03.04.2020

Annamari Arrakoski-Engardt: Itämeren rannoilta kotikatsomoihin – tekoja meremme hyväksi

Miten poikkeustila näkyy John Nurmisen Säätiön työssä? Säätiön asiamies kuvaa muuttunutta arkea. Säätiön toiminta jatkuu kiivaana poikkeustilanteesta huolimatta: uusia hankkeita on käynnistetty, meneillään olevat hankkeet edistyvät. "Onneksi konkreettiset toimenpiteet meren pelastamiseksi eivät vaadi suuria kokoontumisia. Työn suunnitteluun tarvittavia työpajoja ja tilaisuuksia on muutettu virtuaaliseksi tai siirretty ja muutamia on peruttu. Muutoin olemme kyenneet jatkamaan toimintaamme enimmäkseen suunnitelmien mukaan. Myös rahoitus on vakaalla pohjalla. "

Arki muuttui päivässä. Suomen hallituksen torstaina 12. maaliskuuta antaman ohjeistuksen myötä siirryimme kaikki kertaheitolla etätöihin. Minä karanteeniin, sillä olin juuri palannut Tukholman venemessuilta. Tukholmassa maaliskuun kuudentena päivänä startanneen tapahtuman ensimmäinen päivä vaikutti vielä normaalilta: venemessujen lehdistötilaisuudessa oli paljon väkeä, istuimme ilman välimatkoja, vain kättely jäi väliin. Kiinnostusta meren pelastamiseen riitti ja #MEIDÄNMERI-yhteiskampanjamme Moomin Charactersin kanssa herätti ihastusta ja ansaittua huomiota.

Viikonlopun jälkeen tilanne muuttui dramaattisesti tartuntatapausten määrän kasvaessa. Lopulta koko tapahtuma keskeytettiin, kun yli 500 henkilön tapahtumat Ruotsissa kiellettiin. Omaehtoisessa karanteenissa sairastuin minäkin flunssaan, joka mahdollisesti oli koronaa. Olin onnekas, ja selvisin vähällä. Ensisijainen huoli oli oman lähipiirin lisäksi henkilöstön hyvinvoinnista ja työskentelyolosuhteista. Kun katseen nosti horisonttiin, tuli huolesta yhtä ihmistä isompi. Maapallon kokoinen.

Tuosta torstaista on nyt kolme viikkoa. Lyhyessä ajassa on pikakelattu toiseen todellisuuteen. On hämmästyttävää, kuinka hurjia digi- ja muita loikkia yhteiskunnassamme on jo tehty. Kouluissa, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa tehdään ihmeitä joka päivä. Tähän verrattuna säätiön haasteet ovat lopulta kovin pieniä. Joukkueemme on totutellut uuteen työskentelymoodiin ja on osoittanut ihailtavaa tarmoa ja kekseliäisyyttä arjen haltuunotossa: tuolit ja näytöt on haettu toimistolta kotiin, kotityöpisteet viritetty, työkavereita tsempattu, yhteistyökumppaneita briifattu. Tapaamme projektien puitteissa virtuaalisesti eri kokoonpanoissa, ja koko tiimi etäkokouksena kerran viikossa yhteisen palaverin merkeissä.

On turha teeskennellä, että kaikki olisi niinkuin ennen. Muutos yhteiskunnan sosiaalisessa ja taloudellisessa tilassa huolestuttaa meitä kaikkia ja se on jo iskenyt rajusti moneen yhteistyökumppaniimme. Uutiset lomautuksista ja yt-neuvotteluista seuraavat toistaan. Säätiömme toimintakyky on onneksi hyvä – viime vuonna varainhankintamme onnistui ennätyksellisen hyvin ja jo sitä ennen taloudellinen tilanteemme on ollut vakaa – kiitos siitä monille yhteistyökumppaneillemme ja rahoittajillemme. Yritys- ja yksityislahjoitusten lisäksi rahoituspohjaamme tuo vakautta myös se, että muutamat hankkeistamme ovat EU-rahoitteisia tai muuten julkisesti rahoitettuja. Pitkäjänteisyys on koko toimintamme ydin. Merenpelastustyötä on edessämme kymmeniksi vuosiksi.

Merenpelastushankkeet etenevät, työ jatkuu

Työmaamme on Itämeri. Siellä hankkeet etenevät poikkeustilanteesta huolimatta: toimien suunnittelu ja toteutus yhteistyökumppanien kanssa jatkuu. Onneksi konkreettiset toimenpiteet meren pelastamiseksi eivät vaadi suuria kokoontumisia. Työn suunnitteluun tarvittavia työpajoja ja tilaisuuksia on muutettu virtuaaliseksi tai siirretty ja muutamia on peruttu. Muutoin olemme kyenneet jatkamaan toimintaamme enimmäkseen suunnitelmien mukaan.

