Ilmari Käihkö: Itämeri sodan näyttämönä

Kirjoittaja

Ilmari Käihkö
sotatieteiden dosentti

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut Itämeren turvallisuusympäristöä ja tuonut sotilaalliset uhat aiempaa näkyvämmiksi. Itämeren tarina -kirjan uudistetun painoksen esipuheessa sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö tarkastelee sodan vaikutuksia Itämereen ja muistuttaa, ettei merta tule puolustaa vain sotilaallisesti: sen suojeleminen ympäristöuhilta on yhteinen vastuumme.

Meri on ollut historiallisesti vaurauden ja vuorovaikutuksen, mutta myös vaaran lähde. Vaikka meri voi kartalla näyttää esteeltä, on se todellisuudessa vuorovaikutusta lisäävä yhdistävä tekijä. Meren avoimuus mahdollistaa vuorovaikutuksen, joka lisää sekä vaurautta että vaaroja.

Tämä pätee erityisen hyvin Itämereemme sen pienen koon takia. Itämeri sitoo yhteen paitsi sen yhdeksän rantavaltion, myös sen itseään lähes neljä kertaa suuremmalla valuma-alueella asuvien yli 90 miljoonan ihmisen kohtalon.

Kuten kansainvälisessä politiikassa yleensä, myös Itämeren alueen vuorovaikutuksessa on historian saatossa korostunut joko vaurautta lisäävä yhteistyö tai vaaroja aiheuttavat konfliktit. Marjo T. Nurminen kertoo Itämeren tarina -teoksessa, miten konfliktit ovat olleet Itämeren alueella yhteistyötä yleisempiä. Kylmän sodan päättymistä seurasi kuitenkin sovun aika. Sen myötä Itämerestä tuli yhä vilkkaammin liikennöity ja teollistunut.

Vahvistunut vuorovaikutus loi vaurautta, mutta altisti Itämerta entisestään ympäristöongelmille. Yhteistyö mahdollisti toiminnan maailman rehevöityneimmän merialueen suojelemiseksi. Itämeren tarina sai uuden käänteen helmikuussa 2022, jolloin Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa.

Sota on suurin Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Sen vaikutukset ulottuvat Itämerelle – merialueelle, jota jotkut alkoivat Suomen ja Ruotsin liityttyä Natoon kutsua puolustusliiton järveksi.

Nimitys on liioiteltu, vaikka Venäjää lukuun ottamatta kaikki Itämeren rannikkovaltiot kuuluvat Natoon, ja tukevat Ukrainaa – joka sekin on yhteydessä Itämereen Veikseljoen sivuhaaran kautta. Ajatus Nato-järvestä ilmentää kuitenkin hyvin uusia Itämeren alueella syntyneitä sotilaallisen yhteistyön muotoja.

Ennen kaikkea kutsumanimi korostaa osuvasti välittömämpinä pidettyjä vaaroja, jotka jättivät varjoonsa pitkäaikaiset, kaikkia Itämeren maita koskevat ympäristöuhat. Venäjän hyökättyä Ukrainaan yleistyivät sellaiset Itämeren kartat, joissa kuvattiin eri asejärjestelmien kantomatkoja ja sabotaasille altista vedenalaista infrastruktuuria.

Sota paitsi heikentää ympäristönsuojelua, myös luo ympäristöuhkia.

Itämeri on venäläisen energian tärkein kulkureitti Eurooppaan. Venäjä pyrki kiertämään länsimaiden asettamia energiapakotteita niin kutsuttuun varjolaivastoonsa kuuluvien vanhojen tankkereiden avulla.

Heikosti vakuutetut tai täysin vakuuttamattomat tankkerit aiheuttivat Itämerellä huolta sabotaasista ja ympäristöonnettomuuksista. Jälkimmäisiltä ei voinut välttyä sodan levittyä Itämerellä sijaitseviin öljyn ja maakaasun vientiin erikoistuneisiin venäläisiin satamiin.

Sodassa ympäristö jää usein peruuttamattomien tuhojen kärsijäksi, vaikka tämä on vahingollista meille kaikille.

Vaikka sota merkitsee sovun loppua, voidaan siitä versonutta yhteistyötä valjastaa ympäristönsuojeluun. Vaihtoehtoa ei ole. Koska Itämeri ei voi puolustaa itseään, jää vastuu sen puolustamisesta meille ihmisille – niin rauhan kuin sodankin aikana.

---

Ilmari Käihkön blogikirjoitus on alun perin julkaistu Itämeren tarina – Karttojen matkassa keskiajalta nykyaikaan -teoksen alkusanoina uudistetussa painoksessa. Uudistettu painos ilmestyi syksyllä 2026 suomeksi, ja samanaikaisesti teoksesta julkaistiin ensimmäistä kertaa myös englanninkielinen painos, The Story of the Baltic Sea — A Cartographic Journey through Times.

Itämeren tarina

Itämeren tarina tarjoaa harkitun kattauksen historiallisesti merkittäviä karttoja sekä ajankohtaisia nykykarttoja. Kirja valottaa, kuinka kartoilla on sekä välitetty tietoa että vaikutettu mielikuviin Itämerestä ja sen rannoilla elävistä ihmisistä viikinkiajoista nykypäiviin. Vanhat kartat kertovat maantiedon lisäksi etenkin merenkulun, kaupan ja sodan historiasta, ja ne peilaavat kiinnostavasti myös valtapolitiikan, tiedonvälityksen ja propagandan historiaa.