Hyppää sisältöön
Etusivu
Mitä teemme
Itämeri-media
Professori Alf Norkon terveiset Itämereltä

Professori Alf Norkon terveiset Itämereltä

Kirjoittaja

Kirsi Kurki-Miettinen

Alf Norkko on tunnettu merentutkija ja itämeriprofessori. Nyt hän kertoo, miten hän on päätynyt tutkimaan meriä ja mitä Itämerelle kuuluu.

Professorin matka päätyi maailman meriltä Itämeren rannoille

Nuorena miehenä Alf Norkko oli hieman tuuliajolla, kuten monet hänen ikäisensä. Oli vaikea miettiä yhtä erityistä mielenkiinnonkohdetta. Sattuma puuttui peliin, ja Norkko päätyi lukemaan biologiaa yliopistolle. Harjoittelut biologisella asemalla ja Intian valtamerellä sytyttivät palon meribiologiaan, joka ei ole sammunut tähän päivään asti. Innostus vei nuoren tohtorin aina huippututkimusryhmiin Uuteen Seelantiin ja Etelämantereelle asti tutkimaan ilmastonmuutoksen vaikutusta monimuotoisuuteen ja rannikkoelinympäristöihin.

Veri kuitenkin veti takaisin pohjolaan ja Itämeren pariin. Valtamerillä tehty tutkimus toi paljon oppeja – tutkimuskysymysten asettelut ovat samankaltaisia, vaikka ongelmat merillä ovat erilaiset. On tärkeää luoda pohjaa muutosten seurannalle, jotta voidaan tarkastella muutoksen nopeutta. Muutokset niin Etelämantereella kuin Itämerellä ovat olleet äärimmäisen nopeita.

Professori Alf Norkko nojailemassa kaiteeseen Tvärminnen tutkimusaluksella
Kuva: Christoph Humborg

Itämeren vakavimmat ongelmat vaikuttavat eliöihin ja ekosysteemeihin

Norkko on toiminut Tvärminnen eläintieteellisen aseman tieteellisenä johtaja nyt kymmenisen vuotta. Meri tutkimusaseman edustalla voi Norkon mukaan paremmin. Osittaista toipumista rehevöitymisestä on selvästi havaittavissa ja alueelta löytyy upeaa vedenalaista luontoa. Kirkkaisiin vesiin vaikuttaa erityisesti sijainti. Veden vaihtuvuus on Hangon edustalla suurempaa kuin esimerkiksi Saaristomerellä. ”Itämeri on veden vaihtuvuuden suhteen kuin huonosti tyhjentyvä vessa, minkä takia ongelmat kertyvät paikallisesti”, Norkko kuvailee.

Rakkolevää Saaristomerellä
Kirkkaisiin vesiin vaikuttaa veden vaihtuvuuden lisäksi myös vuodenaika. Keväällä merivesi on kirkasta myös Saaristomerellä. Kuva: Kirsi Kurki-Miettinen

Itämeren vakavat ongelmat, rehevöityminen ja ilmastonmuutos, kurittavat jo ennestään huonovointisia ja herkkiä ekosysteemejä. Itämeri on kuin riskiryhmäläinen, sillä on jo monta ongelmaa ja sairautta taklattavana, ja uusi tauti tai oire, esimerkiksi lämpötilan nousu, heikentää kuntoa entisestään. Tvärminnen asemalla on mitattu meren lämpötilaa jo 1920-luvulta lähtien, eli lähes sata vuotta. Tuloksista on voitu havaita, että veden lämpötilan nousu on kiihtynyt, lämpöaaltoja on useammin ja ne kestävät pidempään. Ilmastonmuutos siis pahentaa Itämeren muita ongelmia. Lämpötilan nousun lisäksi leutoina talvina sateet tuovat lisää ravinteita rannikkovesiin ja näin pahentavat rehevöitymistä.

Tärkeät eliöyhteisöt muutosten kourissa

Monille eliöille ja Itämeren hyvinvoinnille tärkeät avaineliöyhteisöt, kuten rakkohaurut, sinisimpukat ja meriajokkaat, ovat erityisesti kärsineet pitkäkestoisesta lämpötilan noususta matalissa rantavesissä. Valitettavasti matalien pohjien eliöstöä ei juuri seurata, joten eri ongelmien yhteisvaikutusta ekosysteemien tilaan ei tunneta.

