Hyviä uutisia merille – maailmanlaajuinen aavan meren sopimus astuu voimaan
Meret kärsivät äärimmäisestä kuumuudesta, happamoitumisesta ja hapen puutteesta. Nyt valtameret ovat saaneet pilkahduksen toivoa – ja niin ovat saaneet myös miljardit meristä riippuvaiset ihmiset. Yhdistyneiden Kansakuntien aavan meren sopimus astuu voimaan tammikuussa 2026 – tarvittavat 60 maata on ratifioinut sopimuksen. Sopimus mahdollistaa meren biologisen monimuotoisuuden suojelun merialueilla, jotka ovat valtioiden lainkäyttövallan ulkopuolella.
Iloisia uutisia valaille, haille ja syvänmeren eliöille: BBNJ-sopimus*, kutsumanimeltään aavan meren sopimus, on saanut riittävän määrän ratifiointeja. Sopimus asettaa oikeudellisesti sitovat kansainväliset säännöt meren biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja kestäväksi käytön turvaamiseksi alueilla, jotka eivät ole minkään yksittäisen valtion hallinnassa. Nämä alueet kattavat jopa noin kaksi kolmasosaa meristä ja lähes 95 niiden tilavuudesta.
Aavan meren suojelusopimuksen pyrkimyksenä on varmistaa, että meren biologisesta monimuotoisuudesta saatavat hyödyt jaetaan nykyistä tasaisemmin, lisää merialueita saadaan suojelun piiriin, ihmistoiminnan vaikutuksia mereen arvioidaan, ja kaikilla valtioilla on taloudelliset ja teknologiset resurssit osallistua yhteiseen urakkaan.
Meriluonnon suojelua
Maailmanlaajuisen biodiversiteettisopimuksen, nk. Kunming-Montrealin monimuotoisuuskehyksen, tavoitteena on suojella 30 prosenttia maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä. Aavan meren sopimus tukee tavoitteita, kun merensuojelualueita luodaan merialueille, joihin valtioiden suvereeni valta ei ylety.
Ensimmäinen sopimusosapuolten konferenssi (COP1) on määrä pitää ensimmäisen vuoden aikana sopimuksen voimaantulon jälkeen. Konferenssissa osapuolet äänestävät muun muassa uusien merensuojelualueiden ehdotuksista.
Valtamerten hallinnon yhdenmukaistamista
Tähän asti kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisten alueiden hallinto on ollut pirstaloitunutta, mikä on vaikeuttanut meriekosysteemien suojelua. Aavan meren alueita on uhannut meren luonnonvarojen vakava hyväksikäyttö – aina liikakalastuksesta kiinnostukseen syvänmeren kaivostoimintaa kohtaan.
Aavan meren sopimus pyrkii yhdenmukaistamaan hallintorakenteita, jotta suojelu onnistuu aiempaa paremmin. Sopimus on YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) täytäntöönpanosopimus, jota voidaan pitää ”valtamerten perustuslakina”, vaikka se ei koskekaan aavan meren alueiden biologista monimuotoisuutta.
Vaikka jotkut kansainväliset hallintorakenteet – kuten alakohtaiset tai maantieteelliset puitteet – koskevat kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisia alueita, kokonaisuus on hajanainen. Epäyhtenäisyys vaikeuttaa toisiinsa liittyvien, monimutkaisten kokonaisuuksien hallintaa. Aavan meren sopimuksen astuessa voimaan tarvitaan jatkuvaa koordinointia sen varmistamiseksi, että sopimus ja jo olemassa olevat organisaatiot ja kehykset toimivat yhdessä sujuvasti.
Rohkaisevia uutisia monenkeskiselle kansainväliselle yhteistyölle
Sopimuksen valmistelu ja neuvottelut ovat vieneet keksi vuosikymmentä ja vaatineet väsymättömiä ponnisteluja niin ympäristötoimijoilta ja tutkijoilta kuin paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen edustajilta. 60 ratifioinnin saavuttaminen kahdessa vuodessa on herättänyt iloa ja helpotusta monissa.
”Kahdessa vuodessa valtiot ovat muuttaneet sitoutumisensa teoiksi, mikä on osoittanut kansakuntien kyvyn toimia yhteisen hyvän vuoksi”, totesi YK:n pääsihteeri António Guterres lausunnossaan (vapaasti suomennettu).
Työtä kuitenkin riittää, jotta lisää valtioita saadaan mukaan sopimukseen, ja sen täytäntöönpano on tehokasta sekä oikeudenmukaista. On varmistettava, että kaikilla sopimusosapuolilla on kyky osallistua täytäntöönpanoon kunnolla, ja merten biologisesta monimuotoisuudesta saatavia hyötyjä jaetaan tasaisesti valtioiden kesken.
Työ pysyvän muutoksen puolesta jatkuu
Vaikka 60 ratifiointia ansaitsee suosionosoitukset, mukaan tarvitaan lisää valtioita – erityisesti ratifiointeja suurilta merimahdeilta, kuten Kiinalta, Yhdysvalloilta, Japanilta ja Venäjältä.
Sopimus itsessään on hyvä lähtökohta, kompromissi erilaisten globaalien intressien ja valmiuksien välillä. Nyt on varmistettava, että kaikki sopimusosapuolet pystyvät toimimaan sopimuksen puitteissa riittävällä panoksella vaihtelevista resursseista huolimatta. Tieteen ja tiedon tulee olla saavutattavaa, ja erilaisten tiedon muotojen – kuten alkuperäiskansojen ja paikallisen tiedon – pitää olla edustettuina.
Aavan meren sopimus muodostaa oikeudellisen perustan, jonka pohjalta sinisen planeettamme biologista monimuotoisuutta voidaan suojella entistä paremmin, mutta työ ei ole läheskään valmis.
*BBNJ-sopimus on lyhenne sopimuksen virallisesta nimestä The Agreement under the United Nations Convention on the Law of the Sea on the Conservation and Sustainable Use of Marine Biological Diversity of Areas beyond National Jurisdiction
