Lantaravinteiden kierrätys on ratkaisevaa vesistöjen hyvinvoinnille ja maatalouden huoltovarmuudelle
Lisätietoja
Mineraalilannoitteiden hintojen nousu ja viimeaikaiset ruoantuotannon huoltovarmuuskysymykset ovat kasvattaneet tarvetta maatalouden ravinteiden kierrätykselle. Ravinteiden kierrätyksellä voitaisiin myötävaikuttaa kotimaisen ruuantuotannon omavaraisuuteen ja suojella vesistöjä rehevöitymiseltä. Nykyinen maatalouden tukijärjestelmä ei kuitenkaan edesauta kierrätystä. John Nurmisen Säätiön Lantakierrätyshanke esittää ratkaisuja ongelmaan.
Noin kaksi kolmasosaa Itämerta ja sisävesiä rehevöittävästä fosforista on peräisin maataloudesta. Kaupungeista ja teollisuudesta Itämereen tulevaa fosforikuormaa on pystytty 40 vuodessa vähentämään merkittävästi, mutta pelloilta valuvia maatalouden päästöjä ei ole saatu juurikaan leikattua.
Maatalouden korkeaa kuormitusta ylläpitää eläintuotannon keskittyminen Varsinais-Suomeen, Satakuntaan ja Pohjanmaalle. Lantaa ja ravinteita syntyy näillä alueilla liikaa suhteessa alueella viljeltyjen kasvien tarpeeseen. Liiat ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin ja rehevöittävät niitä.
”Kyse ei siis ole siitä, että maanviljelijät levittäisivät ymmärtämättömyyttään keinolannoitetta liikaa peltoonsa. Lannoitteet ovat hintavia ja viime aikoina ne ovat kallistuneet entisestään”, John Nurmisen Säätiön meriympäristöjohtaja Marjukka Porvari kertoo.
Teollisten lannoitteiden hintojen noustessa ja saatavuuden ollessa aiempaa rajoitetumpaa, orgaaniset lantaravinteet tulisi saada nykyistä tehokkaammin hyötykäyttöön alueilta, joissa ravinteita on liikaa. Tämä parantaisi sekä viljelijöiden toimeentuloa, huoltovarmuutta että vesistöjen tilaa.
”Fosforia Suomesta on hyvin saatavilla, mutta riippuvuudet Venäjästä ja Valko-Venäjästä typen ja kaliumin osalta ovat nyt muuttuneet Euroopan laajuiseksi ongelmaksi. Nyt jos koskaan kaikki lannan ravinteet kannattaisi tarkoin hyödyntää mahdollisimman monella hehtaarilla, mutta rajusti nousseet kuljetuskustannukset ovat iso haaste”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Olli Niskanen sanoo.
Nykyinen maatalouden tukijärjestelmä ei edistä lantaravinteiden kierrätystä
Ravinteiden kierrättäminen kauempana sijaitseville kasvitiloille kaatuu prosessointi- ja kuljetuskustannuksiin. Lantaa prosessoimalla voidaan parantaa sen ravinnesuhteita ja mahdollistaa pidemmät kuljetusetäisyydet, mutta prosessointi vie paljon energiaa.
Lannan prosessointi muodostaa John Nurmisen Säätiön Lantakierrätyshankkeen kokemusten perusteella suurimman yksittäisen osan lantakierrätyksen kokonaiskustannuksista, ja siksi kotieläintilat eivät juurikaan prosessoi lantaa.
”Merkittävin este ravinteiden kierrätykselle on nykyinen maatalouden tukipolitiikka. Vesistöjen rehevöitymistä aiheuttava lantapommi voitaisiin purkaa murto-osalla maatalouden vuotuisesta ympäristö- ja hankerahoituksesta, jos rahoitusta suunnattaisiin lantaravinteiden kierrätyksen taloudellisten esteiden ratkaisemiseen”, Porvari sanoo.
Suomen tekemä ehdotus maatalouden uudeksi tukijärjestelmäksi vuosille 2023–2027 on saanut kovaa kritiikkiä EU-komissiolta, jonka mukaan ehdotetut toimet eivät ole riittäviä Itämeren tilan parantamiseen. Komissio tivaa Suomelta selkeitä tavoitteita ja konkreettisia tekoja ravinnepäästöjen vähentämiseksi sekä pyytää Suomea sisällyttämään ohjelmaan toimia, jotka lisäävät ravinnekierrätystä ja orgaanisten ravinteiden käyttöä.
”Suomessa ympäristönsuojelu asetetaan maataloutta koskevassa keskustelussa usein vastakkain maatalouden kannattavuuden kanssa. Lantaravinteiden kierrätys edistää sekä Suomen vesistöjen ja Itämeren hyvää tilaa että kotimaisen maatalouden omavaraisuutta ja kannattavuutta. Vihreä siirtymä ei kuitenkaan voi tapahtua, jos sitä ei tehdä tuottajille mahdolliseksi heidän oman tukijärjestelmänsä kautta”, Porvari toteaa.
Ravinteiden kierrätystä pilotoivaan hankkeeseen etsitään lisää eläintiloja
Itämeren pelastamiseen keskittyvä John Nurmisen Säätiö on kehittänyt ravinteiden kierrätystä yhdessä kasvinviljelijöiden ja eläintilallisten kanssa. Säätiön käynnistämässä Lantakierrätyshankkeessa on etsitty sopivia eläin- ja kasvitilapareja, joiden välillä on siirretty prosessoitua fosforipitoista kuivalantaa.
Hankkeen konkreettisilla kierrätystoimilla pyritään hahmottamaan lantakierrätykseen liittyviä kustannuksia ja pullonkauloja. Näiden tietojen avulla kehitetään käytännön ratkaisuja ja yhteiskunnallisia ohjauskeinoja, joilla lannan ravinteet voidaan hyödyntää tulevaisuudessa entistä tehokkaammin.
”Hanke on luonut mahdollisuuden ympäristöystävällisemmälle viljelylle. Orgaanisten lannoitteiden käyttö parantaa myös mineraalilannoitetun maan kasvukuntoa. Viljelijät tarvitsevat tukea siirtyäkseen orgaanisiin lannoitteisiin ja on hienoa, että tämä hanke tukee muutosta”, kertoo hankkeessa mukana oleva kasvinviljelijä Kari Mutkala.
Lantakierrätyshankkeeseen haetaan tällä hetkellä lisää sika- ja siipikarjantuottajia Suomen lounais- ja länsirannikolta. Siellä kotieläintuotannossa muodostuu enemmän lantaa kuin lähialueiden peltojen kasvintuotanto voi hyödyntää.
Käytännössä viljelijät huolehtivat itse lannan kuljetuksen, levityksen ja mahdollisen lyhytaikaisen varastoinnin järjestelyistä. John Nurmisen Säätiö tukee tuottajia kuivalannan prosessointi- ja kuljetuskuluissa.
