Miten COP28-kokous vaikuttaa merien tulevaisuuteen? Maapallon keuhkot ovat vaarassa, jos ilmastotavoitteeseen ei päästä
Dubain ilmastokokouksessa arvioidaan, pystymmekö pysäyttämään ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Mikäli emme, seuraukset ovat vakavia myös pinnan alla.
Dubain COP28-ilmastokokouksessa tarkastellaan ensimmäistä kertaa, kuinka Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano etenee.
Vuonna 2015 YK:n ilmastokokouksessa Pariisissa asetettiin jäsenvaltioiden kesken tavoite: hillitä ilmaston lämpenemistä siten, ettei keskilämpötila nouse yli 1,5 astetta. Tutkijat ovat arvioineet, että lähes jokaisella osa-alueella ollaan jäljessä, ja kirittävää on melkoisesti, mikäli jäsenvaltiot haluavat pysäyttää ilmaston lämpenemisen. EU:n jäsenmaiden yhteisenä tavoitteena kokouksessa on kansainvälinen sitoutuminen fossiilisista polttoaineista luopumiseen niin, että vuoteen 2030 mennessä niiden kulutus on kääntynyt laskuun.
Lämpenevä ilmasto muuttaa meriä
Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja lämpenemisen hillitseminen on kriittisen tärkeää, mikäli haluamme pitää maapallon elinkelpoisena ja monimuotoisena. Niin pinnan päälliset kuin alaisetkin elinympäristöt muuttuvat kovalla vauhdilla ilmastonmuutoksen seurauksena. Itämeressä, matalassa sisämeressämme, ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät nopeammin kuin valtamerissä, mutta monet muutokset ovat samankaltaisia.
Muutokset näkyvät jo nyt: rehevöityminen on Itämeren suurin ongelma, mutta liiallinen ravinteiden määrä piinaa rannikkovesiä myös globaalisti. Rehevöityminen samentaa vettä, muuttaa elinympäristöjä ja kiihdyttää luontokatoa. Tutkijoiden arvioiden mukaan maailman meristä katoaa biodiversiteetin kannalta keskeisiä meriniittyjä joka tunti kaksi jalkapallokentän kokoista alaa. Ilmaston lämpeneminen lisää merten rehevöitymistä muun muassa sateiden lisääntyessä, jolloin meriin huuhtoutuu maalta entistä enemmän ravinteita. Itämeressä sinilevät puolestaan hyötyvät meren rehevöitymisestä, mistä konkreettinen esimerkki ovat rannoilta kesäisin tutut sinilevälautat.
”Ilmaston lämpeneminen lämmittää merialueita, mikä pakottaa lajeja siirtymään pohjoisemmille vesille. Myös merten ravintoketjut järkkyvät. Ravintoketjujen perusta on kasviplankton, jonka määrä vähenee maailman merissä keskimäärin prosentin verran joka vuosi. Valtamerissä lämpeneminen uhkaa myös esimerkiksi koralliriuttoja: Iso valliriutta on pinta-alaltaan Suomen suuruinen, mutta siitä on 30 vuodessa on menetetty jopa puolet,” kertoo John Nurmisen Säätiön erityisasiantuntija Miina Mäki.
Tärkeiden elinympäristöjen huvetessa katoavat myös niillä elävät lajit. Meriniityt ja koralliriutat tarjoavat elinympäristön sadoille lajeille ja ”lastenhuoneita” kalanpoikasille, ja monet rannikoiden asukkaiden ruokaturvalle merkittävät kalakannat ovat niistä riippuvaisia. Pelkästään Isolla Valliriutalla arvioidaan elävän yli 1 500 kalalajia ja lukemattomia muita lajeja.
Meren tarjoama ruokaturvamme on uhattuna
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös merien happipitoisuuteen: kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN julkaisi vuonna 2019 raportin, joka osoittaa, että viimeisen 50 vuoden aikana valtamerten hapesta on kadonnut kaksi prosenttia, ja vähähappisten alueiden määrä on yli kymmenkertaistunut rannikkoalueilla.
Mitä lämpimämpää merivesi on, sitä vähemmän siihen liukenee happea, mutta samalla meren prosesseihin kuluu happea enemmän. Ilmaston lämpeneminen onkin rehevöitymisen lisäksi toinen syy merten happikatoon. Hapettomilla merenpohjilla avainlajit eivät menesty, ja muun muassa kaupallisesti pyydettyjen kalalajien lisääntymis- ja elinympäristöt katoavat. Ympäri maailmaa on nähty myös kalojen joukkokuolemia hapen loputtua niiden elinalueilta.
Meret ovat elämälle välttämättömiä
Meret puskuroivat ilmastonmuutoksen etenemistä sitomalla hiilidioksidia ja varastoimalla lämpöä. Ilman tätä vaikutusta ilmasto olisi lämmennyt paljon nykyistä nopeammin, ja seuraukset olisivat voimakkaammat. Hiilidioksidin varastoituminen meriin on hidastanut ilmastonmuutoksen vauhtia, mutta saanut samalla meriveden happamoitumaan. Merten elämä ei kestä happamoitumista ja lämpenemistä rajattomasti, vaan muutosten seuraukset voivat olla laajoja ja pitkäaikaisia. Mannerjäiden sulaminen vaikuttaa merivirtoihin ja koko veden kiertokulkuun maapallolla – kaikkia seurauksia emme vielä tiedä emmekä osaa edes ennustaa.
”Meillä ei ole varaa menettää monimuotoisia meren ekosysteemejä. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on keskeistä, sillä meriekosysteemien muutosten vaikutukset ovat kauaskantoisia myös pinnan päällä”, toteaa Miina Mäki.
Palautamme Itämeren avainlajin meriajokkaan muodostamia vedenalaisia niittyjä alueille, joilta ne ovat kadonneet.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
