Biokaasutuotannon riskiselvitys

Biokaasutuotannon riskiselvitys

John Nurmisen Säätiön teettämän, vuonna 2018 valmistuneen riskiarvion mukaan biokaasulaitosten toiminta voi lisätä merkittävästi vesistöjä rehevöittävien ravinteiden, typen ja fosforin päästöjä vesistöihin Itämeren alueella.

Ravinnepäästöt johtuvat muun muassa ravinnepitoisten mädätteiden peltolevityksestä, jota ei monissa Itämeren alueen maissa valvota ja rajoiteta samalla tavalla kuin esimerkiksi lannan peltokäyttöä. Myös kunnalliset jätevedenpuhdistamot, joiden puhdistuskapasiteetti ei aina riitä biokaasulaitoksilla syntyvän jäteveden käsittelyyn, sekä mädätteen varastointi aiheuttavat päästöjä.

Biokaasutuotannon ravinteita on päässyt vesistöihin esimerkiksi Pohjois-Saksassa, jossa pelloille levitetyt biokaasutuotannon mädätteet ovat laajalla alueella saastuttaneet pohjavedet nitraateilla. Suomessa Forssassa biokaasulaitoksen alueelle varastoidut mädätteet ovat valuneet lähivesistöihin ja muun muassa Euran jätevedenpuhdistamo on kärsinyt biokaasulaitokselta tulevista typpipitoisista päästöistä.

Ukrainassa ja Valko-Venäjällä valtioiden ja kehityspankkien tuella käynnistetyissä biokaasulaitoshankkeissa lisääntyviä ravinnepäästöjä ei ole monissa tapauksissa lainkaan huomioitu, vaan laitosten jätevedet on johdettu ilman lisäpuhdistusta kunnallisille puhdistamoille, minkä seurauksena fosforin ja typen päästöt ovat kasvaneet myös Itämeren valuma-alueella sijaitseviin jokivesistöihin.

Biokaasu on tervetullut uusiutuva energiamuoto, ja biokaasutuotanto luo uusia mahdollisuuksia ravinteiden kierrätykseen. Se kuitenkin voi aiheuttaa merkittävän riskin ravinteiden pääsemisestä vesistöihin, jos mädätteiden ja laitosten jätevesien käsittelyä ei ole mietitty tarkasti loppuun asti. Koska biokaasulaitoksia rakennetaan nyt kiihtyvällä tahdilla ilmasto- ja energiapolitiikasta sekä geopoliittisista muutoksista johtuen, on asiaan kiinnitettävä pikaisesti huomiota.

Laitosten ympäristövaikutusten arviointia ja lupakäytäntöjä kehitettävä

Riskiarvion tehneen työryhmän mukaan ravinnepäästöriskien minimoimiseksi on oleellista kehittää biokaasulaitosten ympäristövaikutusten arviointia sekä laitosten ympäristölupakäytäntöjä niin, että syntyvien ravinnepitoisten mädätteiden ja jätevesien käsittelyyn kiinnitetään erityistä huomiota.

Laitosten luvituksessa on turvattava, että luvan hakijalla on käytössään riittävä peltopinta-ala syntyvien ravinnepitoisten mädätteiden levitykseen. Lisäksi ympäristölupia myöntäessä tulee huolehtia siitä, että laitosten jätevesiä vastaanottavien kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden kapasiteetti on riittävä. Erityisesti silloin, kun biokaasulaitosta ei ole alun perin suunniteltu puhdistamon yhteyteen, vaan se rakennetaan jälkeenpäin, on oleellista huolehtia kapasiteetin riittävyydestä ja tarvittaessa edellyttää biokaasulaitoksilta riittävää jätevesien esikäsittelyä, esimerkiksi typen tehostettua poistamista.

Suurempien biokaasulaitosten sijoittamisessa on tärkeää huomioida alueellinen ravinnetase eli se, ettei yhdelle alueelle kerry liian suurta ravinnemäärää suhteessa alueella käytettävissä olevaan peltopinta-alaan. Jo valmiiksi ravinneylijäämäisille alueille – esimerkiksi alueille, joilla on paljon eläintuotantoa – ei ole välttämättä järkevää sijoittaa suuren mittaluokan biokaasulaitoksia, jotka keräävät mädätettäviä biomassoja laajalti alueen ulkopuolelta.

Lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa tulee varmistaa, että mädätteiden sisältämät ravinteet huomioidaan peltolevityksessä täysimääräisesti ja että niiden levitystä myös valvotaan. Lisäksi on tärkeää lisätä tietoisuutta biokaasutuotannon ravinteiden käsittelystä sekä niihin liittyvistä riskeistä niin viranomaisten, ympäristöasiantuntijoiden kuin biokaasualan toimijoidenkin piirissä.

Riskiarvioinnin tilasi John Nurmisen Säätiö ja sen toteutti yhdeksän asiantuntijaorganisaation konsortio, johon kuuluivat Suomesta Tyrsky Consulting, Aalto-yliopisto ja Pöyry Finland, Latviasta Riian tekninen korkeakoulu, Puolasta Gdanskin tekninen korkeakoulu, Saksasta IBBK (International Biogas and Bioenergy Competence Centre), Tanskasta Århusin yliopisto ja Virosta Monus Minek Ltd.

Materiaalit