08.05.2020

Vaikuttavaa Itämeri-työtä tinkimättömällä asenteella

Ensimmäinen vuosikvartaali on takana uusissa tehtävissä John Nurmisen Säätiön palveluksessa. Aloittaessani helmikuun alussa olo oli kuin ekaluokkalaisella koulutielle lähtiessä, jännittyneen odottava ja innostunut. Työtehtävistä oli jonkinlainen aavistus, mutta tulevaisuus silti kevyen usvan peitossa. Kevään koronatilanne ei ainakaan helpottanut uuteen työyhteisöön integroitumista. Oli kuitenkin mukava tulla uutena joukkueeseen, jossa on rento tunnelma ja avoin ilmapiiri. Etätyöhön ja virtuaalikokouksiin tottui myös yllättävän nopeasti.

Ensihämmennyksen jälkeen olen entistäkin innostuneempi työstäni, jonka perimmäinen tarkoitus on, ei enempää eikä vähempää kuin pelastaa Itämeri ja sen perintö tuleville sukupolville. Erityisen suuren vaikutuksen on tehnyt se, miten konkreettisesti komeaa missiota on toteutettu. Säätiössä ei nähtävästi pelkästään puhuta vaan myös tehdään, mistä on osoituksena vaikuttava lista aiemmin toteutettuja ja edelleen käynnissä olevia hankkeita. Tekeminen on tavoitteellista ja vaikuttavuutta todennetaan lahjomattomilla mittareilla, kuten vedestä poistetun fosforin määrällä suhteessa käytettyihin euroihin.

Olen työskennellyt pitkään valtionhallinnossa ministeriön virkamiehenä. Se on ollut antoisaa työtä, joka on tarjonnut hienon näköalan valtakunnan päätöksenteon kulissien taakse. Keskushallinnossa kuitenkin helposti menettää tuntuman ruohonjuuritason tekemiseen ja juuttuu yleisten strategioiden ja tiekarttojen viidakkoon. Sitäkin tietysti tarvitaan, mutta välillä pitää päästä kouriintuntuvien asioiden äärelle.

Säätiön aikaansaannoksiin tutustuessa olen myös huomannut kuinka paljon voi saada aikaan varsin pienillä resursseilla. Julkisilla rahoilla on toteutettu yksi jos toinenkin miljoonahanke, jonka vaikuttavuudesta voidaan olla montaa mieltä. Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeissa on saatu hienoja tuloksia ilman jättimäisiä panostuksia. Viisaasti käytettyjen eurojen lisäksi on hyödynnetty diplomatiaa, rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja rautaista asiantuntemusta. Näin on voitettu vaativien kansainvälisten yhteistyökumppanien luottamus ja onnistuttu korjaamaan merkittäviä pistemäisiä kuormituslähteitä.

Nyt Itämeren suojelussa on päästy vaiheeseen, jossa on vaikea saavuttaa pikavoittoja. Maataloudesta tuleva hajakuormitus on esimerkki viheliäisestä ongelmasta, jonka ratkaisemisessa tarvitaan monia erilaisia toimenpiteitä samanaikaisesti. Meren sisäinen ravinnekuormitus lisää työn vaikeusastetta ja hidastaa tulosten näkymistä esimerkiksi vähenevinä sinileväkukintoina. Uusia ongelmia pulpahtaa esille, kuten metsäojituksista peräisin oleva kuormitus, jonka huomattiin vasta äskettäin olevan paljon merkittävämpi tekijä kuin aiemmin osattiin aavistaa. Eikä lämpenevä ilmastokaan Itämeren pelastamista helpota, niin kuin lämpimästä ja vetisestä viime talvesta opittiin.

Edessä on melkoisia haasteita, mutta pyyhettä ei heitetä kehään. Tiukoista paikoista päästään eteenpäin sitkeydellä ja vahvalla omistautumisella, mikä näyttää olevan täällä tekemisen henki. Jatkan siis hyvällä mielellä John Nurmisen Säätiön uusien Itämeri-hankkeiden valmistelussa ja ammennan inspiraatiota säätiön aiemmista menestystarinoista vesiensuojelutyössä ja Itämeren kulttuuriperinnön vaalimisessa.

Mikko Peltonen
Projektipäällikkö,  Puhdas Itämeri -hankkeet

Aiheeseen liittyvää