Hyppää sisältöön
Etusivu
Mitä teemme
Itämeri-media
Satelliittihäirintä nostaa paperikartat uuteen arvoon Itämerellä

Satelliittihäirintä nostaa paperikartat uuteen arvoon Itämerellä

Vanha kartta John Nurmisen Säätiön kokoelma
Van Keulenin Itämeren kuvaus vuodelta 1716 edustaa ajalleen tyypillistä merikarttaa kaikkine tunnuspiirteineen.

Kirjoittaja

Viime aikoina paperiset merikartat ovat nousseet Itämerellä uuteen arvoonsa. Syynä ovat satelliittipaikannuksen häiriöt ja kasvava kiinnostus siihen, miten merenkulkua hoidetaan ilman digitaalisuutta. Kun nykyaikaiset navigointijärjestelmät eivät aina ole täysin luotettavia ja saattavat olla häirinnän kohteina, vanhat paperikartat näyttävät jälleen yllättävän ajankohtaisilta, kirjoittaa Maria Erkheikki, John Nurmisen Säätiön julkaisu- ja kokoelmapäällikkö.

Paperikartta ei tarvitse sähköä, verkkoyhteyttä tai satelliittisignaalia. Se kertoo edelleen saman kuin vuosisatoja sitten: missä ollaan, millaisia väyliä edessä on ja miten merellä voi kulkea turvallisesti.

Paperikartan käyttö ei tarkoita pelkästään kartan avaamista pöydälle. Paperikartan avulla navigointi on taitolaji, jossa merenkulkija arvioi sijaintinsa kompassisuunnan, nopeuden, rannikon maamerkkien ja syvyystietojen avulla. Menetelmä vaatii kokemusta, mutta juuri siksi se toimii myös silloin, kun elektroniikka ei toimi.

Moni nykyajan merenkulkija on oppinut navigointia työssään ensisijaisesti digitaalisten järjestelmien avulla. Nyt vanhoja taitoja tarvitaan uudelleen. Aluksilla pidetäänkin valmiina painettuja merikarttoja juuri häiriötilanteiden varalta.

Tilanne muistuttaa siitä, että teknologia ei koskaan ole täysin erehtymätöntä. Digitaaliset järjestelmät ovat nopeita ja tarkkoja, mutta samalla haavoittuvia. Kun yksi satelliittisignaali häiriintyy, koko järjestelmä voi hetkessä menettää luotettavuutensa. Silloin aluksen karilleajon ja vakavan öljyonnettomuuden riski kasvaa, etenkin jos miehistöllä ei ole taitoa tulkita paperikarttaa.

Merikartta on enemmän kuin navigointiväline

Paperikarttojen paluu tekee näkyväksi myös sen, kuinka pitkä historia merikartoilla on Itämerellä. Merikartta ei ole vain käytännöllinen väline, vaan se kertoo myös aikakautensa teknologiasta, tiedosta ja valtasuhteista.

Varhaisissa merikartoissa Itämeri ei ollut pelkkä maantieteellinen alue. Se oli kaupan, vallan ja kohtaamisten meri. Samoilla vesillä ovat liikkuneet viikingit, hansakauppiaat, sotalaivastot ja merenkulkijat eri puolilta Eurooppaa. Kartat syntyivät tarpeesta löytää turvallisia reittejä, mutta niihin kätkeytyi myös valtava määrä taloudellista, sotilaallista ja kulttuurista tietoa.

1600–1800-luvuilla Ruotsi, Venäjä, Hollanti ja Englanti laativat yhä tarkempia merikarttoja. Jokainen valtio halusi tuntea meren, satamat ja meriväylät paremmin kuin kilpailijansa. Kartat olivat strategisia asiakirjoja, joita säilytettiin tarkasti ja jopa salattiin.

1695 julkaistu  merikartta Pohjanlahdesta, jossa näkyy rannikko ja saaret, aikakauden läänien nimet ja vaakunat, tärkeimmät satama- ja paikannimet, pohjoinen napapiiri yläreunalla, ruutukuvioiset kurssiviivat ja kompassiruusukkeet sekä koristeellinen kartussi ihmishahmoineen.
Petter Geddan kartastossa vuonna 1695 julkaistiin ensimmäinen tunnettu Pohjanlahtea esittävä kartta. Hollantilaisilla ei aiemmin ollut alueen karttoja, sillä Ruotsin tervakomppanian kauppamonopoli sulki Pohjanlahden ulkomaalaisilta kauppiailta. Kartassa näkyvät aikakauden läänien nimet vaakunoineen sekä rannikon tärkeimmät paikannimet. Yläreunaa halkoo Pohjoinen napapiiri (Circulus Polaris Arcticus).

Karttojen kieli kertoo vallasta

Vanhoja merikarttoja katsomalla huomaa nopeasti, että kartat eivät ole koskaan täysin neutraaleja. Karttojen tiedot, symboliikka ja kuvitukset kertovat siitä, kuka kartan on tehnyt ja miksi.

