Rehevöityminen

Itämeren vakavin ympäristöongelma on rehevöityminen. Meren rehevöityminen johtuu ravinteiden liiallisesta määrästä.

Rehevöityminen aiheuttaa meren ekosysteemin tasapainon järkkymistä. Rehevöitymisen seuraukset näkyvät erityisesti kesäisin, kun veden lämpötila nousee ja sinileväkukinnat lisääntyvät. Sinilevä aiheuttaa ihmisille monenlaista haittaa.

Ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia, on valunut Itämereen liikaa vuosikymmenien ajan, ihmisen toiminnan seurauksena. Ravinteet ruokkivat levien ja vesikasvien kasvua meressä, mikä johtaa happikatoon meren pohjalla ja tukahduttaa muiden lajien elämän. Itämeren vähäsuolainen vesi ja veden hidas vaihtuvuus pahentavat tilannetta, sillä ravinteet jäävät pitkäksi aikaa vaikuttamaan ekosysteemiin.

Itämereen valuva ravinnekuormitus on onnistuttu viimeisen 30 vuoden aikana puolittamaan, mutta mereen päätyneet ravinteet poistuvat sieltä hitaasti. Rehevöityminen vaivaa Itämerta edelleen ja sen vaikutukset näkyvät erityisesti rannikolla, jossa veden laatu heikkenee ja kalakannat kärsivät.

Rehevöityminen lisää luontokatoa

Rehevöityminen on suurin syy Itämeren luontokadolle, sillä meren happikato ja veden sameneminen estävät monien lajien elinmahdollisuudet.

Veden sameuden vuoksi syvemmällä sijaitsevat kasvit, kuten rakkohauru ja meriajokas, eivät saa riittävästi auringonvaloa, mikä johtaa niiden häviämiseen. Tämä vaikuttaa suoraan Itämeren lajistoon ja meren monimuotoisuuteen.

Rehevöityminen aiheuttaa myös rihmalevien liikakasvua. Rihmalevien määrä Itämeressä on kolminkertaistunut rehevöitymisen takia. Levien levinneisyys tukahduttaa monivuotista kasvillisuutta, kuten meriajokasniittyjä ja rakkohaurumetsiä, jotka ovat tärkeitä elinympäristöjä monille kaloille ja selkärangattomille.

John Nurmisen Säätiön tavoite on elävä Itämeri, jossa ravinteita ja leviä ei ole liikaa, pohjalla riittää happea, ja meren eliöyhteisö on monimuotoinen ja elinvoimainen.