Ravinteiden ja lämpötilan lisäksi ekosysteemeihin vaikuttaa hiilenkierto. Kun lämpötila kasvaa, tuotanto kasvaa, sen tietää jokainen kotipuutarhuri. Norkko nostaakin esimerkiksi kaikille tutun kompostin. Jos orgaanista ainetta on liikaa, eikä materiaalia hyödyntäviä eliöitä ja kasveja, kompostin tapauksessa kastematoja, ole, alkaa orgaaninen aines kerääntyä ja hajotessaan muodostaa hiilidioksidia huomattavasti voimakkaampaa kasvihuonekaasua metaania. Veden lämpötilan nousu kiihdyttää siis ilmastonmuutosta.

Ylirajainen tutkimus tuo uutta tietoa Itämerestä

Tvärminne on myös monitieteisen ja kansainvälisen rannikkoekosysteemi- ja ilmastotutkimuksen keskuksen CoastClimin perustaja. CoastClim kerää eri alojen tutkijat yhteen, jotta saadaan parempi kokonaiskuva Itämereen vaikuttavista tekijöistä. Hankkeessa tutkitaan perinteisen merentutkimuksen lisäksi ilmakehää, ravinteiden kiertoa, hiilenkiertoa ja hiilivarastoja.

Ilmastonmuutoksen edetessä on yhä tärkeämpi ymmärtää, missä hiili kulkee, missä muodossa se kiertää ja miten se vaikuttaa ekosysteemeihin. On esimerkiksi havaittu, että häiriintyneissä ekosysteemeissä voi vapautua metaania, rannikkoekosysteemeissä jopa ilmakehään asti, mikä tietenkin kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään. Metsien hiilinieluista on ollut paljon puhetta, mutta olisiko aika siirtää katse veden pinnan alle? Suomessa riittää paljon rantaa, joiden hiilenkiertoa ei tunneta kovin hyvin. Meressä on potentiaalia niin hiilinieluksi kuin -lähteeksi, siksi on tärkeää tutkia aihetta.

Meriajokasta Itämeren pohjassa
Tärkeät eliöyhteisöt, kuten matalien pohjien meriajokkaat, kärsivät ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lämpötilan noususta. Kuva: Pekka Tuuri

Itämeren pelastamiseksi tarvitaan monipuolisia ratkaisuja

Itämerta pelastetaan erityisesti puuttumalla sen vakavimpaan ongelmaan, rehevöitymiseen. Tietysti myös ilmastonmuutosta pitää hillitä globaalien ongelmien vuoksi, mutta paikallisesti eniten hyötyä Itämerelle on ravinnekuorman vähentämisestä. Erityisesti hajakuormituslähteistä, maa- ja metsätaloudesta, valuviin päästöihin tulisi puuttua monin eri menetelmin. Nopeasti vaikuttavien menetelmien kuten kipsikäsittelyn lisäksi tarvitaan muutosta koko yhteiskunnassa. Maatalouspolitiikkaa olisi syytä muuttaa siten, että se huomioisi myös biodiversiteetin, viljely voisi olla monimuotoisempaa ja huomioida hiilenkierron.

Metsien roolia ei pidä myöskään aliarvioida, ravinteiden lisäksi ojitetuista metsistä valuu myös hiiltä vesistöihin. Suomi on yksi ojitetuimmista maista, joten on syytä tarttua toimeen. Onneksi samat menetelmät, mitä esimerkiksi John Nurmisen Säätiön VALVE-metsähankkeessa on käytössä, vähentävät sekä ravinteiden että liukoisen hiilen huuhtoutumaa.

Kesä tuo mukanaan sinilevää ja Itämeren juhlaa

Kaikkia Itämeren ystäviä tietenkin kiinnostaa, miltä tuleva kesä näyttää. Onko luvassa sinilevää vai saammeko pulikoida puhtaissa vesissä? Valitettavasti professori Norkolla ei ole antaa hyviä uutisia. Mikäli kesä on lämmin ja ilma on tyyni, on tiedossa paljon sinilevää. Ravinteita on nimittäin Itämeressä yllin kyllin, mikä edistää sinilevien kasvua.

Onneksi on myös ilon aiheita! Tvärminnen eläintieteellinen asema täyttää tänä vuonna 120 vuotta ja sen kunniaksi Luonnontieteellisessä museossa voi tutustua upeaan merenalaiseen luontoon koko kesän ajan. Kesän tapahtumien lisäksi alkusyksystä 3.9. voi myös päästä tutustumaan merentutkimukseen, kun Tvärminnen tutkimusasema avaa ovensa yleisölle.

Tvärminnen aseman ja Norkon katseet ovat juhlavuonna kohti tulevaisuutta, toivottavasti näemme siellä puhtaamman ja hyvinvoivan Itämeren!

Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?

Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.

Lue seuraavaksi

Haku