Aranda tuo huolestuttavaa viestiä Itämeren tilasta, mutta seurannan tulokset eivät yllätä
Teksti:
Suomen ympäristökeskuksen hallinnoimalla merentutkimusalus Arandalla seurataan säännöllisesti Itämeren tilaa. Pääsimme mukaan aluksen elokuiselle seurantamatkalle, jolla kerättiin tietoa Itämeren biologisesta, fysikaalisesta ja kemiallisesta tilasta sekä haitallisten aineiden pitoisuuksista. Seurantamatkoilla kerättävä tieto on tärkeää muun muassa meren rehevöitymisen, happitilanteen sekä plankton- ja pohjaeläinyhteisöjen kartoittamiseksi. Elokuun seurantatulokset kertovat Itämeren heikentyneestä tilasta pitkällä aikavälillä.
Meri jatkuu joka puolella horisonttiin saakka – se hengittää rauhallisesti tuulen väreillessä laineilla. Samalla ohittamamme tankkerit ja monenmoiset rahtilaivat muistuttavat Itämeren merkityksestä geopoliittisena solmukohtana. Laivoja lipuu ristiin rastiin, ja osa on ankkuroituneena rivissä odottamassa satamaan pääsyä. Välillä matkan päässä vettä halkoo Venäjän sota-alus pitkin Suomenlahden keskiosan väylää takanaan Suursaaren uinuva hahmo.
Mutta Suomen ympäristökeskuksen (Syken) merentutkimusalus Arandalla on Suomenlahdella erilainen, tieteellinen tehtävä: se sahaa mittauspisteeltä toiselle kartoittaen Itämeren tilaa. Vuosien myötä tasaisesti toteutettavista seurannoista saadaan pitkäaikaisdataa Itämeren tilan muutoksista ja maalla tehtävien suojelutoimien vaikutuksista meren hyvinvointiin. Tieto on tärkeää niin tutkimukselle ja suojeluorganisaatioille kuin poliittisille päättäjille.
Laiva on lastattu tutkimuksella
Syke tekee Arandalla muutaman Itämeren tilaa kartoittavan seurantamatkan vuodessa: tammikuussa, keväällä pääsiäisen aikoihin, touko-kesäkuussa ja elokuussa.
Tätä elokuun seurantamatkaa johtaa Syken tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi, joka vastaa matkan järjestelyistä ja näytteidenoton sekä tutkimuksen etenemisestä. Suomenlahden osuudella on mukana 14 hengen miehistö sekä 15 tutkijaa Sykeltä, Ilmatieteenlaitokselta ja parista yliopistosta.
Töitä laivassa tehdään vuorokauden ympäri, jotta aika merellä saadaan hyödynnettyä tehokkaasti. Matkan aikana kerätään satoja vesinäytteitä, joista osa analysoidaan laivassa, osa vasta laboratoriossa maissa. Lisäksi näytteitä otetaan pohjan sedimentistä ja mittauksia tehdään aaltopoijuilla meren fysikaalisista ominaisuuksista.
Seurannan tulokset kertovat Itämeren vaikeasta tilasta
Syke julkaisi elokuun seurannan tulokset Itämeripäivänä, elokuun lopussa. Uutiset Suomen eteläisten merialueiden ravinnepitoisuuksista ovat huonoja: rehevöitymistä aiheuttavan fosfaattifosforin määrä on vain kasvanut pitkällä aikavälillä. Vaikka ravinnekuormitusta mereen on saatu vähennettyä, Itämeren pääaltaalta virtaa Suomenlahdelle hapetonta ja runsasravinteista syvävettä. Myös happitilanne oli elokuussa heikko Suomenlahden syvänteissä.
Ravinne- ja happipitoisuuksiin vaikuttaa Itämeren veden kerrostuneisuus: suolaisempi vesi on painavampaa kuin makea, joten se laskeutuu meren pohjalle. Vesikerrokset sekoittuvat heikosti keskenään, ja näin ollen myöskään happi ei pääse kulkeutumaan meren syviin osiin. Hapettomilta alueilta katoaa elämä: pohjaeläimet kuolevat ja kalat menettävät elinympäristöjään.
