Vanhoissa hylyissä uinuva öljy on suuri ympäristöriski
Kirjoittaja
Itämeren pohjassa lepää tuhansia vanhoja hylkyjä, jotka pitävät sisällään paitsi kiehtovia tarinoita historiasta, myös merkittäviä ympäristöriskejä. Sukeltaja ja meribiologi Juha ”Roope” Flinkman on omistanut vapaa-aikansa näiden hylkyjen tutkimiseen. Hän on sukeltanut useille ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana uponneille aluksille ja todistanut hylyistä peräisin olevia öljyvuotoja ja merenpohjaan päätyneitä ammuksia, jotka voivat edelleen aiheuttaa suurta tuhoa.
Itämeren ekosysteemiä uhkaakin juuri hylyissä uinuva öljy.
”Ensimmäisen maailmansodan aikana sota-alusten polttoaineena käytettiin enimmäkseen hiiltä, mutta nopeampien alusten kohdalla öljy alkoi yleistyä”, Flinkman kertoo.
Suurin riski muodostuu, kun hylyt ruostuvat ajan saatossa rikki, jolloin aluksessa oleva öljy pääsee vapautumaan meriveteen. Jotta tämä voitaisiin estää, on öljy kerättävä hylyistä talteen. Kyseessä on iso ja hintava operaatio. Veden alla työskennellään ihmisvoimien lisäksi robottien avulla.
”Mutta se, että öljy pääsee hylyistä mereen ja rannoille, josta se on siivottava, on kertaluokkaa kalliimpaa. Ja silloin vahinko on jo tapahtunut”, Flinkman toteaa.
Yksi tikittävä aikapommi lepää Suomen luonnon helmen, Saaristomeren kansallispuiston lounaispuolella. Jatkosodassa uponneen panssarilaiva Ilmarisen tankeissa on valtava määrä, noin 100 000 litraa, dieselöljyä. Jos öljy pääsisi vuotamaan mereen, aiheuttaisi se peruttamatonta tuhoa alueen ekosysteemeille.
”Dieselöljystä liukenee nopeasti kaikki myrkylliset yhdisteet meriveteen. Se haihtuu kyllä suhteellisen nopeasti, mutta on myös myrkyllisin mahdollinen öljy”, Flinkman kertoo.
Ympäristöministeriö selvittää mahdollisuuksia Ilmarisen tankkien tyhjentämiseksi ja työ on tarkoitus saada valmiiksi vuosien 2025-2026 aikana. Uhkakuvaa helpottaa hieman tieto siitä, että Rajavartiosto tekee Itämerellä säännöllisiä valvontalentoja, joiden ansiosta öljyvuodot havaitaan helposti. Jos meren pinnalla huomataan öljyä, tutkijat alkavat nopeasti selvittää sen alkuperää.
Flinkman kertoo, että öljyvuotojen aiheuttamiin riskeihin on alettu suhtautua entistä vakavammin kaikkialla maailmalla.
”Nyt ihan viime aikoina on herätty tähän poissa silmistä olevaan ongelmaan. Hylkyjä on kaikkialla ja alkaa olemaan sellainen aika, että ne ruostuvat puhki. Öljyt pitää saada hylyistä talteen ennen kuin katastrofi tapahtuu.”
Tyhjennysoperaatiot vaativat usein hyviä suhteita muihin maihin, sillä omalle merialueelle uponnut alus ei välttämättä ole seilannut juuri kotimaan lipun alla. Hylyn kuuluessa toiselle maalle, tyhjennysoperaatioon voidaan ryhtyä vain hyvässä yhteisymmärryksessä omistajavaltion kanssa.
”Se on loppujen lopuksi EU- ja Nato-maiden tasolla aika helppoa. Venäläisiin aluksiin ei ymmärrettävästi haluta tässä maailmantilanteessa kajota”, Flinkman kertoo.
Räjähdyksen uhka
Monet sodanaikaiset hylyt kätkevät sisäänsä toisenkin vaaran: räjähtämättömät ampumatarvikkeet. Sota-aluksissa ja niiden ympärillä lepää edelleen torpedoja, miinoja ja ammuksia, jotka voivat räjähtää.
Flinkman kertoo, että riski näiden vanhojen ammusten itsestään räjähtämisestä on hyvin pieni. Räjähdyksen riski kuitenkin kasvaa aina, kun hylkyjä yritetään tutkia tai tyhjentää ne öljystä. Magneettien käyttö esimerkiksi öljytankkien tyhjennysprosessissa voi aktivoida vanhoja sytytysjärjestelmiä, ja siksi hylkyjen tutkiminen täytyykin aloittaa räjähteiden raivauksella.
