Sinilevä on kesäpäivien kiusa Itämeressä ja järvissä. Viime vuosikymmeninä lisääntyneet sinilevän massaesiintymät ovat vesistöjen rehevöitymisen ja suotuisten sääolosuhteiden tulos. Sinilevän esiintymistä on vaikeaa ennustaa, mutta vähentämällä vesistöjen rehevöitymistä pystymme vähentämään myös sinilevää.
Mikä on sinilevä?
Itämeren ystävät eivät valitettavasti viime vuosikymmeninä ole voineet välttyä kohtaamisilta sinilevien kanssa. Mitä sinilevä oikeastaan on, ja miksi se voi olla vaarallista?
Sinilevät eivät varsinaisesti ole leviä, vaan bakteereita. Sinilevät eli syanobakteerit pystyvät tuottamaan happea kuten vesissä elävät, mikroskooppisen pienet kasviplanktonlevät, ja siksi niitä kutsutaan sinileviksi.
Sinilevät kuuluvat Itämeren luonnolliseen lajistoon, mutta rehevöitymisen vuoksi niiden määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut. Kun Itämereen pääsee maalta ravinteita, eli typpeä ja fosforia, ne ruokkivat muiden levien ohella myös sinileviä. Silloin levät lisääntyvät liiallisesti. Muista levistä poiketen sinilevät voivat ottaa kaiken tarvitsemansa typen suoraan ilmakehästä. Siksi niiden kasvuvauhtia säätelee erityisesti fosforin määrä vedessä.
Missä sinilevää esiintyy?
Sinilevä viihtyy siellä, missä on lämmintä, tyyntä ja ravinteikasta vettä. Siksi sitä esiintyy erityisesti rehevöityneissä vesistöissä. Merialueista sinilevää on havaittu eniten Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Sinilevää voi kohdata Etelä-Suomen rehevöityneistä järvistä, mutta myös muualta: sinilevää esiintyy niin Saimaalla kuin Etelä-Lapin järvissäkin.
Milloin voi havaita sinilevää?
Suurin osa sinilevistä tarvitsee lisääntyäkseen lämmintä vettä, ja siksi sitä esiintyy erityisesti heinä-elokuussa. Sinilevätilanne voi vaihdella rajustikin vuosittain. Lämmin alkukesä voi lietsoa sinileväkukintoja rannoille jo juhannukseksi, kun taas kylmä ja tuulinen kesä pitää levämassat kurissa.
Sinilevää voi esiintyä myös myöhään syksyllä, mikäli sää pysyy lämpimänä. Jotkin sinilevistä pystyvät muodostamaan massaesiintymiä myös viileässä vedessä. Siksi sinilevää voidaan havaita myös jään alla. Kuolevat sinileväsolut värjäävät rantaa ja jäätä turkoosiksi.
Lomalaisen tavoin sinilevät rakastavat lämpöä, ja siksi runsaimmat sinileväkukinnat ilmaantuvat Itämerelle usein keskellä parasta kesälomakautta. Tyynellä ja lämpimällä säällä levät kasaantuvat veden pintaan suuriksi lautoiksi, ja sopivalla tuulella levämassat kulkeutuvat kohti rantoja. Näitä massaesiintymiä kutsutaan sinileväkukinnoiksi. Vaikka ravinteita olisikin vedessä paljon, ei sinilevien massakukintoja muodostu viileällä ja tuulisella säällä, koska silloin levät ovat sekoittuneet syvemmälle vesimassaan.
Sinilevän esiintymistä on hankalaa ennustaa etukäteen, sillä sen määrä vedessä voi vaihdella päivittäin sääolosuhteiden mukaan. Tuulet ja meriveden virtaukset liikuttavat levää, joten levä voi ilmaantua ja kadota nopeastikin esimerkiksi uimarannassa. Siksi uimarin on syytä olla tarkkana ja tarkistaa uimavesi silmämääräisesti ennen pulahdusta.
Lue lisää sinilevästä:
Onko sinilevä vaarallista ihmisille ja eläimille?