Itämeri on esiintynyt historian aikana monilla nimillä. Tunnetuimmat nimet ovat Itämeri ja Baltian meri, mutta toisaalta Itämeri on tunnettu myös Barbaarien merenä sekä Länsimerenä. Nimi kertoo usein näkökulmasta: mistä suunnasta merta on katsottu ja millaisena se on haluttu nähdä.

Sama näkyy kartoissa vielä nykyäänkin. Digitaalisen tiedon aikakaudella kartat voivat olla myös informaatiovaikuttamisen väline. Jos satelliittipaikannusta voidaan häiritä, voidaan myös karttojen sisältöä, paikannimiä ja rajoja yrittää muuttaa tai tulkita uudelleen.

Siksi vanhoilla kartoilla on yhä merkitystä. Ne muistuttavat, että kartta ei ole vain kuva maailmasta, vaan myös tapa määritellä, kenen maailma on kyseessä.

Itämeren moninimisyys toistuu Van Keulenin kartan (1740) kartussissa, jossa nimi esiintyy peräti viidellä kielellä. Karttojen koristeaiheissa samankaltaiset hahmot – kauppiaat ja maanviljelijät – esiintyvät usein, korostaen alueen elinkeinojen ja kulttuurien kirjoa.

Kompassiruusuja, merihirviöitä ja tarkkoja syvyyksiä 

Vanhojen merikarttojen maailmaan pääsee tutustumaan uudessa näyttelyssämme. Merenkulkijan kartastot – Karttojen matkassa Itämerellä esittelee kuvin ja tekstein 1500–1800-lukujen merikarttoja ja kartastoja John Nurmisen Säätiön kokoelmasta.

Näyttely osoittaa, kuinka merikartat ovat samalla sekä tiedettä että taidetta. Vanhoissa kartoissa näkyy tarkkoja syvyysmerkintöjä, rannikon muotoja ja kompassiruusuja, joiden avulla merenkulkijat suunnistivat.

Kartoissa on paljon kiehtovia yksityiskohtia, kuten koristeellisia kartusseja eli kartan nimiosia, purjelaivoja ja merihirviöitä. Ne kertovat aikansa mielikuvista. Merihirviöt symboloivat tuntemattomia, vaarallisia vesiä. Kartan laatija saattoi myös kuvata valtasuhteita ja alueiden erityispiirteitä. Esimerkiksi venäläisissä 1700-luvun merikartoissa vastaperustetun Pietarin kaupungin asema ja hegemonia korostuu kuvituksin ja symbolein.

Merenkulkijan kartastot -näyttelymme kuljettaa museovieraan hollantilaisten 1500-luvun karttojen kautta Ruotsin suurvallan ajan järjestelmälliseen kartoitukseen ja edelleen venäläisiin sotilaskarttoihin sekä brittiläisiin jo hyvin moderneihin merikarttoihin. Samalla avautuu kuva siitä, miten kokemukseen perustuvasta merenkulusta siirryttiin tarkkaan mittaamiseen perustuvaan navigointiin.

Miksi paperikartta on jälleen ajankohtainen? 

Vuonna 2026 paperinen merikartta voi tuntua vanhanaikaiselta, mutta vallitsevassa maailmantilanteessa sille on kiistämätön tarve. 

Paperikartta ei tarvitse sähköä, satelliitteja eikä verkkoyhteyttä. Sitä ei voi hakkeroida, eikä sen sijainti muutu radiolähettimellä. Kun digitaaliset järjestelmät häiriintyvät, paperikartta tarjoaa edelleen saman asian kuin yli 300 vuotta sitten: mahdollisuuden ymmärtää, missä ollaan ja mihin ollaan menossa. 

Siksi Itämeren meriliikenteessä eletään erikoista hetkeä, jossa menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat. Yhdellä kädellä ohjataan satelliittinavigaatiolla varustettua alusta komentosillalta, toisella pidetään auki paperista merikarttaa. 

Ehkä juuri siinä on merikarttojen pysyvä arvo. Ne eivät ole vain vanhoja esineitä museossa tai varajärjestelmä hätätilanteita varten. Ne ovat muistutus siitä, että turvallinen merenkulku perustuu lopulta samaan asiaan kuin ennenkin: kykyyn lukea merta, karttaa ja omaa paikkaansa maailmassa.


Merenkulkijan kartastot – Karttojen matkassa Itämerellä
2.4.-30.9.2026 Ehrensvärd-museossa


Merenkulkijan kartastot -virtuaalinäyttely

Vedetään pultit Itämeren puolesta!

Venäjän varjolaivastoa liikkuu Suomenlahdella nyt ennätysmäärä. Vakavan öljyonnettomuuden riski on kasvanut poikkeuksellisen korkeaksi. Tarvitsemme merenpuolustustahtoa.

Suojataan Itämeren rantoja kalliorenkaiden eli öljypuomien kiinnittämiseen tarvittavien pulttien asentamisella.

Lue seuraavaksi

Haku