30.09.2021

Nautiluksesta Arandaan – Tarina suomalaisesta merentutkimuksesta

Suomalaisen merentutkimuksen suuri tarina on nyt ensimmäistä kertaa koottu yksiin kansiin. John Nurmisen Säätiö julkaisee teoksen ”Nautiluksesta Arandaan”, jossa kerrotaan elävästi merentutkimuksen vaiheet yli sadan vuoden ajalta. Ajankohtainen teos seuraa merentutkimuksen ja sitä tekevien organisaatioiden vaiheita sekä auttaa ymmärtämään pitkäkestoisen tutkimustyön merkityksen osana globaalia ympäristökeskustelua. Kirjassa kerrotaan myös tutkimuksista, joiden avulla on pystytty kehittämään nykyisin käytössä olevia, yhteiskuntaa tukevia palveluja, kuten merenkulkua avittavia jää- ja aallonkorkeuspalveluita, ajantasaista leväkukintatiedotusta ja Itämeren tilan seurantaa.

Aranda 1950-luvun lopulla. Kuvaaja: Ilpo Niemi. Kuva: Forum Marinumin kuvakokoelma.

”Ajankohtainen keskustelu rehevöitymisestä, lajikadosta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta sekä omaan Itämereemme että valtameriin ja toisaalta merien vaikutus ilmastonmuutokseen saa uuden ulottuvuuden, kun keskustelun pohjalla on ymmärrys merentutkimuksen historiasta. Mitä on tähän mennessä opittu ja kuinka sitä voi hyödyntää tulevaisuudessa”, kertoo Eeva-Liisa Poutanen, toinen kirjan toimittajista.

Nautiluksesta Arandaan ei syvenny merentutkimuksen tieteellisiin tuloksiin, vaan kuvaa merentutkimuksen vaiheita, yhteiskunnallisia käännekohtia ja sattumuksia kiinnostavin esimerkein yli sadan vuoden ajalta. Kirja kertoo erityisesti Merentutkimuslaitoksen historian. Laitos oli 90 vuoden ajan ainoa merentutkimukseen keskittynyt tutkimustaho Suomessa. Eduskunta lakkautti sen vuonna 2008. Merentutkimus kuitenkin jatkuu useassa yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa, tosin pääosin määräaikaisella hankerahoituksella.

Kaarlo Mainio Levanderia (1867–1943) voidaan syystä pitää vesibiologisen tutkimuksen uranuurtajana Suomessa. Hän julkaisi pitkän uransa aikana satoja tutkimuksia, tiedonantoja ja muita kirjoituksia Suomen vesistöistä ja erityisesti niiden planktoneliöstöstä. Kuvassa Levander (oikealla) Aulis Westerlundin kanssa Esbo-Löfön kesälaboratoriossa. Kuva: Helsingin Yliopisto, Tvärminnen eläintieteellinen asema. The University of Helsinki, Tvärminne Zoological Station.
Kaarlo Mainio Levander johtaa vesieläinkurssia Tvärminnessä,  jossa hän myös työskenteli kesäisin. Kuva: Helsingin Yliopisto, Tvärminnen eläintieteellinen asema. The University of Helsinki, Tvärminne Zoological Station.
Mareografin piirtämän käyrän analysoimiseksi vedenkorkeusosaston assistentti Sten Stenij kehitti lukulaitteen, joka nopeutti työtä suuresti. Hyllyssä on mareografirullia ja niiden peltisiä postituskoteloita. Koteloissa lähetettiin joka kuukausi pätkä piirturirullaa, joka sitten tulkittiin laitoksella. Lukulaite tuhoutui sodan aikana eikä uutta enää rakennettu, vaan käyrät luettiin sen jälkeen pitkään käsityönä. Vasta 1970-luvun puolivälissä saatiin käyttöön vastaava elektroninen lukulaite. Kuva: Merentutkimuslaitoksen arkisto.

Jatkuvasti muuttuva, rajoista piittaamaton meri on haastava ja kiehtova tutkimuskohde

Merentutkimus on tieteenalana kattava. Sen mittakaava ulottuu niin mikroskooppisista ilmiöistä globaaleihin muutoksiin, kuin eksakteista luonnontieteistä kaiken elollisen tutkimiseen, meritekniikkaan, meteorologiaan ja jopa yhteiskuntatieteisiin. Suomi on liikenteellisesti saari, jonka luonnolliset yhteydet muuhun maailmaan kulkevat merta pitkin. Siksi merentutkimus on aina panostanut meriliikennettä palvelevaan tutkimukseen ja palveluihin.

”Meri ei tunne hallinnollisia rajoja ja jo varhain havaittiin, että meren ilmiöiden ja muutosten ymmärtäminen edellytti säännöllisiä, määräaikoina tapahtuvia, läpi vuoden jatkuvia ja suuret merialueet käsittäviä monitieteellisiä havaintoja. Tämän ison tutkimushaasteen toteuttamiseen ei mikään valtio pysty yksin, vaan tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, jossa suomalaiset merentutkijat ovat olleet aktiivisia jo yli sadan vuoden ajan. Laajat, monitieteelliset haasteet ovat tehneet ja tekevät yhä merten tutkimisesta poikkeuksellisen kiinnostavaa”, kertoo toinen kirjan toimittaja Juha-Markku Leppänen.

