27.08.2010

Club Itämeri –tapaamisessa korostui Pietarin jätevedenpuhdistuksen merkitys Suomenlahdelle

Elokuun 26. päivänä pidetty John Nurmisen Säätiön ensimmäinen sidosryhmätilaisuus, Club Itämeri, kokosi Sanomataloon noin 100 vierasta säätiön Puhdas Itämeri –hankkeiden tukijoista ja sidosryhmistä.

Club Itämeri -tapaamisen avasi Jaakko Rauramo, Sanoman hallituksen puheenjohtaja ja tilaisuuden isäntä. Muita puhujia tilaisuudessa olivat ympäristöministeri Paula Lehtomäki, Pietarin vesilaitoksen puheenjohtaja Felix Karmazinov ja John Nurmisen Säätiön hallituksen puheenjohtaja Juha Nurminen.

Puheenvuorossaan Rauramo kertoi Sanoman motivaatiosta tukea säätiötä. ”Meidän on tarpeetonta kiusata itseämme ilmastokysymyksillä, joihin emme voi vaikuttaa. Mutta Itämeren fosforipäästöihin me voimme vaikuttaa,” hän totesi. John Nurmisen Säätiö ja Sanoma solmivat huhtikuussa kolmivuotisen yhteistyösopimuksen. Yhteistyön myötä John Nurmisen Säätiö saa Sanoman medioissa näkyvyyttä heinäkuussa käynnistyneelle varainhankintakampanjalleen, jonka teema on ”Mikään ei ole mahdotonta.” Kampanja on näkyvästi esillä Säätiön verkkosivuilla ja heinäkuussa kampanja näkyi ensimmäistä kertaa Sanoman medioissa.

Juha Nurminen kertoi puheessaan säätiön hankkeiden etenemisestä ja muistutti läsnäolijoita Pietarin hankkeen mittakaavasta. Hankkeen tuloksena Pietarin jätevesien käsittelyssä ollaan tämän vuoden lopussa pääsemässä 1000 fosforitonnin vähennykseen, mikä on lähes 30 % Suomenlahteen päätyvästä fosforista. Hän totesi, että kaupunkien vessavesiä enemmän puhutaan huviveneiden vessavesistä, vaikka niistä tulevat päästöt ovat 6 tonnin tietämillä. Nurminen iloitsi Itämeren saamasta palstatilasta ja poliittisesta huomiosta, mutta peräänkuulutti puheen sijasta tekoja. ”Tosiasia on, että EU-jätevesidirektiivi ei edelleenkään vaadi niin hyvää fosforinpoistoa kuin mitä Itämeri tarvitsee. Tosiasia on, että Helcomin suositukset uhkaavat tiukassa taloustilanteessa jäädä vain suosituksiksi.”

Felix Karmazinov kertoi tilaisuudessa, että Pietarissa jätevesistä puhdistetaan tänä vuonna 92 prosenttia, ja vuoden 2011 lopussa luku tulee olemaan jo 95 prosenttia. ”Nyt kehtaamme katsoa helsinkiläisiä silmiin, koska emme enää saastuta Suomenlahtea”, Karmazinov totesi yleisölle. Hän puhui avoimesti oman asenteensa muuttumisesta – ja siitä psykologisesta muutoksesta, jonka hän henkilökohtaisella omistautumisellaan on onnistunut viemään läpi Pietarissa. ”Aluksi olin koko hanketta vastaan, ja Pietarissa kuten Venäjällä yleensäkin – uskottiin, että jätevedet puhdistuvat itsestään Nevan virtauksissa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että suomalaiset ystäväni saivat mieleni muuttumaan.”

Omassa puheenvuorossaan ympäristöministeri Paula Lehtomäki oli samaa mieltä siitä, että John Nurmisen Säätiö panostus on oikein kohdennettua: ”On selvää, etttä kemiallinen fosforinpoisto on kustannustehokkain tapa vähentää Suomenlahden avomeriosan leväkuormitusta.”

Maatalous ja poliittinen tahto puhututti paneelissa

Karmazinovin puheesta siirryttiin Helsingin Sanomien ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittajan Kari Huhdan vetämään paneelikeskusteluun. Muita panelisteja olivat ympäristöministeri Lehtomäki, John Nurmisen Säätiön rehevöitymishankkeista vastaava johtaja Marjukka Porvari, erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen Ympäristökeskuksesta, sekä toimitusjohtaja Johnny Åkerholm Pohjaismaisesta Investointipankista.

Kuva paneelin keskustelijoista
Kuvassa vasemmalta: paneelin vetäjä Kari Huhta, Dmitri Troshenko, Felix Karmazinov, Paula Lehtomäki, Marjukka Porvari, Seppo Knuuttila, Johnny Åkerholm

Kari Huhta kysyi panelisteilta, mikä Itämeren suojelussa oikein on niin vaikeaa – miksi meri ei puhdistu nopeammin? Kukaan ei yksiselitteisesti osannut vastata tähän kysymykseen. Ympäristöministeri totesi yhtenä syynä olevan, että Itämeri ei ole kenenkään yksittäisen toimijan vastuulla. Vaikka ympäristönsuojelu on tärkeää, Itämeren valuma-alueen valtioilla on myös monia muita taloudellisia ja sosiaalisia prioriteetteja.

Maatalous on kuuma peruna, johon on vaikea tarttua. Esimerkiksi John Nurmisen Säätiöllä ei ainakaan tällä hetkellä ole hankkeita maatalouden ravinnekuormitukseen liittyen. Marjukka Porvari totesi, että merkittävien päästövähennysten saavuttaminen maataloudessa vaatii poliittista tahtoa ja erittäin radikaaleja päätöksiä sellaisissa asioissa, joissa säätiöllä ei ole toimivaltaa. Esimerkkinä vaikkapa sellaisten päätösten tekeminen, joiden seurauksena olisi maatalouden täydellinen lopettaminen tietyiltä alueilta. Lisäksi Porvari nosti esiin Suomen vedenpuhdistuslaitosten heikon typenpuhdistustason – fosforia Suomessa on poistettu mallikkaasti jo vuosikymmeniä, mutta typen osalta jäädään monissa kunnissa jälkeen Pietarin tuloksista. ”Voisimme tässä ottaa oppia Pietarista”, Porvari totesi.

Myös Seppo Knuuttila peräänkuulutti poliitikkoja tekemään päätöksiä. Vielä kerran hän korosti kemiallisen fosforinpoiston merkitystä Suomenlahden tilalle ja rehevöitymisen vähenemiselle. “Pietarin fosforikuorman odotetaan vähenevän yhteensä noin 20 000 tonnia vuoteen 2020 mennessä. Tämä vastaa noin puolta Suomenlahden vesimassan tämän hetkisestä fosforivarastosta”, Knuuttila totesi. Tällaisella vähennyksellä on jo selvä vaikutus kesäisiin sinileväkukintoihin.

Aiheeseen liittyvää