Rehevöityminen voimistaa osaltaan pohjien hapettomuutta, sillä pohjaan painuu pinnasta yhä enemmän kuolleita leväsoluja, joita hajotetaan syvänteiden biologisissa prosesseissa samalla happea kuluttaen. Hapettomista pohjista puolestaan vapautuu mereen fosforia – kyseessä on siis hankala kierre.
Vesinäytteitä nostetaan meren syvyyksistä
Rosette-vedennoudin nousee vihdoin pintaan, ja se ohjataan aluksen tutkimuspihalle. Laboratorioista saavutaan hakemaan näytteitä monenlaisiin mittaustarkoituksiin.
Noutimella kerätään näytteitä meren syvyyksistä aina pintaan saakka: Rosette lasketaan ensin alas lähelle pohjaa, minkä jälkeen sitä nostetaan ylöspäin kohti pintaa. Matkan varrella se pysähtyy ennalta määritellyissä syvyyksissä ottamaan vesinäytteitä.
Roseten alaosassa on laite (CTD-sondi), joka mittaa laitteen liikkuessa jatkuvasti veden lämpötilaa, happipitoisuutta, suolaisuutta ja a-klorofylliä, joka kertoo levien määrästä vedessä. Se antaa siis reaaliaikaisesti profiilin tietyistä veden ominaisuuksista vesipatsaan läpi. Näin tietokoneen ruudulle piirtyvistä käyristä nähdään heti, miten veden ominaisuudet suhteutuvat toisiinsa syvyyden muuttuessa.
Tutkimuspihalle saapuu hakemaan näytteitä muun muassa kemian laboratoriossa työskentelevä merianalyytikko Tanja Kinnunen, joka on työskennellyt Arandalla noin kolme vuosikymmentä. Kinnusen työhön kuuluu muun muassa veden happi- ja ravinnepitoisuuksien mittausta.
Vaikka nyt saamme liikkua lähes tyyntä Itämeren pintaa pitkin, Kinnusen uraan on mahtunut myös myrskyisiä seurantamatkoja.
Kinnusen mieleen muistuu etenkin vuoden 1995 matka, jolloin Aranda joutui myrskyn silmään Gotlannin altaalla yrittäessään ajaa saaren itäpuolelle suojaan. Tuuli oli hetkellisesti jopa 44 m/s. Messin – laivan yhteisen kokoontumis-, oleskelu- ja ruokailutilan – sohville kerääntyneiden tutkijoiden paha olo sai kuitenkin väistyä myrskyn synnyttämän adrenaliinin tieltä. Nykyään myrskyisiin oloihin ei lähdetä tekemään tutkimusta tieten tahtoen.
Pitkäjänteistä meren tilan seurantaa
Kemian laboratorion toisessa huoneessa on jännittävän näköinen laite, jossa ohuita putkia pitkin liikkuu vettä ja tasaisin välimatkoin pienen pieniä ilmakuplia.
Käynnissä on ravinneanalyysi, jota tekee vasta pari vuotta Arandalla ollut Skalar-ravinneanalysaattori. Sen tulokset kertovat, miten paljon ravinteita, kuten fosforia ja typpeä, on vedessä levien käytössä. Levien ja vesikasvien liiallinen kasvu aiheuttaa meren rehevöitymistä.
Ravinneanalyysin parissa työskentelevä Pia Varmanen esittelee Skalar-laitetta ja siitä saatavia tuloksia. Huomattavissa on muun muassa, että ravinnepitoisuudet ovat korkeita lähellä pohjaa – siis elokuulle tyypillisiä.
Analyysistä saatavat tulokset siirretään perusrekisteriin vasta maissa, kun nettiyhteys toimii mutkitta. Tuloksia myös ristiin tarkastetaan vielä matkan jälkeen: kaikki tulokset menevät siis useiden silmäparien läpi. Jos tuloksissa huomataan laivalla jotain outouksia, niistä ilmoitetaan matkanjohtajalle. Tarkkuutta vaativa pitkäjänteinen seurantatyö on Varmasen mukaan palkitsevaa.
”Itämeren tilasta kerättävä tieto on tärkeää meren tilan ymmärtämisen ja suojelutoimenpiteiden suunnittelun kannalta. Jatkuva seuranta on oleellinen osa laajaa kokonaisuutta, jossa tieteentekijät toimivat yhdessä”, Varmanen selittää.
