Lämpöaallon harjalla
Kirjoittaja
Olemme muuttaneet luontoa, ilmastoa ja pinnanalaista elämää ennennäkemättömällä tavalla. Nyt meidän on aika muuttaa omaa ajatteluamme ja toimintaamme – nopeasti, kirjoittaa säätiömme erityisasiantuntija, meri- ja ympäristöbiologi Miina Mäki.
En ole koskaan erityisemmin välittänyt katastrofielokuvista, joissa valkokangas katastrofin muodosta riippumatta täyttyy tuholla mässäilystä, ja juonenkäänteetkin ovat ennalta-arvattavia. Elokuvien sankarit oivaltavat jotain, mitä muut eivät huomaa, ja keinolla millä hyvänsä he yrittävät varoittaa maailmaa ja sen henkisinä johtajina itseään pitävien valtioiden päättäjiä koko ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavasta tuhosta. Kun maailmanlopun lähettiläisiin ei reagoida riittävän nopeasti, katastrofi on väistämätön. Lopussa sankari kuitenkin pelastaa perheensä, prinssinsä tai prinsessansa, ja selviytyjien harteille jää nostaa ihmiskunta tuhkasta. Maailman toivo lepää nokkelien yksilöiden varassa.
Viime vuonna maailman valtamerten pintalämpötilat olivat korkeampia kuin koskaan aiemmin mittaushistorian aikana, eikä lämpenemisen taittumista ole tänäkään vuonna näköpiirissä. Muutos on edennyt piilossa pinnan alla, kuin huomaamatta, vähitellen mutta vääjäämättä.
Meret ovat varastoineet 90 prosenttia ilmastomuutoksesta johtuvasta ylimääräisestä lämmöstä ja imeneet itseensä myös lähes kolmanneksen ihmisen ilmoille tupruttamasta fossiilisesta hiilestä. Merten valtava vesimassa on puskuroinut muutosta vuosikymmenien ajan, mutta tutkijoiden mukaan suunta on kääntymässä. Valtameren lämpeneminen voimistaa myrskyjä, sulattaa Etelämantereen jäätiköitä, muuttaa merivirtojen kulkua ja sateiden saapumista mantereille. Ilmastonmuutoksen seurauksista on tullut näkyviä.
Merten lämpeneminen ja happamoituminen ajavat lajit ahtaalle
Nopeasti lämpenevä elinympäristö aiheuttaa ongelmia merten elämälle. Evoluution kvartaalit ovat ihmisen näkökulmasta pitkiä, ja muutos hidasta. Eliölajien sopeutumiskyky ei kuitenkaan pysy ihmisen aiheuttaman ympäristömuutoksen vauhdissa mukana. Osa lajeista voi siirtyä pois kuumenevilta leveysasteilta, kohti viileämpiä vesiä. Ne, jotka eivät pääse liikkeelle ajoissa, riutuvat paikoillaan. Yhä useammin toistuvat lämpöaallot heikentävät viileisiin vesiin sopeutuneiden lajien selviytymistä myös pohjoisilla merillä. Rapautuvat rannikkoympäristöt muuttuvat hiilinieluista päästöjen lähteeksi omillakin rannoillamme.
Mereen liukeneva hiilidioksidi on lisäksi tehnyt valtameret happamammiksi kuin 20 miljoonaan vuoteen. Happamuus haittaa merieliöiden kasvua ja lisääntymistä, ja happamoitumisen vaikutukset kertautuvat merten ravintoketjuissa, mikroskooppisista pienlevistä valaisiin. Muutokset merissä koskettavat myös ihmisiä. Jos trooppisilla merillä elämää ylläpitävät koralliriutat hiljenevät, niistä riippuvaiset kalakannat romahtavat. Hapettomien alueiden levitessä elintila merissä kapenee. Luontokato harvemmin näyttäytyy dramaattisina joukkokuolemina kuten elokuvissa. Kun elinympäristöt köyhtyvät, elämän monimuotoisuus hiipuu vähitellen.
Tarvitsemme uskallusta tehdä epämukavia päätöksiä
Kuluvan syksyn uutisotsikot ovat huutaneet ääneen uhkakuvia, joista tiedeyhteisö on jo vuosikymmenien ajan toistuvasti varoittanut kansainvälistä yhteisöä, valtioita, yhteiskuntia ja niiden johtajia: Maailma on peruuttamattoman ilmastokatastrofin äärellä, elämää ylläpitävät, planetaariset rajat paukkuvat, luontokato etenee ja planeetalle merkittävimmät ekosysteemit uhkaavat suistua keikahduspisteeseen, mistä ei ole paluuta entiseen.
Uutiset täyttyvät myrskyistä, tulvista, maanvyörymistä, luonnon hälytysmerkeistä. Tasavertaisina uutisvirrassa kulkevat odotukset tuotannon ja talouden kasvusta, tekoälykehityksen inspiroimista innovaatioista, maailman kasvavasta raaka-ainetarpeesta ja Mars-lennoista. Kuin elokuvissa, pelastusta toivotaan teknologioista, joiden avulla katastrofi voitaisiin välttää ja voisimme jatkaa olemista kuten ennenkin. Ongelmat tunnetaan, mutta epämukavia päätöksiä vaativien ratkaisujen edessä hopealuotien etsiminen vain kiihtyy.
Lokakuussa 2024 julkaistun ilmastoraportin mukaan vuonna 2023 fossiilisten polttoaineiden kulutus jatkoi kasvuaan, ja uusiutuvan energian tuotannon kasvu riitti juuri ja juuri kattamaan maailman käyttämän energian kokonaiskysynnän kasvun. Samalla hiilinielut hupenivat, kun puuston ja hiiltä sitovien elinympäristöjen kato maankäytön ja ilmaston lämpenemisen vaikutusten seurauksena jatkoi etenemistään.
Luonto ei kestä elämäntapojamme, joten meidän on muutettava niitä
Luonnon tila jatkaa kutistumistaan kasvun tavoittelun edessä. Ilman kulutuksen vähentämistä ja länsimaisten elintapojen muutosta kestävämmiksi maapallon pinta-ala ja luonnonvarat uhkaavat loppua kesken. Jos maailman väestöstä kaikki kuluttaisivat kuin keskiverto suomalainen, tarvittaisiin tarpeiden kattamiseen luonnonvaroja YK:n tilastojen perusteella neljän maapallon verran.
Valkokankaalla katastrofi sankareineen vyöryy silmille, ja varoitus tarjoillaan katsojalle ilman käärepaperia, suoraan ja yksiselitteisesti: merkit ovat selvät, miksei kukaan jo tartu toimeen ja tee jotain? Parissa tunnissa kaikki on ohi ja elokuva päättyy. En usko teknologian pelastavaan voimaan, vieraiden taivaankappaleiden asuttamiseen tai jatkuvan kasvun ihmeeseen. Tosielämässä maailman toivo ei liioin lepää nokkelien yksilöiden harteilla. Epävarman edessä tarvitaan sankareiden lisäksi tutkimustietoon perustuvia, vaikeitakin päätöksiä, uskallusta ja yhteistyötä. Muutoksen toteuttaminen on meidän kaikkien käsissä.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
