Rannikkoruokohanke
Rannikkoruokohankkeen tavoitteena oli saada aikaan kestävä ja kannattava ruokoarvoketju. Käytännössä edistimme sitä, että niitetty ruokomateriaali saadaan kerättyä hyötykäyttöön, alalle saadaan lisää yrittäjiä ja logistiikkaketju kustannustehokkaaksi. Tavoitteena oli, että tulevaisuudessa kuluttajamarkkinoilla olisi tarjolla kestävästi tuotettuja itämeriystävällisiä ruokopohjaisia tuotteita.
Ruovikkoa niittämällä poistetaan ravinteita vesistöistä. Kuva: Ilkka Vuorinen
Lisätietoja:
Miksi ruovikoita kannattaa niittää?
Järviruoko (Phragmites australis) on yleinen monivuotinen heinäkasvi , joka kasvaa matalassa vedessä, rannoilla ja kosteikoilla. Rantojen rehevöityminen ja rantalaidunnuksen vähentyminen on kiihdyttänyt ruovikoiden kasvua. Monella matalalla merenlahdella järviruoko on peittänyt alleen kaiken muun kasvuston kymmenien, jopa satojen hehtaarien aloilta.
Niittämällä ruovikkoja ja hyödyntämällä kertynyttä ruokomassaa esimerkiksi kasvualustojen, viherlannoitteiden ja kuivikeaineiden valmistuksessa, rantavesistä saadaan poistettua ravinteita. Tiheään järviruokokasvustoon sitoutuu huomattavia määriä Itämerta rehevöittäviä ravinteita. Yhden hehtaarin ruovikko voi sisältää jopa 10 kg fosforia, 100 kg typpeä ja yli kaksi tonnia hiiltä.
Läpitunkemattomien ruokotiheikköjen avaaminen lisää myös rantojen virkistyskäytön mahdollisuuksia ja tuo takaisin hävinneitä perinnemaisemia. Ruovikoiden niitot suunnitellaan ja toteutetaan siten, että ruovikkoympäristöihin erikoistuneille lajeille jää riittävästi elintilaa. Tutustu hankkeen pelisääntöihin.
Ruokomassan hyödyntämisellä on positiivisia ilmastovaikutuksia, koska sillä voidaan korvata runsaasti hiilipäästöjä aiheuttavan turpeen ja uusiutumattomista raaka-aineista valmistetun kivivillan käyttöä. Lisäksi ruokokasvuston poistaminen vähentää ilmastonmuutosta kiihdyttävän metaanin vapautumista rantaveteen mädäntyvästä ruokomassasta.
Ruo’on hyödyntäminen
Kesällä ja syksyllä niitettyä vihreää ruokoa voidaan hyödyntää esimerkiksi turvetta korvaavana materiaalina kasvualustoissa, tai biokaasutuotannossa. Talvella niitetty ruoko sopii mm. kuivikkeeksi, katemateriaaliksi tai sitä voidaan hyödyntää rakennusmateriaalina tai lämmöntuotannossa. Ruokomurskaa voi hyödyntää myös monessa käytössä, pakkausmateriaalissa puukuidun tapaan.
Rannikkoruokohankkeessa edistetään ruo’on kestävää hyötykäyttöä
Hanke käynnistyi vuonna 2020 10 ha niittokokeilulla yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Vuonna 2021 jatkoimme yhteistyötä Metsähallituksen kanssa ja aloitimme yhteistyön myös ELY-keskusten kanssa. Mukaan saatiin 6 eri niittokohdetta Porista Kotkaan, joilta saatiin kerättyä ruokoa yhteensä 60 ha alueelta. Metsähallitus ja ELY-keskukset toteuttavat niittoja ruovikoituneilla luonnonsuojelualueilla, joissa ruokoa niittämällä pyritään kunnostamaan rantaelinympäristöjä sekä ennallistamaan lintukosteikoita. Vuonna 2022 yhteistyötä laajeni myös kuntiin ja vesiosakaskuntiin. Ruoko kerättiin yhdeltätoista kohteelta yhteensä reilun sadan hehtaarin alalta.