Tietoa Itämeren ravinneverkoista
Kemian laboratorion kanssa lähekkäin, käytävän toisella puolella, sijaitsee biologian laboratorio. Seiniä koristavat useat mikroskooppikuvat erilaisista planktoneista.
Kasviplanktonnäytteet otetaan Roseten vesinäytteistä, ja eläinplanktonnäytteet kerätään merestä suurella haavilla. Näytteiden analyysi tehdään kuitenkin vasta maissa.
Viime vuosikymmeninä eläinplanktonien ja pohjaeläinten tila on muuttunut Suomen merialueilla huonompaan. Eläinplanktonien määrä meressä on vähentynyt, ja pohjien hapenpuute tekee pohjaeläinten selviämisestä vaikeaa.
Elokuinen seurantamatka antaa kuitenkin pientä toiveikkuutta: Syken elokuun lopussa julkaisemien seurantatulosten mukaan hankajalkaisia vaikuttaisi Suomenlahdella olevan avomeriyhteisössä aiempaa enemmän. Hankajalkaiset ovat tärkeää ravintoa monille kaloille. Näistä tuloksista ei voida kuitenkaan vetää vielä suuria johtopäätöksiä, vaan tilanteen kehittymisestä kertoo tulevien vuosien seuranta.
Tuloksista toimenpiteisiin
Ennen saapumistamme Hankoon kokoonnumme tutkijoiden kanssa laivan messiin. Matkanjohtaja Maiju Lehtiniemi käy pääpiirteittäin läpi tehtyä seurantaa ja jo saatuja tuloksia. Kaikki näytteet saatiin kerättyä, tutkimuslaitteisto pysyi ehjänä eikä GPS-häirintääkään tällä kertaa esiintynyt.
Kun laiva lähestyy Hangon sataman laituria, siirrymme joukolla kannelle tervehtimään laiturilla laivaan pääsyä odottavia tutkijoita. Osa Suomenlahden seurannalla mukana olleista jää nyt maihin, osa jatkaa matkaa Saaristomeren läpi kohti Pohjanlahtea.
Selkämerelle on luvattu niin kovaa tuulta ja korkeaa aallokkoa, että Aranda jääkin yöksi Hangon laituriin. Toinen vaihtoehto olisi hiipiä jonkun saaren taakse tuulta suojaan, mutta järkevämpää on odottaa hetki, jotta työnteko pysyy turvallisena ja näytteet saadaan otettua.
Hankoon on saapunut samaan aikaan myös Syken rannikkoseuranta-alus, jonka työntekijöihin törmäämme junassa Hangosta Karjaalle. Myöskään rannikkoseurannan tulokset eivät anna aihetta juhlaan: rehevöitymisen suhteen kaikki seurannan rannikkovedet ovat heikossa tilassa – pääosin maa- ja metsätalouden ravinnekuormituksen vuoksi. Myös happitilanne on heikentynyt.
Matkatessamme junassa takaisin kohti Helsinkiä olo on Itämeren vaikeasta tilasta huolimatta väsyneen onnellinen. Ammattitaitoinen ja pitkäjänteinen Itämeren tilan seuranta tarjoaa tietoa, jota ilman suojelutoimenpiteiden suunnittelu olisi vähintäänkin haastavaa, ellei mahdotonta. Toisaalta tiedämme, että tehdyt toimenpiteet ovat helpottaneet Itämeren ahdinkoa, eli suunta on oikea. Tarvitsemme vielä päättäjiä ja päätöksiä, jotka todella nojaavat näihin tutkimustuloksiin ja edesauttavat työtä Itämeren pelastamiseksi.
Lähteet ja lisätietoja:
Suomen ympäristökeskuksen tiedote seurannan tuloksista: Pitkäaikaisseurannat kertovat selvistä muutoksista Itämeren ekosysteemissä. 28.8.2025.
Suomen ympäristökeskus: https://www.syke.fi/fi
Tutustu merentutkimukseen ja sen historiaan
Nautiluksesta Arandaan – suomalaisen merentutkimuksen tarina kuvaa kiehtovaa merentutkimusta ja sen vaiheita yli sadan vuoden ajalta.
