Saaristomeri voi huonosti, ja nykyiset toimet sen pelastamiseksi ovat riittämättömiä – näillä keinoilla ravinteiden kiertoa voidaan tehostaa
Lisätietoja
Saaristomeri on Suomen huonokuntoisin merialue, jonka ravinnekuormituksesta 80 prosenttia on peräisin maataloudesta. Yksi tehokkaimmista toimista valuma-alueen kuormituksen vähentämiseksi on lantaravinteiden kierrätys kotieläintiloilta kasvitilojen ravinneköyhille pelloille. Jotta menetelmä olisi tuloksellinen, se vaatii lisää tietoa ylimääräisten lantaravinteiden sijainnista. Lisäksi tarvitaan taloudellista tukea lannan siirtoon, tiiviimpää yhteistyötä tilallisten kesken sekä lantapoikkeuksen kumoamista.
Kotieläintalouden keskittymisen seurauksena lantaa ja ravinteita syntyy Suomessa erityisesti Lounais- ja Länsi-Suomen alueilla liikaa suhteessa paikallisen viljelyn tarpeisiin. Näillä alueilla lantaa levitetään pelloille, joiden fosforipitoisuus on paikoin jo ennestään korkea. Ylimääräiset ravinteet huuhtoutuvat pelloilta rehevöittämään vesistöjä ja Itämerta. Samaan aikaan Suomessa on paljon ravinneköyhiä peltomaita, joita lannoitetaan muun muassa keinolannoitteilla.
John Nurmisen Säätiö on etsinyt ratkaisua ravinnekuormituksen vähentämiseen yhdessä kasvi- ja eläintilallisten kanssa. Säätiön Lantakierrätyshankkeessa Saaristomeren valuma-alueella sijaitsevien sikatilojen lantafosforia siirrettiin pois fosforin tarpeessa oleville pelloille. Neljän vuoden aikana kierrätettiin yhteensä 20 tonnia fosforia. Hankkeeseen osallistui yhteensä 10 sikatilaa ja 29 kasvitilaa. John Nurmisen Säätiö tuki tilallisia taloudellisesti sekä lannan siirrossa että vastaanotossa.
”Lähdin mukaan hankkeeseen, koska mielestäni tarvitsemme toimia saadaksemme Saaristomeren ravinnekuormituksen hallintaan. Ylijäämälannan ottaminen kotieläintiloilta on edullinen tapa saada ravinteita pelloille”, kertoo luomuviljelijä ja maatalousyrittäjä Miika Heinonen. Hänen tilalleen Tarvasjoelle kuljetettiin lietelannasta eroteltua fosforipitoista kuivalantaa noin 50 kilometrin päästä.
Heinonen kannustaa tiloja tekemään laajemmin yhteistyötä lantaravinteiden kierrättämiseksi, sillä lannan siirtämisessä on etuja niin eläin- kuin kasvitilallisille. Samaa mieltä on hankkeen projektipäällikkö Henri Nikkonen:
”Lannan siirtäminen on eläintiloille kestävä tapa päästä eroon ylimääräisistä ravinteista, joita ei voi levittää lähipelloille. Kasvitiloille prosessoitu lanta taas on hyödyllinen vaihtoehto mineraalilannoitteille. Lannan siirrosta hyötyvät tilallisten lisäksi paikalliset vesistöt, Itämeri ja pellot, sillä lanta lisää maaperälle suotuisaa orgaanista ainesta”, hän sanoo.
Jotta Saaristomeri saadaan hyvään tilaan, on tilallisia saatava mukaan vielä huomattavasti enemmän. Tilallisille tuleekin tarjota lisää toimivia vaihtoehtoja ja kannustimia, jotta lanta saadaan kiertämään tehokkaasti.
Avoimuutta ravinteiden käytön seurantaan
Jotta lantaravinteiden kierrätystä sekä alueellisia ravinnetasapainoja voidaan parantaa, tarvitaan lisää tietoa ja avoimuutta tilojen lannan käytöstä. Tällä hetkellä kukaan ei tarkalleen tiedä, missä ylijäämäinen lanta syntyy ja minne se päätyy.
”Parempi läpinäkyvyys toisi esille myös jo olemassa olevat hyvät lantakierrätysratkaisut ja -yhteistyökuviot. Tällä hetkellä tehokkaasti lantaravinteita kierrättävien tilojen toimet ravinnetasapainon edistämiseksi jäävät pimentoon”, sanoo Nikkonen.
Yksi ratkaisu olisi ravinteidenkäytön seurannan mahdollistava tietokanta. Suomen ympäristökeskus Syke on ehdottanut ravinnetietovarannon perustamista. Varantoon koottaisiin viljelijöiden tiedot peltojen viljavuuksista ja toteutuneista viljelytoimista sekä lannan käytöstä viranomaisten ja tutkijoiden käyttöön.
”Tietovarannon avulla saataisiin tarkemmin tietää, missä haasteet ylimääräisen lantafosforin osalta sijaitsevat, ja tukitoimet voitaisiin kohdistaa oikeisiin paikkoihin”, Nikkonen jatkaa.
Tukia lantaravinteiden erotteluun ja siirtoon
Myös tukipolitiikkaan tarvitaan uudistusta: alueille, joissa lantaa syntyy runsaasti, tarvitaan tukia, jotka kannustaisivat eläintiloja lantaravinteiden erotteluun ja mahdollistaisivat kuljetusmatkojen kasvattamisen.
Kierrätystukien avulla voidaan parantaa ravinteiden hyödyntämistä, jottei niitä valu pelloilta hukkaan. Esimerkiksi lietelannan syyslevityksessä riskinä on, että viljelemättömästä maasta ravinteet huuhtoutuvat herkästi vesistöihin.
”Hankkeemme osoitti, että kierrätystukiamme saaneet tilalliset ovat valmiita myös itse osallistumaan lannan erottelusta, siirrosta ja levityksestä syntyviin kustannuksiin”, Nikkonen huomauttaa.
Viljelijä Miika Heinonen pitää lantaravinteiden hankintaa eläintiloilta kilpailukykyisenä vaihtoehtona, ja on valmis maksamaan lannan kuljetuksesta ja levittämisestä. Hänestä juuri kuljetukseen ja varastointiin kohdennetut tuet kannustaisivat niin kasvi- kuin eläintiloja etsimään yhteistyömahdollisuuksia pidemmänkin matkan päästä.
Lantapoikkeus ristiriidassa hallituksen tavoitteiden kanssa
Suomen hallitus haluaa saada Saaristomeren pois Itämeren suojelukomissio HELCOMin Hot spot -listalta vuoteen 2027 mennessä. Tähän tavoitteeseen pyritään jatkamalla edellisen hallituksen aloittamaa Saaristomeri-ohjelmaa ja muun muassa peltojen kipsikäsittelyä. Samaan hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu myös fosforiasetuksen niin sanotun lantapoikkeuksen muuttaminen pysyväksi. Lantapoikkeuksen seurauksena lantafosforia voi paikoin levittää peltoon enemmän kuin mineraalilannoitefosforia.
”Lantapoikkeukselle ei ole tieteellisiä perusteita, ja se hidastaa peltomaiden korkeiden fosforipitoisuuksien laskua sekä ravinteiden kierrätyksen edistämistä. Lisäksi se on ristiriidassa hallituksen hyvien tavoitteiden kanssa ja uhkaa huonontaa Saaristomeren tilaa. Lantapoikkeuksesta tulisikin luopua kokonaan”, sanoo säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt.
Lue seuraavaksi
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.