Luontokato

Itämeren luonto on ainutlaatuinen. Ihmisen toiminnan seurauksena meriluonnon monimuotoisuus on kuitenkin uhattuna. Luontokato etenee myös pinnan alla.

Itämeressä luonnon monimuotoisuutta uhkaavat erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä rehevöityminen, jotka vaikuttavat meren elämään kaikkialla. Lue lisää Itämeren rehevöitymisestä täältä.

Luontokatoa edistävät myös:

• paikallisten elinympäristöjen häviäminen
• merellisten resurssien käyttö kestämättömästi
• mereen päätyvät ympäristömyrkyt, lääkkeet ja muut haitalliset aineet

Meren ekosysteemi on herkkä ympäristönmuutoksille

Itämeressä on määrällisesti vähän lajeja verrattuna muihin meriin, ja siksi ravintoketjut eliöiden välillä ovat yksinkertaisia. Meren eliöyhteisön säilyminen mahdollisimman monimuotoisena auttaa Itämerta kestämään paremmin ympäristön muutoksia.

Ilmastonmuutoksen ja rehevöitymisen seurauksena sinileväkukinnot yleistyvät Itämerellä. Lue lisää sinilevästä täältä.

Itämeren lajit

Itämeri on pohjoinen, kylmä ja murtovetinen. Itämeressä elää erikoinen sekoitus suolaisten valtamerten ja makeiden vesien lajeja. Vain harvoille lajeille murtovesielämä on täydellisen sopivaa.

Makean veden lajeille Itämeren vesi on liian suolaista ja valtamerien suolaveden lajeille liian makeaa. Merilajeja on eniten eteläisellä Itämerellä lähellä Tanskan salmia. Makean veden lajit puolestaan viihtyvät Itämeren vähäsuolaisissa osissa, Perämerellä ja Suomenlahden pohjukassa, sekä jokisuissa lähellä rannikkoa.

Itämeren avainlajit

Avainlajeilla on tärkeä rooli meren ekosysteemissä eliöyhteisöjen ylläpitäjinä.

Itämeressä tärkeitä avainlajeja ovat esimerkiksi

• rakkohauru
• meriajokas
• sinisimpukka

Rakkohaurun ja meriajokkaan muodostamat elinympäristöt ovat tärkeitä Itämeren kaloille ja selkärangattomille pikkueläimille. Ne ovat oivallisia kalojen kutualueita ja kalanpoikasten turvapaikkoja. Ne myös ylläpitävät meriympäristön hyvinvointia. Monivuotinen kasvillisuus sitoo vedestä ravinteita kasvuunsa, ja tuuhea meriajokasniitty voi myös sitoa enemmän hiiltä pinta-alaa kohden kuin samankokoinen metsä.

Kiviä ja kalliorinteitä peittävät sinisimpukat suodattavat ravintonsa vedestä ja samalla puhdistavat vettä. Sinisimpukkakaupunkien suojissa elää monenlaisia pieniä mönkiäisiä, ja simpukat ja muut pohjaeläimet ovat tärkeää ravintoa esimerkiksi haahkalle ja useille kaloille, kuten kampeloille.

Hankkeessamme istutetaan meriajokasta alueille, joista se on kadonnut.

Hankkeet

Meriniittyhanke

Palautamme Itämeren avainlajin meriajokkaan muodostamia vedenalaisia niittyjä alueille, joilta ne ovat kadonneet.

Meriluonnon monimuotoisuus

Meriluonnon monimuotoisuus on muutakin kuin lajirunsautta. Meren koko toiminta perustuu ravintoverkkoihin ja meren eliöiden vuorovaikutukseen toistensa ja ympäristönsä kanssa.

Millaiset eliöt meren erilaisissa ympäristöissä menestyvät? Ympäristön olosuhteet vaikuttavat menestymiseen:

• merenpohja
• aallokkoisus
• valon määrä

Eliöyhteisön lajit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Muutokset yhden lajin selviämisessä vaikuttavat aina myös muihin.

Monimuotoinen eliöyhteisö ylläpitää tervettä merta, joka on vastustuskykyisempi ilmastonmuutoksen seurauksia kohtaan ja kestää ympäristön muutoksia paremmin.

Meren ravintoketjut

Itämeren ravintoketjussa perustuottajia ovat planktonlevät ja pohjakasvillisuus. Pienleviä syövät pienet planktoneläimet ovat ruokaa isommille eläimille. Kookkaammat pedot, kuten petokalat, saalistavat pienempiä eläimiä. Ravintoketjujen huipulla ovat isot merinisäkkäät, petolinnut ja ihminen.

Ilmaston ja meriveden lämpeneminen muuttaa Itämeren ravintoketjuja ja kiihdyttää luontokatoa.

Veden lämmetessä myös eteläisten vieraslajien on helpompi kotiutua Itämereen. Vieraslajit voivat olla uhka Itämeren alkuperäisille lajeille. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kiihdyttävät myös meren rehevöitymistä entisestään ja voivat lisätä happikatoa meren pohjassa. Meriekosysteemin toiminnan muutoksia on vaikea ennakoida. Muutokset näkyvät myös esimerkiksi kaupallisissa kalakannoissa.