Hyppää sisältöön
Etusivu
Mitä teemme
Itämeri-media
Meri ei tunne valtioiden rajoja

Meri ei tunne valtioiden rajoja

Henkilökuvassa meren äärellä Isabella Lövin
Isabella Lövin. Kuva: Viktor Gårdsäter

Miltä Itämeren tilanne näyttää naapurimaamme näkökulmasta? Haastattelimme Itämeri puhuu -tilaisuuden panelistiksi saapuvaa Ruotsin entistä ilmasto- ja ympäristöministeriä Isabella Löviniä aiheesta. Toimittajana ja kirjailijana nykyisin työskentelevä Lövin on perehtynyt erityisesti tehokalastukseen liittyviin teemoihin.

Miten Itämeri voi nyt – hyvässä ja pahassa?

”Itämeri ei ikävä kyllä voi hyvin. Pitkäjänteisistä Itämeren hyvinvointiin vaikuttavista toimenpidesuunnitelmista ja vuonna 2013 toteutusta EU:n kalatalouspolitiikan uudistuksesta huolimatta esimerkiksi Itämeren turskan kanta on romahtanut ja ilmastonmuutos aiheuttaa koko ekosysteemille yhä enemmän haasteita. Tarvitaan yhä enemmän panostuksia ja pitkän aikavälin elpymistä ennen kuin meillä on hyvinvoiva meri. Yksi monista positiivisista toimenpiteistä on Ruotsin merkittävä satsaus merellisten suojelualueiden perustamiseksi. Niiden avulla voimme suojella uhanalaista pyöriäiskantaamme.”

Miksi halusit kirjoittaa liikakalastuksesta vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassasi Hiljainen meri (Tyst hav)?

”Olin toimittajana työskennellessäni kirjoittanut artikkeleita Itämeren turkasta ja hämmästyin ymmärtäessäni, miten huono tilanne oli ylipäätään kaiken Itämeren ruokakalan, ei vain turskan kannalta. Samaan aikaan tuntui, ettei poliittisella tasolla ollut herätty tekoihin kalakantojen pelastamiseksi. Tuntui käsittämättömältä, että moderni ympäristötietoinen yhteiskunta toimi näin ja päätin perehtyä asiaan kunnolla. Tästä syntyi kirja Hiljainen meri.”

Itämeri on ylirajainen meri. Miten olemme valtioina onnistuneet Itämeri-työssä: miltä pinnan alla näyttää tänä päivänä?

”HELCOM ja EU tekevät suunnattoman tärkeää ylirajaista yhteistyötä Itämeren hyväksi. Yhteistyö on kaiken perusta, sillä meri ei tunne valtioiden rajoja eivätkä meren eläimet kansallisuuksia. Valitettavasti tavoitteita ei ole saavutettu, eivätkä tavoitteet ole ehkä olleet tarpeeksi kunnianhimoisia.”

Kirjassasi Hiljainen meri löydät siivouksen yhteydessä poikasi kirjoittaman lapun, jossa on terveiset ihmiskunnalle vuonna 2100. Mitä sinä kirjoittaisit tuohon lappuun nyt?

”Venäjän Ukrainan miehitys saa minut ajattelemaan kunkin meidän vastuutamme kestävästä ja rauhanomaisesta maailmasta. Meidän tulee reagoida havaitessamme ongelmia ja epäoikeudenmukaisuuksia. Autoritääriset hallinnot ja ympäristön pilaaminen johtavat katastrofeihin, mutta katastrofit ovat ehkäistävissä meidän kaikkien kantaessa vastuumme. Mutta meidän tulee reagoida ennen kuin katastrofi on käsillä. Emme voi koskaan luottaa sataprosenttisesti siihen, että joku muu hoitaa ongelman puolestamme, vaan meillä kaikilla on vastuu kannettavanamme. Tämän huomion tein perehtyessäni liikakalastukseen.

Kirjoitan parhaillaan uutta kirjaa nimeltään Oceankänslan, joka sisältää ajatuksiani tästä aiheesta. Monet nykypäivän ylivoimaisilta vaikuttavista ongelmista ovat mielestäni merkkejä siitä, että meidän tulee ihmiskuntana ottaa seuraava askel kehityksessä. Mutta oikeastaan minua kiinnostaisi ennemminkin tietää, mitä ihmiset vuonna 2100 haluaisivat sanoa meille! Ehkä he peräänkuuluttaisivat aivan toisenlaista asennetta mitä tulee tehokkuuteen, kannattavuuteen tai hyvinvointiin?”

Toteat kirjassasi, että kaloilla ei ole ääntä. Me emme kuule niitä, jos ne lopettavat laulunsa. Mitä meidän pitäisi vielä ymmärtää kalojen maailmasta ja pinnanalaisesta elämästä kuluttajina ja ihmisinä? 

”Tiedämme vielä hyvin vähän kaloista eläiminä ja sosiaalisina olentoina. Mutta olemassa oleva tutkimus osoittaa kalojenkin tuntevan kipua ja että niillä on kognitiivisia kykyjä. Eläinsuojelun näkökulmasta kalat ja niiden käsittely esimerkiksi suurissa troolareissa on meille sokea piste.”

Mikä on sinun henkilökohtainen suhteesi Itämereen? Mitä Itämeri merkitsee identiteetillesi?

”Asun Itämeren äärellä ja katson sitä ikkunastamme joka päivä. Itämeri yhdistää niin monta maata. Se ei ole maita erottava, vaan maita yhdistävä meri. Se on erityistä. Se tarkoittaa meille sisämeren ympärillä asuville erityistä yhteistä vastuuta ja tehtävää. Se on identiteetti, joka kaikilla Itämeri-asukkailla tulisi olla – jopa kaukana rannikolta asuvilla ihmisillä.”

Isabella Lövin meren äärellä
Kuva: Viktor Gårdsäter

Itämeri puhuu: Ylirajainen – Pinnanalainen

Pikku-Finlandia, Karamzininranta 4, Helsinki
tiistai 5.4. kello 14.30-16.00

Muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne vaikuttaa myös yhteistyöhön Itämeren maiden välillä. John Nurmisen Säätiön järjestämä Itämeri puhuu -keskustelu pureutuu Itämeren tilanteeseen ekologian, politiikan, tutkimuksen ja turvallisuuden näkökulmista.

Keskustelemassa Ruotsin entinen ilmasto- ja ympäristöministeri, nykyinen vapaa toimittaja Isabella Lövin, entinen puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala, HELCOMin puheenjohtaja Lilian Busse sekä Itämeritutkimuksen professori ja Tvärminnen eläintieteellisen aseman tieteellinen johtaja Alf Norkko.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tule paikan päälle Pikku-Finlandiaan tai seuraa etänä!

Lisätietoja tapahtumasta ja Itämeri puhuu -keskustelusarjasta:

taustakuva
Sivu
Itämeri puhuu

Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?

Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.

Lue seuraavaksi

Haku