Tommi Juusela: Toiveikasta tulevaisuutta Itämerelle
Kirjoittaja
Tommi Juusela
Hallituksen varapuheenjohtaja
John Nurmisen Säätiö
Istun syyskuisena iltana Utön satamassa. Majakan valo heijastaa keilaansa ulos myrskyisälle merelle. Olemme selvinneet Utölle hurjassa aallokossa ja tuulessa. Mutta juuri meren voima ja karuus tekee syksystä mielestäni parasta aikaa saaristossa. Meri näyttää ja tuntuu niin erilaiselta matalalta paistavassa auringossa kuin kesän kuumina ja valoisina päivinä – saaristo on hiljentymässä pitkään ja hiljaiseen talveen.
Olen muutamana vuonna päässyt tekemään syksyisen retken Turunmaan saariston ulkosaaristoon kuvaamaan ja juttelemaan paikallisten kanssa. Syksyisin paikallisilla on enemmän aikaa keskusteluille kuin kesän kiireisinä kuukausina.
Erityisesti minua ilahduttavat ne harvat saaret, joissa on vielä elämää ympäri vuoden.
Esimerkiksi Vänön saarella asuu kahdeksan ihmistä kymmenien lampaiden lisäksi. Utössä on asukkaita noin 40, joista kahdeksan on lapsia. Kun saariston asukkaiden kanssa puhuu merestä, sama teema toistuu. Heidän mielestään meri ei voi hyvin – kalat ovat vähentyneet, vesi on tummempaa kuin aikaisemmin ja rakkohaurut, jotka kertovat meren terveydestä, ovat vähentyneet. Kampelan kulta-aikaan rakennetut savustuspöntöt seisovat rannoissa rapistumassa.
Mutta saariston asukkaat ovat toiveikkaita– monet kokevat, että pahimmista vuosista on päästy ja positiivisia merkkejä meren tervehtymisestä on ilmaantunut. Itämeren pelastaminen on vielä mahdollista.
Itämeren tila onkin parantumassa– esimerkiksi merkittävää rehevöitymistä aiheuttavan fosforin päästöt ovat vähentyneet 80-luvun 70 000 tonnista vuodessa nykyiseen noin 28 000 tonniin. Jos mitään ei olisi vuosien aikana tehty, Itämeren tilanne olisi nyt lähes toivoton. Muutos näkyy kuitenkin hitaasti, koska veden vaihtuminen meressä kestää kauan, noin 30–50 vuotta. Vaikka mereen valuvat ravinteet saataisiinkin kuriin, sinne aikaisempina vuosina päässet ravinteet aiheuttavat edelleen rehevöitymistä.
Paikoin rannikkovesien tila on kuitenkin parantunut niin, että voimme aloittaa ennallistamisprojekteja.
Yksi hyvä esimerkki on meriajokkaan istuttaminen, jossa John Nurmisen Säätiö on aktiivinen. Hankkeen tavoitteena on palauttaa meriniittyjä läntisellä Suomenlahdella alueille, joilla meriajokasta on aiemmin kasvanut. Meriajokas on tärkeä laji Itämeren eliöstölle ja sen istuttamisella on vaikutusta biodiversiteettiin eli meren monimuotoisuuteen.
On aika levittää makuupussi veneen hyttiin ja valmistautua koleaan mutta raikkaaseen yöhön. Ja aamulla sitten kohti sisäsaaristoa ja tapaamaan vielä muutamaa saariston asukasta.
Blogiteksti on julkaistu myös John Nurmisen Säätiön Telegrammi-asiakaslehdessä 2/2023
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
