Itämeren kalan terveellisyys ja myrkyt laitettiin puntariin – kumpi voitti? 

Kirjoittaja

Maija Soljanlahti

Tuottaja, Itämeripäivän koordinaattori

maija.soljanlahti@jnfoundation.fi +358 50 463 9305

Uudet tutkimustulokset muistuttavat, että kotimaisen ja elinvoimaisen villikalan syöminen hyödyttää niin ihmistä kuin Itämerta. Miksi pakkaamme silti kasseihimme tuontilohta, kysyy John Nurmisen Säätiön tuottaja ja ravitsemustieteilijä Maija Soljanlahti.  

Viime viikolla uutisoitiin Itämeren ja sen valuma-alueen järvien kalojen myrkkypitoisuuksista – kattava ja kunnianhimoinen tutkimushanke EU-kala IV on tullut pian päätökseen, ja nyt oli aika julkaista tulokset. Ne kertovat karua tarinaa siitä, kuinka ihmiset ovat saastuttaneet kalojen valtakuntaa. Samalla ne antavat selkeän vastauksen siihen, kannattaako Itämerestä pyydettyä kalaa syödä. 

Itämerestä pyydetyn kalan ympärillä on julkisessa keskustelussa jo vuosikymmenet vellonut huoli niiden sisältämistä ympäristömyrkyistä. Huoli on ollut osaltaan aiheellinen, sillä haitallisia aineita on ihmistoiminnan seurauksena päätynyt mereen, jossa ne varastoituvat muun muassa kaloihin. Vaikka haitallisimpien ympäristömyrkkyjen pääsyä vesistöihin on rajoitettu, ongelmaa ei ole täysin saatu kuriin.  

Sen osoittavat myös uusimmat tutkimustulokset. EU-kala IV-hankkeessa tutkittiin sekä terveydelle haitallisten että hyödyllisten aineiden pitoisuuksia kotimaisessa kalassa ja kalatuotteissa. Hankkeessa löydettiin Itämeren silakasta hälyttäviä määriä Pfas-yhdisteitä. Pfas-yhdisteet ovat niin sanottuja ”ikuisia kemikaaleja”, jotka hajoavat luonnossa hyvin hitaasti, ja siksi varastoituvat niin ympäristöön, kaloihin kuin ihmiskehoon.

Pfas-yhdisteitä päätyy kaloihin tuotteista, jotka helpottavat elämäämme: pitävät meidät kuivina, estävät palojen leimahtamisen tai suojaavat kassejamme rasvalta. Kaloista ne siirtyvät joko suoraan tai toisten elintarvikkeiden, kuten kananmunien, kautta elimistöömme. Itämerestä kalastetusta silakasta valmistettu kalajauho on tärkeä osa muun muassa luomukanojen rehua.

Suomalaiset syövät liian vähän särkeä ja lahnaa

Jos Itämeren villikala sisältää potentiaalisesti yli 4000 haitallista kemikaalia, uskaltaako sitä syödä? 

Vastaus on kyllä. EU-kala IV -tutkimus kertoo, että Itämeren kalan syömisen hyödyt ovat 75 kertaa haittoja suuremmat. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, D-vitamiinia, kivennäisaineita ja proteiineja, jotka ovat hyödyllisiä lapsille ja aikuisille. Itämeren villikalan syöminen vähentää muun muassa tiettyjen syöpien sekä sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riskiä.  

Suomessa on poliittinen yhteisymmärrys edistää kotimaisen kalan käyttöä, sekä villin että kasvatetun, niin julkisissa ruokapalveluissa kuin kotitalouksissa. Myös ravitsemussuositukset, sekä nykyiset, että tämän vuoden lopussa julkaistavat, kannustavat kestävästi kalastetun tai kasvatetun kalan käyttöön.

Kotimaisen villikalan suosiminen lihan, broilerin ja juuston sijaan on tutkitusti sekä terveydelle että ympäristölle suosiollinen valinta. Särkikalojen, kuten lahnan, syöminen auttaa nimittäin Itämeren pelastamisessa: kalastamalla rehevöitymisestä hyötyviä lajeja saadaan merestä poistettua ravinteita. 

Itämeren tilan parantaminen ja merta rehevöittävän ravinnekuormituksen vähentäminen auttavat monia sellaisia kalalajeja, jotka ovat nyt ahdingossa.

Valitse lautaselle järkeä

Halutessaan kokata kalaa kuluttaja valitsee kalalajeja helpoimmasta päästä: kassiin pakataan useimmiten täiepidemian vaivaamaa norjalaista lohta, tuhansien kilometrien päästä lennätettyä tonnikalaa tai Tornionjoen uhanalaista emolohta valmiiksi leikattuina medaljongeina.  

Olemme valitettavan huonoja käyttämään järkikaloja, eli kalaa, joka viihtyy Itämeren sameissa vesissä ja hyötyy rehevöitymisestä. Vaikka tarjolla on puikkoa ja pyörykkää, säilykettä ja välillä tuoretiskilläkin kokonaista särkeä ja lahnaa, jää kokonainen kala tai file ostamatta ja kokkaamatta.  

Kannustan pohtimaan, miksi näin. Onko syynä ruotoisuus ja kalankäsittelyn uupuminen? Osaatko savustaa lahnan? Entä mitä keksisit kokonaisesta särjestä? Houkuttaako tuoretiskin pannusiika? Pitäisikö mennä kalankäsittelykurssille?

Lähteet:
Ruokavirasto: Turvallinen kalankäyttö
Ruokavirasto: EU-kala IV
MMM: Kotimaisen kalan edistämisohjelma