19.04.2021

Itämeri herää kevääseen

Moomin Charactersin ja John Nurmisen Säätiön yhteisen #MEIDÄNMERI-kampanjan avulla levitetään tietoa Itämerestä ja erilaisista keinoista auttaa merta. Samalla kerätään varoja John Nurmisen Säätiön työhön Itämeren ja sen perinnön pelastamiseksi. Tämä blogi vie sinut ihastelemaan kevääseen herännyttä merta ja sen eliöitä.

“Viehtymys mereen on varmasti muumillinen ominaisuus, ja totean tyydytyksellä sen periytyneen pojalleni. Mutta, rakkaat lukijat, huomatkaa, että pääasiassa meitä viehättää ranta. Aavalla merellä taivaanranta on hieman liian kaukana tavalliselle muumipeikolle. Me pidämme enemmän ystävällisesti vaihtelevasta, arvaamattomasta ja erikoisesta maisemasta. Rannasta, jossa on osin maata ja osin vettä, auringonlaskusta, jossa on osin pimeyttä ja osin valoa, ja keväästä, joka on osin kylmä ja osin lämmin.”
Muumipapan urotyöt

Varhain keväällä, meren ollessa vielä jäässä, mikroskooppiset levät aloittavat jo kasvunsa jään alapinnalla sekä suolaisen veden taskuissa ja huokosissa jään sisällä.

Kasviplanktonin kevätkukinta alkaa, kun auringonvalo pääsee tunkeutumaan ohenevan jään läpi veteen. Jäiden lähtiessä kevätkukinta voimistuu ja vesi vihertyy mikroskooppisen pienten planktonlevien lisääntyessä. Pienlevät ovat meren ravintoketjun perusta: ne tarjoavat ravintoa pikkuruisille planktoneläimille, kuten hankajalkaisille, vesikirpuille ja kalanpoikasille.

Valon lisääntyessä ja jääpeitteen huvetessa myös monivuotiset levät (esim. rakkolevä) ja vesikasvit heräilevät uuteen kasvuun talven jäljiltä. Arktinen kevätmuutto pyyhkäisee yli Itämeren rantojen, kun pohjoiseen matkalla olevat vesilinnut viivähtävät ruokailemassa ja tankkaamassa voimia rannikon merenlahdissa. Myös kotilot laiduntavat merenlahtien rehevän kasvillisuuden seassa.

Keväällä, jäiden lähdettyä ja veden lämmetessä, koittaa useiden kalalajien kutuaika. Lahnat, särjet ja hauet saapuvat rannikon suojaisiin merenlahtiin kutemaan. Silakat puolestaan laskevat kutunsa rakkolevävyöhykkeelle levien suojiin.

Opi Itämeren eliöistä

Rakkohauru (ent. Rakkolevä)
Monivuotiset rakkohaurukasvustot ovat Itämeren keuhkot. Yhteyttäessään ne tuovat mereen happea ja ylläpitävät samalla monimuotoista eliöyhteisöä valtamerten koralliriuttojen tavoin. Kallioihin ja kiviin kiinnittyvä rakkolevä tarjoaa myös suojaisan kasvuympäristön kalanpoikasille, ja sen kätköissä elää koko joukko meren selkärangattomia siiroista katkarapuihin.

Kuva: Miina Mäki

Piippolimakotilo
Piippolimakotilo laiduntaa rehevissä merenlahdissa vesikasveja syöden, vaikka sille maistuvat myös meren pohjasta löytyvät raadot. Se on Itämeren vesikotiloista suurin ja voi kasvaa jopa viisisenttiseksi. Piippolimakotilo kuuluu keuhkokotiloihin – se käy siis välillä veden pinnassa haukkaamassa happea. Kotilot kiinnittävät munansa hyytelömäiseksi nauhaksi vesikasvien ja kivien pinnoille.

Kuva: Miina Mäki

Pelastetaan yhdessä #MEIDÄNMERI

Toivomme, että sinä tulet mukaan turvaamaan Itämeren tulevaisuuden. Yhdistämällä voimamme #MEIDÄNMERI on vielä mahdollista pelastaa.

Voit osallistua kampanjaan tekemällä lahjoituksen www.meidänmeri.fi tai jakamalla tietoa Itämerestä ja sen tilasta.

 

Aiheeseen liittyvää