21.04.2015

Peltojen kipsikäsittely pelastaisi Saaristomeren

Kirjoitus on ensimmäisen kerran julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 18.4.2015

Uudella menetelmällä voitaisiin toteuttaa melkein puolet Suomelle asetetusta fosforin päästövähennystavoitteesta.

Suomenlahtea rehevöittäviä fosforipäästöjä on viime vuosina onnistuttu vähentämään jopa 60 prosenttia. Tähän on päästy tehostamalla Pietarin jätevesien fosforinpoistoa, uusimalla kaupungin puhdistamoita ja viemäristöä sekä vähentämällä venäläisen lannoitetehtaan päästöjä Laukaanjokeen.
Tulokset näkyvät etenkin itäisellä Suomenlahdella, joka oli viime kesänä ennätyskirkas.
Konkreettista työtä jätevesien puhdistamiseksi tulee jatkaa Venäjällä, mutta myös runsasväkisissä Puolan kaupungeissa. Kun keskitytään suurimpiin pistekuormituksen lähteisiin, Itämeren tilaa voidaan parantaa nopeasti.

Maataloussektorilta ei ole aiemmin löydetty keinoja nopeisiin, suuren mittakaavan päästöleikkauksiin. Ongelma on näkynyt etenkin Saaristomerellä, jonka kuormitus on peräisin pääosin Suomen maatalouden päästöistä.Viime kesän helteillä merialueiden kahtiajako näkyi selvästi: itäisellä Suomenlahdella iloittiin huippukirkkaista vesistä, Saaristomeri peittyi haisevaan sinileväpuuroon.Saaristomerelle on kuitenkin virinnyt uusi toivo. Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) asiantuntijat ovat monivuotisten kokeilujen jälkeen vahvistaneet, että uusi mullistava keino, peltojen kipsikäsittely, voi leikata maatalouden päästöjä merkittävästi etenkin eteläisessä Suomessa.Kipsin peltolevityksellä Suomi voisi toteuttaa melkein puolet Itämeren suojelukomission Suomelle asettamasta 330 fosforitonnin päästövähennystavoitteesta.

Kipsiä on aiemminkin käytetty maanparannukseen, mutta aineen käyttö vesiensuojelussa on uutta. Nurmijärvellä toteutetuissa tutkimuksissa kipsin on todettu vähentävän valuma-alueella maa-ainesfosforin kulkeutumista vesistöihin 60 prosenttia ja pienentävän liuenneen fosforin päästöjä 30 prosenttia. Kipsi vähentää myös pelloilta valuvan saven ja hiilen määrää merkittävästi ja kirkastaa vesistöjä selvästi.Kipsi on helppo levittää syyskynnön aikana kalkituskalustolla. Kipsi liukenee maanesteeseen eikä siis koveta maata. Menetelmä perustuu maan mururakenteen paranemiseen eikä vähennä satomääriä, kun kasvit voivat hyödyntää peltoihin pidättyvän fosforin.

Peltojen kipsikäsittely voisi vähentää kohtuullisin kustannuksin Saaristomereen päätyvää fosforikuormaa vuosittain jopa 30 prosenttia, kaikkiaan 100 tonnia. Suomenlahdella vähenemä olisi ainakin 50 tonnia. Näin suuri päästöjen leikkaus vähentäisi leväkukintojen määrää näkyvästi.Kipsitystä ei voi käyttää järvialueilla kipsin sisältämän sulfaatin vuoksi. Saaristomeren ranta-alueen savipellot ovat kuitenkin turvallinen kohde kipsin käytölle, koska meressä on luontaisesti sulfaattia.

Lannoiteteollisuuden sivutuotetta, jätekipsiä, on Suomessa varastoituna suuria määriä muun muassa Siilinjärvellä. Jätekipsin uusiokäyttö vesiensuojeluun olisi viisasta ja edullista kiertotaloutta.Etelä-Suomen tarkoitukseen soveltuvien peltojen kipsikäsittely, jolla saataisiin aikaan noin 150 fosforitonnin vähennys, maksaisi 55 miljoonaa euroa. Tutkimusten mukaan kipsi vaikuttaa peltomaassa vähintään viisi vuotta, joten operaatio maksaisi vain 11 miljoonaa euroa vuodessa. Summa on pieni verrattaessa esimerkiksi maatalouden ympäristötukeen, jota maksetaan runsaat 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Tällä edullisella ja tehokkaalla toimella voitaisiin pelastaa surkeassa kunnossa oleva Saaristomeri. Tilaisuuteen on tartuttava viipymättä.

Seuraavaksi pitäisi käynnistää suuren mittaluokan pilottihanke yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Hanke tekisi kipsikäsittelyn tutuksi maanviljelijöille ja suurelle yleisölle. Lisäksi voidaan kartoittaa koko Etelä-Suomesta ne alueet, joihin toimi kohdennetaan. Samalla voitaisiin lisäksi arvioida, miten kipsitys sisällytettäisiin osaksi maatalouden ympäristötukijärjestelmää. Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen ja Syken yhteistyönä toteutettava pilottihanke on jo valmisteilla professori Markku Ollikaisen johdolla. Hankkeeseen on haettu rahoitusta Itämeren suojeluun varatuista varoista, joita ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö hallinnoivat.

Näin merkittävään hankkeeseen tulisi saada julkista tukea.

Juha Nurminen
Kirjoittaja on merenkulkuneuvos ja John Nurmisen säätiön hallituksen puheenjohtaja.

 

Aiheeseen liittyvää