”Esimerkiksi merimiinassa on 200–350 kiloa räjähdysainetta. Kyllä se melkoinen paukku on”, Flinkman toteaa.
Ammusten mahdollinen räjähdys ei ole vaaraksi vain sukeltajille. Se voi myös vapauttaa suuret määrät öljyä kerralla, mikä johtaisi vakaviin ympäristövaikutuksiin.
Ympäristövaikutusten arviointi on Flinkmanille hyvin tuttua – onhan hän tehnyt pitkän ja vaikuttavan uran merentutkimuksen parissa. Hän on vastannut tutkimussukelluksesta ja sen kehittämisestä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla, Merentutkimuslaitoksessa ja Suomen ympäristökeskuksessa.
Haastatteluun Flinkman saapuu viimeisen virallisen merentutkimusmatkansa jälkeen. Pian koittaa eläköityminen Suomen ympäristökeskuksesta ja matkat merentutkimusalus Arandalla jäävät taakse. Merta hän ei kuitenkaan hylkää – onhan suolavesi hänellä geeneissä.
”Sukulaisissani on ollut paljon merenkulkijoita ja isäni oli veneenveistäjä”, Flinkan kertoo.
Lapsuutensa hän vietti perheen veneillä, ja meri veti häntä puoleensa yhä voimakkaammin nuoruusvuosina. Sukellusharrastus alkoi teini-ikäisenä, kun Flinkman sai mahdollisuuden kokeilla laitesukellusta isänsä ystävän kanssa. Kiinnostus syveni entisestään meribiologian opintojen myötä.
Työtehtävien lisäksi myös vapaa-aikaa kului Itämerellä. Flinkman on Badewanne-nimisen voittoa tavoittelemattoman yhteisön perustajajäsen. Ryhmän sukeltajat ovat yli 20 vuoden ajan dokumentoineet laivojen hylkyjä Suomenlahdella.
Flinkman kuvailee sukeltamisen olevan kuin löytöretkeilyä – jokainen sukellus on mahdollisuus paljastaa unohdettuja tapahtumia ja menneisyyden salaisuuksia. Tästä huolimatta sukellukset eivät ole sattumanvaraisia seikkailuja, vaan jokainen Badewannen operaatio on tarkasti suunniteltu ja tavoitteellisesti toteutettu.
Sukelluksien lisäksi Badewannen jäsenet tekevät hylkyihin liittyvää taustatyötä – he tutkivat arkistoja ja muita historiallisia lähteitä. Tärkein palapelin palanen on kuitenkin noukittava Itämeren pohjalta. Hylky kertoo aina viimeisen luvun laivan tarinasta. Kysymykset sodissa kadonneiden alusten ja niillä matkustaneiden ihmisten kohtaloista saavat vihdoin vastauksia, kun Flinkman ystävineen nostaa ne sukelluksiltaan pintaan.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran John Nurmisen Säätiön Telegrammi-lehdessä (2/2024).
Sukella sodanaikaisille hylyille
Sodan sumua – ensimmäinen maailmansota Suomenlahdella vie lukijan tarkastelemaan Itämeren pohjassa lepäävien sota- ja kauppalaivojen hylkyjä, paljastaen unohdettuja tarinoita yli sadan vuoden takaa. Kirjan tekijät Juha Flinkman ja Jouni Polkko yhdistävät historialliset taistelut ja arkistotiedot Badewanne-sukellusryhmän kiehtoviin tutkimuksiin. Hylkyjen tarinat aukeavat upeiden vedenalaisten kuvien äärellä ja ensimmäisen maailmansodan aikaiset arkistokuvat laivoista, sukellusveneistä ja henkilöistä havainnollistavat historiallisia hetkiä.
Sodan sumua -diginäyttelyssä tutustutaan ensimmäisen maailmansodan vaiheisiin ja neljään Itämeren pohjaan uponneen aluksen tarinaan. Miltä näyttävät sata vuotta sitten uponneet höyrylaivat Alice H ja Houtdijk? Mikä sai panssariristeilijä Palladan uppoamaan? Vieraile näyttelyssämme ja saat tietää!
Haluatko kuulla uusimmat Itämeren tarinat?
Tilaa kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Telegrammi-lehti. Kerromme lehdessä John Nurmisen Säätiön työstä Itämeren pelastamiseksi, merikulttuurista ja meriympäristöstä, julkaisemistamme kirjoista sekä mielenkiintoisista itämeriläisistä.
