Suomi on jäämässä kansainvälisistä velvoitteista – nykytoimet eivät riitä luontokadon pysäyttämiseen

Lokakuun 2024 lopussa edustajat lähes 200 maasta, eri toimialoilta ja järjestöistä kokoontuvat YK:n biodiversiteettisopimuksen huippukokoukseen (COP16) Kolumbian Caliin. Sopimusvaltiot tarkastelevat, miten asetettujen luontotavoitteiden saavuttamisessa on edistytty. Suomi on sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin, mutta rahoituksen ja pitkäjänteisen luontopolitiikan puute uhkaavat kansainvälisten velvoitteiden saavuttamista ja luontokadon pysäyttämistä.

Suomi uhkaa jäädä jälkeen kansainvälisten luontotavoitteiden saavuttamisessa: ilman riittävää rahoitusta, pikaista toimintaa ja pitkäjänteistä politiikkaa luontokatoa ei voida pysäyttää. Yli 85 prosenttia kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen allekirjoittaneista maista, mukaan lukien Suomi, ei ole toimittanut valmiita monimuotoisuusstrategioitaan ja -toimintaohjelmiaan Calin luontokokoukseen mennessä.

IPBES:n (Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services) viimeisimmän vuoden 2019 raportin mukaan uhat luonnon monimuotoisuudelle ovat kärjistyneet maailmanlaajuisesti. Suomen Luontopaneelin 2024 julkaisun mukaan vedenalainen rannikkoluonto köyhtyy kaikilla Suomen merialueilla. 

Yhdistyneiden kansakuntien biodiversiteettisopimuksen osapuolet kokoontuvat Kolumbian Caliin 21.10.–1.11.2024 tarkastelemaan, miten sopimuksen osapuolet ovat toteuttaneet edellisessä huippukokouksessa Montrealissa vuonna 2022 asetettuja päämääriä (nk. Kunming-Montrealin biodiversiteettikehys). Montrealissa sovittiin muun muassa maailmanlaajuisesta tavoitteesta suojella 30 prosenttia meri- ja maa alueista vuoteen 2030 mennessä. 

Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimukseen ja EU:n biodiversiteettistrategiaan. Näin ollen Suomessa kansallisesti tehtävän biodiversiteettipolitiikan tulee olla näiden kansainvälisteiden velvoitteiden mukaista.  

Suomi jäljessä tavoitteista

Huolena on, etteivät Suomen luontopolitiikan tavoitteet ole tarpeeksi kunnianhimoisia. Luonnonsuojelun rahoitusta on leikattu tuntuvasti kuluvalla hallituskaudella. Ilman riittävää rahoitusta ja pitkäjänteisiä politiikkaa luontokadon pysäyttäminen ei ole mahdollista edes sen nykyiselle tasolle.

”Luonnonsuojelun tavoitteiden toteutumisen edistämiseksi perustetut kansalliset ohjelmat, kuten HELMI, METSO ja NOUSU, eivät vielä riitä Suomen kansainvälisten velvoitteiden täyttymiseen tai luontokadon pysäyttämiseen, mikäli niille ei turvata riittävää ja pitkäkestoista rahoitusta”, toteaa säätiön erityisasiantuntija Miina Mäki. 

Calin luontokokouksen kynnyksellä kiinnostus kohdistuu Suomen kansallisen monimuotoisuuden strategian ja toimintaohjelman valmisteluun. Kunkin sopimusmaan odotetaan tarkistaneen nämä Calin kokoukseen mennessä. Kansalliset strategiat ja toimintaohjelmat ovat pääasiallinen väline YK:n biodiversiteettisopimuksen täytäntöönpanoon kansallisella tasolla.

Suomen biodiversiteettistrategia tarvitsee konkretiaa

Suomessa ympäristöministeriön vastuulla olevan monimuotoisuusstrategian ja -toimintaohjelman hyväksyy maan hallitus. 

Strategian ja toimintaohjelman valmistelussa on kuitenkin kestänyt. Jo Sanna Marinin hallituksen oli tarkoitus saada strategia valmiiksi alkuvuodesta 2023. Strategiasta väännettiin, luonnoksia katsottiin ja kommentoitiin, kunnes suunnitelmat saivat uuden muodon Petteri Orpon hallitusohjelman myötä. Vuosina 2023 ja -24 kokonaisuutta on käsitelty työ- ja ohjausryhmässä. Valtioneuvoston tulisi tehdä strategiasta ja toimintaohjelmasta päätös vuoden 2024 aikana. 

Hitaus ei ole kuitenkaan Suomen luontopolitiikan ainoa ongelma. Kunnianhimoisten tavoitteiden puute on herättänyt huolta. 

Vuoden 2023 lopulla Suomen Luontopaneeli julkaisi mietinnön, jossa painotetaan konkreettisten ja mitattavien tavoitteiden tärkeyttä Suomen biodiversiteettistrategiassa. Luontopaneelin mukaan suojelupinta-alan lisääminen on tehokas keino turvata luonnon hyvinvointia. Riittävän kattava ja kytkeytynyt suojeluverkosto edesauttaa luontokadon torjumista.

Valmisteluvaiheessa olevasta monimuotoisuusstrategiasta on häivytetty nimenomaan määrällisiä, prosentuaalisiin osuuksiin ja pinta-aloihin perustuvia tavoitteita. 

Suomen luonnonsuojelulaki velvoittaa suojelemaan monimuotoisuutta

Kansainvälisten velvoitteiden lisäksi Suomen oman luonnonsuojelulaki turvaa luonnon monimuotoisuuden suojelua.

Luonnonsuojelulaki sanoo, että ”luonnon monimuotoisuusstrategiassa asetetaan valtakunnalliset toiminnalliset, määrälliset ja ajalliset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi ja tilan parantamiseksi” (luonnonsuojelulaki 9/2023, 13 §). 

Meriluonto ei elvy itsestään. Suomen tulee sisällyttää monimuotoisuusstrategiaan ne määrälliset tavoitteet, jotka on kirjattu YK:n luontosopimukseen: siis 30 prosenttia maa- ja merialueista, joista 10 prosenttia tiukkaan suojeluun. 

COP16 – tavoitteena pysäyttää luontokato

YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteena on biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen, kestävä hyödyntäminen ja geneettisistä resursseista saatavien hyötyjen tasapuolinen jakautuminen. 

Yli 85 prosenttia sopimusosapuolista, mukaan lukien Suomi, ei ole saavuttanut määräaikaa, jossa kansallinen strategia ja toimintaohjelma pitäisi olla valmiina Calin luontokokoukseen mennessä. Suomi on toimittanut kokouksen sihteeristölle ainoastaan strategian luonnoksia. Lopulliset suunnitelmat ovat parhaillaan poliittisen väännön kohteena.

Eri maiden kansallisia suunnitelmia odotetaan kuitenkin kokouksen aikana ja loppuvuodesta. Viivästymisiin saattavat vaikuttavat useat tekijät, muun muassa rahoituskysymykset tai vaalit. Taloudellisen tuen varmistaminen on tärkeää kaikissa sopimusmaissa, jotta maailmanlaajuisiin tavoitteisiin voidaan päästä.

Globaalien tavoitteiden siirtäminen kansalliselle tasolle kansainvälisten sopimusten kautta on tärkeää: biodiversiteetti on maapallolla elämän perusta ja auttaa ilmastonmuutoksen pahimpien seurausten torjumisessa. Jos emme toimi nyt – kuuntele tiedettä ja hyödynnä jo tiedossa olevia ratkaisuja – emme voi pysäyttää luontokatoa ja siitä seuraavia sukupuuttoja sekä ihmistragedioita.