Itämeri on eräänlainen pienoismalli valtamerestä. Siksi Itämerellä voidaan tehokkaasti tutkia ilmiöitä, joita varten valtamerillä tarvittaisiin mittavat laivastot. Lähes suljettu Itämeri, jonka pohjoiset osat ovat ainakin toistaiseksi talvisin jään peittämät, on kuitenkin hyvin omanlaisensa. “Suomalaisen merentutkimuksen onkin otettava huomioon paitsi oman merialueemme erityispiirteet, mutta sille on myös taattava mahdollisuus osallistua paitsi koko Itämeren myös valtamerten tutkimukseen”, jatkaa Juha-Markku Leppänen.

”Tutkijoiden havainnot Itämeren saastumisesta ja ekosysteemin muutoksista johtivat aikanaan Itämeren merellisen ympäristön suojelusopimuksen syntymiseen. Tutkimusyhteistyö on sittemmin vahvistunut ja laajentunut. Erillisistä tutkimusaiheista – vedenkorkeus, talvimerenkulku, meren fysikaalinen, kemiallinen ja biologinen rakenne ja toiminta sekä luonnonvarat – kehittyi vahva tutkimuskokonaisuus”, Eeva-Liisa Poutanen toteaa.

John Nurmisen Säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt korostaa, että merentutkimuksen historian koonti yksiin kansiin on kulttuuriteko: ”Meidän tehtävämme John Nurmisen Säätiössä on suojella Itämerta ja sen perintöä. Tämän kirjan julkaisu on säätiömme työn ytimessä. Teos avaa lukijalle merentutkimuksen monimuotoisen ja pitkäkestoisen työn tuloksia, joiden ymmärtäminen on tulevaisuuden toimenpiteiden lähtökohta. Me konkreettisen työn tekijät tarvitsemme tutkimusta hankkeidemme pohjaksi. Tutkimukseen panostaminen on Itämeren suojelutyön perusta.”

Pohjaeläimet kerättiin avomeren syviltä, pehmeiltä sedimenttipohjilta ruoppaajan kauhaa muistuttavalla van Veen -noutimella. Kuvassa Gösta Tamelander ja Ann-Britt Andersin ottavat pohjaeläinnäytteitä. Kuva: Juha-Markku Leppänen.
Aranda Weddellinmeren ajojääalueella etelän kesän aikaan helmikuussa 1996. Kuva: Jouko Launiainen.

Lisätietoja:

FT Annamari Arrakoski-Engardt
Toimitusjohtaja, John Nurmisen Säätiö
annamari.arrakoski-engardt (at) jnfoundation.fi
puh. +358 (0)400 477 878

Arvostelukappale- ja haastattelupyynnöt:
Oona Piiroinen
Viestinnän asiantuntija, John Nurmisen Säätiö
oona.piiroinen (at) jnfoundation.fi
puh. +358 (0)50 434 4879

Teos ostettavissa John Nurmisen Säätiön verkkokaupasta.
Kuvia medialle: www.johnnurmisensaatio.fi/tietoa-meista/mediapankki/

NAUTILUKSESTA ARANDAAN
Suomalaisen merentutkimuksen tarina
Kirjoittajat: Eeva-Liisa Poutanen ja Juha-Markku Leppänen sekä työryhmä
Graafinen suunnittelu: Tommi Jokivaara
Kustantaja: John Nurmisen Säätiö
Kirjastoluokka: 5
Koko: 235 x 225 mm
Laajuus: noin 350 sivua
Teemat: Merentutkimus, merentutkimusalukset, arktinen tutkimus, meriensuojelu, meribiologia, Aranda, Etelämanner
Julkaisupäivä 30.9.2021
Hinta: 49,90 € (alv 10%)

Aloite kirjan tekoon syntyi Suomen Merentutkijat – Havsforskarna i Finland -yhdistyksessä. Teoksen on kirjoittanut yhdistyksen jäsenistä koostuva, kaikkia merentutkimuksen tärkeimpiä osa-alueita edustava asiantuntijaryhmä. Kirjaa elävöittävät lähes pari sataa merentutkimuksesta kertovaa valokuvaa.

Kirjan ovat toimittaneet Merentutkimuslaitoksen viimeinen ylijohtaja, professori emerita Eeva-Liisa Poutanen ja meribiologian dosentti Juha-Markku Leppänen, tutkimuspäällikkö emeritus Suomen ympäristökeskuksesta. He ovat muokanneet koko työryhmän tuottamat eri aihekokonaisuuksista kertovat tekstit kirjan lopulliseksi sisällöksi.

John Nurmisen Säätiö – Itämeren suojelua ja kulttuuritekoja
Vuonna 1992 perustetun John Nurmisen Säätiön tavoite on pelastaa Itämeri ja sen perintö tuleville sukupolville. Säätiö on kulttuuriteoistaan palkittu tiedon välittäjä ja merellisen sisällön tuottaja. Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeissa parannetaan Itämeren tilaa konkreettisilla, mereen kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristöriskejä vähentävillä toimilla. Työtä ohjaavat mitattavat tulokset ja vaikuttavuus. 
www.johnnurmisensaatio.fi

Aiheeseen liittyvää