Lannoitelaivaus-hanke

Lannoitelaivaus-hankkeen ensi vaiheessa selvitetään satamien lannoitelastaukseen sekä lastiruumien pesuun liittyvät parhaat tekniikat ja käytännöt sekä pyritään tarkentamaan ongelman suuruutta. Seuraavassa vaiheessa edistetään päästöjä vähentävien toimien käyttöönottoa koko Itämeren alueella yhdessä alan toimijoiden, kuten satamien, satamaoperaattoreiden, lannoitteiden valmistajien ja kaupunkien kanssa.

Itämeren suojelussa on tunnistettu uusi, mahdollisesti hyvin merkittävä ravinnepäästölähde: lannoitteiden merikuljetukset. Ravinnepäästöriski liittyy satamissa tapahtuvaan lannoitelastien lastaukseen ja purkuun sekä lannoitteita kuljettaneiden alusten ruumien pesuun avomerellä.

Lannoitelastauksissa ongelmana ovat muun muassa lannoitteiden pölyäminen, joutuminen mereen joko suoraan lastausvaiheessa tai satamien hulevesien mukana, sekä muut käytännöt, joissa pölyävä materiaali kulkeutuu ilman mukana ympäristöön. Lastiruumien lannoitepitoisten pesuvesien päästäminen mereen 12 merimailin päässä rannikosta on luvallista kansainvälisten sopimusten mukaan, koska niissä ei ole haitallisia aineita.

John Nurmisen Säätiön Lannoitelaivaus-hankkeen ensi vaiheessa selvitetään satamien lannoitelastaukseen sekä lastiruumien pesuun liittyvät parhaat tekniikat ja käytännöt sekä pyritään tarkentamaan ongelman suuruutta. Seuraavassa vaiheessa edistetään päästöjä vähentävien toimien käyttöönottoa koko Itämeren alueella yhdessä alan toimijoiden, kuten satamien, satamaoperaattoreiden, lannoitteiden valmistajien ja kaupunkien kanssa.

Suomessa satamat ovat myös ympäristölupamenettelyn alaisia, mikä velvoittaa arvioimaan toiminnan vaikutuksia ja siten tarjoaa hyvän mahdollisuuden vaikuttaa lannoitteiden käsittelyn käytäntöihin. Lisäksi hankkeessa pyritään vaikuttamaan lastiruumien pesuvesiä koskevaan kansainväliseen lainsäädäntöön.

Mahdollisuus merkittävään ravinnevähennykseen

Lannoitekuljetusten aiheuttama ravinnepäästöriski on nostettu esiin Itämeren suojelukomissio HELCOMissa vuosina 2018‒2019. Itämeren alueella toimivan Coalition Clean Baltic -järjestön mukaan varovaistenkin arvioiden perusteella lannoitekuljetuksista aiheutuva vuotuinen ravinnepäästö voi olla useita tuhansia tonneja.

Vuonna 2017 julkaistun Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimuksen mukaan yksittäisessä satamassa pelkästään hulevesien mukana mereen joutuvat vuotuiset ravinnepäästöt voivat olla useita tonneja fosforia ja jopa satoja tonneja typpeä, mikä vastaa suuren kaupungin jätevedenpuhdistamon vuosipäästöjä. Sataman maa-alueelta tulevien hulevesien lisäksi ravinteita päätyy mereen suoraan lastauksessa tapahtuvan pölyämisen ja veteen putoamisen myötä sekä avomerellä tapahtuvan ruumien pesun yhteydessä.

Hankkeen mittakaavaa havainnollistaa kuvitteellinen esimerkki. Rahtilaivassa on lastina 5 000 tonnia lannoitetta. Lastina olevassa yhdistelmälannoitteessa fosforia on viisi prosenttia. Kuljetussopimuksissa sallittu, pääasiassa lastauksen eri vaiheissa syntyvä hävikki on 0,5% lastista. Tässä laskelmassa on oletettu, että hukka olisi tästä vain kymmenesosa. Tällöin mereen päätyisi 2,5 tonnia lannoitetta, joka sisältää 125 kg fosforia. Tämä fosforimäärä riittäisi tuottamaan mereen päätyessään 125 tonnia levää. Kuvitus: Anne Haapanen

Yhteistyöhön myös venäläisten lannoitetuottajien kanssa

Lannoitelaivaus-hanke koskee Suomea ja Suomenlahtea sekä koko Itämeren aluetta ja erityisesti niitä lannoitteiden kauttakulkusatamia, joissa venäläiset toimijat ovat merkittävässä roolissa. Suomi ja Venäjä ovat ainoita Itämeren alueen maita, joilla on omia fosforivarantoja. Venäläiset yhtiöt ovat globaalin mittakaavan lannoitetuottajia, joten niiden merkitys Itämeren alueen lannoitekuljetuksissa on suuri. Säätiöllä on aiempien hankkeidensa kautta pitkä kokemus Venäjällä toimimisesta, ja hyvät kontaktit alan keskeisiin venäläisiin toimijoihin.

Hankkeen onnistumisen edellytyksenä on laaja-alainen yhteistyö niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Suomen Satamaliiton apulaisjohtaja Kirsti Tarnanen-Sariola  kannustaa yhteistyöhön: ”Lannoitehävikki on tyypillinen haaste, jossa tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kesken.” Satamaoperaattoreiden toimitusjohtaja Juha Mutru jatkaa: ”Satamaoperaattorit ja rahtien omistajat tietävät nykykäytännöistä, ja siksi juuri heidän kanssaan on myös hyvä pohtia ratkaisuja. Suomessa toiminnanharjoittajilta löytyy nykyiselläänkin esimerkkejä meriympäristön hyvin huomioivista toimintatavoista ja -tekniikoista.”