Ruokoa toimitettiin jatkojalostettavaksi kolmelle eri yritykselle: Biolanille, Kekkilälle ja Kiteen Madolle ja Mullalle. Yrityksillä oli käynnissä tuotekehitystä, jossa ruokomateriaalia jalostettiin mm. puutarhakäyttöön sopivaksi kasvuturvetta korvaavaksi multatuotteeksi.
Ratkoimme ruovikoiden hyödyntämisen pullonkauloja yhteistyössä alan yritysten ja sidosryhmien kanssa. Rannikkoruokohankkeen tavoitteena oli vauhdittaa ruokomassan hyödyntämistä ja jatkojalostusta, korjuuyrittäjyyden kasvua sekä alan liiketoimintamallien rakentumista niin, että tulevaisuudessa ruokoa voidaan hyödyntää kestävästi ja markkinaehtoisesti.
Niittokohteiden suunnittelu ja niittojen toteutus kestävästi – ”pelisäännöt”
- Koneellinen niitto vaatii aina ilmoituksen ELY-keskukselle ja maanomistajalle, vähintään 1 kk ennen työn aloitusta.
- Natura- tai luonnonsuojelualueilla niittoihin tarvitaan lupa ELY-keskukselta.
- Niittoja ei tulisi ajoittaa lintujen pesimäaikaan, vaan ne tulisi toteuttaa pesimäajan ulkopuolella, heinäkuun jälkeen, etenkin linnustollisesti arvokkaissa kohteissa (selvitettävissä alueellisesta ELY-keskuksesta).
- Ruovikossa pesivien lintujen tärkeimmät pesintäalueet on tarpeen mukaan rajattava kokonaan niittojen ulkopuolelle (talviniittokin voi haitata ruovikossa pesiviä lajeja).
- Ennen ranta-alueille kohdistuvia toimenpiteitä (esim. ruovikon niitto tai ruoppaus) tulee selvittää ELY-keskuksesta, onko suunnitellussa kohteessa tai sen lähiympäristössä tiukasti suojeltavien lajien elinympäristöjä, jotka voivat asettaa rajoituksia toimenpiteiden toteutukselle.
- Viitasammakon elinympäristöissä ruovikon mahdollinen koneellinen niitto vedestä tai rannalta tulisi toteuttaa talvikaudella (jäältä), marras-maaliskuussa.
- Suurimman ravinnepoistuman saavuttamiseksi tehokkainta on niittää vedessä kasvava ruovikko loppukesällä (elokuussa), jolloin elävään ruokobiomassaa on sitoutuneena suurin määrä ravinteita. Talviruo’ossa ravinteita on vähemmän.
- Kasvukauden alussa toteutettu niitto saattaa aiheuttaa varastoituneiden ravinteiden ”pumppautumista” juuristosta veteen.
Jokisuissa kasvavien ruovikkojen pysyvää taannuttamista tiheästi toistuvilla niitoilla tulisi välttää, sillä ruovikot toimivat jokien kuljettaman kiintoaineen ja ravinteiden pidättäjinä.
- Leikkuussa käytettävä kalusto on valittava kohteeseen soveltuvasti, jotta vältettäisiin esimerkiksi ravinteiden vapautuminen ranta-alueiden pohjasedimentistä.
- Leikattu ruoko on kuljetettava pois vedestä ja rannalta.
- Niiton suunnitteluvaiheessa tulisi ottaa etukäteen huomioon niittokohteen sijainti, sopivan välivarastointipaikan löytyminen lähialueelta ja riittävät kulkuyhteydet ruokomassan poiskuljetusta varten.
- Ruo’olle tavoiteltu hyötykäyttö voi vaikuttaa niiton toteutukseen, ja käyttötarkoitus on siksi hyvä ottaa huomioon jo niiton suunnittelussa.
Hankkeeseen liittyvät materiaalit
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.