14.03.2016

Seppo Knuuttila: Kemikaalit rasittavat Itämerta

Mikä on Itämeren tila tällä hetkellä?

Toimittaja Johanna Vehkaluoto haastatteli Syken erikoistutkija Seppo Knuuttilaa. Artikkelin lyhennetty versio julkaistiin Kymen Sanomissa 17.2.2015.

Itämeren tila ei ole viime vuosina enää kokonaisuudessaan heikentynyt. Monilla rannikkoalueilla tila on rehevöitymisen suhteen parantunut jo pidemmän aikaa suorien mereen johdettujen jätevesipäästöjen puhdistamisen myötä. Itämeren ulappa-alueilla merkittävää paranemista ei vielä ole nähty. Hapettomilta pohjilta vapautuva fosfori hidastaa meren toipumista, vaikka ulkoinen ravinnekuormitus on alentunut 1960-luvun alkupuolen tasolle. Viime ja tämän talven suolapulssit ovat hivenen parantaneet Itämeren pääaltaan pohjien happitilannetta.

Mitkä ovat suurimpia uhkia?

Rehevöitymistä pidetään edelleen Itämeren pahimpana ongelmana, mutta nostaisin yhtä vakavaksi ongelmaksi mereen päätyvät haitalliset aineet. Kemikaalien pitoisuuksista Itämeressä ei tiedetä riittävästi muiden kuin ns. klassisten ympäristömyrkkyjen (DDT, dioksiinit ja furaanit, PCB-yhdisteet) ja raskasmetallien osalta. Erityisesti meillä on liian vähän tietoa monista niin kutsutuista uusista aineista, kuten palonestoaineista, lääkeaineista ja kosmeettisista aineista. Niitä esiintyy Itämeressä ja sen eliöstössä huomattavina pitoisuuksina, mutta niiden mahdollisista vaikutuksista ei olla varmoja. Monet aineet päätyvät ympäristöön kotitalouksien käyttämistä tuotteista, joiden koostumus on usein huonosti tunnettu. Haitallisia aineita päätyy vesiin puhdistettujen jätevesien mukana, sillä jätevedenpuhdistamot on suunniteltu poistamaan vedestä ravinteita, ei kemikaaleja.

Saastuttavatko ihmiset meren pilalle vai tyhjentävätkö ihmiset sen ylikalastamalla?

 Molemmissa on kunnostauduttu Itämerenkin osalta. Rehevöityminen esimerkiksi on seurausta jo yli vuosisadan jatkuneesta ravinnekuormituksesta, jota ovat aiheuttaneet muun muassa Itämeren rantavaltioiden asutus, teollisuus, maatalous sekä tie- ja laivaliikenne. Ympäristön kemikalisoituminen on vielä laajempi ongelma. Maailmassa on tällä hetkellä käytössä noin 100 000 kemikaalia ja uusia kehitetään markkinoille jatkuvasti. Suomeenkin tuodaan tai täällä valmistetaan lähes 30 000 kemikaalia, jotka sisältävät yli 5 000 vaaralliseksi luokiteltua ainetta.

Itämerellä erityisesti turska on ollut vuosikymmenien ajan ylikalastettu. Omissa rannikkovesissämme liian voimakas petokaloihin kohdistunut kalastus on johtanut kalaston rakenteen vääristymiseen. Petokalojen väheneminen on heikentänyt koko kalayhteisön vakautta, jonka seurauksena (rehevöitymisen ohella) särkikalakannat ovat kasvaneet huomattavasti.

 Onko jo liian myöhäistä?

Ehdottomasti ei, mutta meren tervehtyminen ei tapahdu ilman kaikkien Itämeren rantavaltioiden yhteisiä ponnistuksia ja ylimmän poliittisen tason sitoutumista vaadittaviin toimenpiteisiin päästöjen – sekä ravinteiden että haitallisten aineiden – edelleen vähentämiseksi. Paluuta reilun sadan vuoden takaiseen luonnontilaan ei kuitenkaan enää ole.

Oppivatko ihmiset mitään? Ymmärtävätkö he, että jotain pitäisi tehdä?

Itämerta ei ole vielä menetetty, mutta meidän on muutettava tapaa, jolla olemme sitä kohdelleet. Viime kädessä kyseessä on koko elämäntapamme ja kulutustottumuksemme. Niitä ei nykymuodossaan kestä Itämeri eikä maapallon ympäristö ylipäätään.

Valtioilta on myös voitava edellyttää kattavaa ja luotettavaa päästöjen raportointia. Itämerta ei voi tehokkaasti suojella, jollei päästöjen määrää ja lähteitä tunneta. Itämeren suojeluohjelmien uskottavuudelta putoaa pohja, jos viime vuosien aikana julkisuuteen nousseet, aiemmin tuntemattomat isot päästölähteet Venäjällä ja Puolassa saavat vielä jatkoa.

Mitä tavallinen ihminen voi arjessaan tehdä auttaakseen Itämerta?

Syö vähemmän lihaa. Lihantuotanto vaatii suurta peltoalaa, mikä lisää ravinnekuormitusta. Maatalous on tällä hetkellä Itämeren suurin ravinnekuormittaja. Tehoeläintuotanto suurissa yksiköissä aiheuttaa myös lantaongelman, joka usein johtaa ylilannoitukseen ja sitä kautta lisääntyvään ravinteiden huuhtoutumiseen. Suomalaiset syövät nykyisin lihaa n. 77 kg/henkilö/vuosi. Vielä 1960-luvulla määrä oli puolet tästä. Nykyisellä tasolla lihankulutus ei ole enää edes terveellistä saati kestävää ympäristön kannalta.

Syö lihan asemasta enemmän ja monipuolisesti Itämeren villiä, kestävästi pyydettyä kalaa. Kalastus on myös tehokkain tapa poistaa ravinteita merestä.

Suosi luomutuotteita. Luomuviljelyssä ravinteet pyritään kierrättämään mahdollisimman tarkoin, eikä tuotannossa käytetä ympäristölle – myös vesieliöille – haitallisia torjunta-aineita.

Huolehdi siitä, etteivät omat jätevetesi rehevöitä Itämerta. Kesämökillä kuivakäymälä on paras ratkaisu.

Älä käytä turhia ja ympäristölle haitallisia puhdistuskemikaaleja, desinfiointiaineita tai kosmetiikkaa kotonasi. Osa niistä päätyy viemäriverkon kautta Itämereen, jossa niiden sisältämät yhdisteet voivat haitata vesieliöstöä monella lailla.

Vie kaikki kodin ongelmajätteet niille tarkoitettuihin keräyspisteisiin.

Käytä uusiutuvilla energianlähteillä tuotettua sähköä. Fossiilisten polttoaineiden typpipäästöt rehevöittävät Itämerta ja hiilidioksidi kiihdyttää ilmaston lämpenemistä, mikä voi puolestaan lisätä Itämeren rehevöitymistä. Vältä myös yksityisautoilua aina, kun mahdollista. Autojen pakokaasujen mukana ilmoille tupruaa niin ikään typen oksideja ja hiilidioksidia.

Veneillessäsi kesällä ota Itämeren eläimet huomioon. Älä rantaudu lintuluodoille pesimäaikana.

 

Aiheeseen liittyvää