John Nurmisen Säätiön kevät on itse asiassa harvinaisen täynnä uutta. Helmikuussa käynnistyneessä Lannoitelaivaus-hankkeessa ratkomme satamissa tapahtuvaan lannoitteiden lastaukseen ja purkuun sekä lannoitteita kuljettavien alusten ruumien pesuun liittyviä ravinnepäästöriskejä. Hankkeen ensimmäinen askel, selvitys nykytilasta ja -käytännöistä, on täydessä vauhdissa. Myös tuorein hankkeemme, maaliskuussa startannut Satakunnan lannoitekierrätyspilotti, etenee aikaisen kevään vuoksi nopein askelin. ”Lantahankkeemme” tehdään yhteistyössä suomalaisten tuottajien ja maanviljelijöiden kanssa. Siinä siirretään lantaravinteita, erityisesti fosforia, sekä lannan sisältämää orgaanista ainesta ravinneylijäämäisestä eläintuotannon keskittymästä Huittisista ravinnealijäämäiselle Pirkanmaalle kasvintuotantoon. Lähiviikkoina julkistamme ja käynnistämme myös – koronaviruksesta huolimatta – uuden EU:n Interreg Central Baltic -ohjelman rahoittaman Sustainable Biogas -hankkeen, jossa parannetaan biokaasuntuotannossa syntyvien ravinteiden käsittelyä.

Kipsirintamallekin kuuluu uutta. Kansainvälinen, Itämeren alueen maatalouden vesistökuormitukseen kipsikäsittelyn keinoin pureutuva Gypsum Initiative -hanke käynnistyi tammikuussa. Samalla Vantaanjoen kipsihankkeessa jatketaan peltojen kipsikäsittelyä kolmatta ja näillä näkymin viimeistä vuotta. Monivuotiset kansainväliset EU-hankkeemme, teollisiin jätevesiin liittyvä BEST-hanke sekä meren sisäisen kuormituksen vähennystoimia arvioiva SEABASED-hanke ovat suunnitelmien mukaisesti loppusuoralla. Varsinkin jälkimmäisessä ollaan jännittävässä vaiheessa, kun toimia, kuten fosforin sitomista merenpohjaan kalkkikivellä, päästään pilotoimaan pienessä mittakaavassa suljetuissa merenlahdissa. Tästä lisää kesällä.

Meren kansan yhdistäjät: Muistojen meri -hanke ja Itämeripäivä

Tällä hetkellä valmistelemme Muistojen meri/Minnenas hav -hanketta, jossa pian lähdemme keräämään Itämeri-muistoja kaikilta suomalaisilta. Meren pelastajina meille on tärkeää nähdä muuttuko suhteemme mereen, muistomme merestä, meren tilan muuttumisen myötä. Kutsumme piakkoin kaikki suomalaiset osallistumaan tähän hankkeeseen. Edistämme myös
Itämeripäivää, jonka lanseerasimme viime vuonna Itämeren omaksi teemapäiväksi ja vuosijuhlaksi. Päivää vietetään elokuun viimeisenä torstaina. Toivomme, että silloin voisimme kohdata jo veden äärellä, mutta jos tilanne sen estää, voimme myös jakaa kokemukset virtuaalisesti.

Yhteinen perintö veden ääreltä kotikatsomoihin

Sosiaalinen eristäytyminen on jo ajanut meidät suomalaiset luonnon helmaan: metsään, jokien, järvien ja meren rannoille. Vaikka ravintolat ovat kiinni ja kokoontumiset kielletty, luontoon pääsee aina. Meren äärellä aaltojen tasainen rytmi muistuttaa meitä itseämme suuremmasta voimasta. Myös museot, mediatalot ja kulttuurilaitokset ovat jo onnistuneesti jakaneet sisältöjään virtuaalisesti. Näitä kulttuuri- ja mediatekoja on syytä kiittää, sillä moni meistä saa mielenrauhaa taiteesta, musiikista ja kirjallisuudesta. On myös ratkaistava se, miten saadaan sisältö kotikaranteenissa olevien ulottuville – kaikki meistä eivät pääse ulos ajatuksiaan tuulettamaan. Tähän kehitämme parhaillaan palvelua yhteistyössä Museoliiton kanssa – kuulette asiasta lisää vielä kevään aikana!

Vaikka perusturvallisuutemme on järkkynyt, on jo lyhyessä ajassa tullut selväksi, että omasta yhteiskunnastamme löytyy luonteenlujuutta, empatiaa, kekseliäisyyttä ja selviytymistaitoja. Kun jossain vaiheessa alamme palata takaisin uuteen normaaliin, olemme koronan tuoman pakon edessä muuttaneet toimintatapojamme myös parempaan. Arvaan, että osin pysyvästi. Säätiössä kokemuksemme toiminnasta monissa haasteellisissa projekteissa ja vaikeissa olosuhteissa tuo meille virtaa. Me kannamme kortemme kekoon omalla sarallamme ja jatkamme työtämme Itämeren ja sen perinnön pelastamiseksi. Selkeä fokus, luottamus ja rohkeus haasteita kohdatessamme ovat tiimini eväät, joiden varaan on helppo rakentaa meren tulevaisuus.

Toivotan teille kaikille säätiön ja Itämeren ystäville voimia tähän kevääseen. Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne.

Annamari Arrakoski-Engardt
John Nurmisen Säätiön asiamies

Kuva: Ilkka Vuorinen

Aiheeseen liittyvää