Kansalliseen monimuotoisuus-strategiaan tarvitaan konkreettisia tavoitteita
Suomen luonnon monimuotoisuusstrategiaan on sisällytettävä Itämeren suojelun määrälliset tavoitteet, jotta pinnanalainen luontokato voidaan pysäyttää.
Luontokato etenee Itämeressä: kansallisten uhanalaisuusarvioiden mukaan vajaa neljännes Itämeren luontotyypeistä ja joka kymmenes Itämeren kartoitettu laji on uhanalainen tai silmällä pidettävä. Yksikään Suomen avomeri- tai rannikkovesialueista ei ole hyvässä tilassa, ja meren rehevöityminen sekä ilmastonmuutos kiihdyttävät luontokatoa.
Suomi on valtiona sitoutunut sekä YK:n luontosopimukseen että EU:n biodiversiteettistrategiaan. Sopimukset edellyttävät, että Suomi muiden valtioiden joukossa suojelee maa- ja merialueitaan entistä tiukemmin: EU:n maa- ja merialueista 30 prosenttia tulisi suojella vuoteen 2030 mennessä, ja niistä kolmannes tulisi olla tiukan suojelun piirissä. Sopimusten tavoitteena on luontokadon pysäyttäminen.
Suomen Luontopaneeli muistuttaa tuoreimmassa mietinnössään, että toimilla on kiire, sillä EU:n jäsenmaiden on osoitettava edistymistä tavoitteiden toimeenpanossa jo tämän vuoden loppuun mennessä. Ympäristöministeriössä onkin parhaillaan valmistelussa Suomen kansallinen monimuotoisuusstrategia ja sen toimenpideohjelma. Päämäärä uhkaa kuitenkin hämärtyä, mikäli strategiaan ei kirjata konkreettisia tavoitteita ja mittareita.
Monimuotoisuusstrategiaan tuleekin ehdottomasti sisällyttää EU:n biodiversiteettistrategian ja YK:n luontosopimuksen mukaiset suojelutavoitteet, 30 prosenttia maa- ja merialueista suojelun piiriin ja 10 prosenttia tiukkaan suojeluun.
”Tällä hetkellä Itämerestä on suojeltu vain noin 11 prosenttia. Nykyiset suojelualueet eivät kata meriluonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä alueita. Lisäksi suojelualueet ovat liian pieniä ja kaukana toisistaan muodostaakseen toimivan suojelualueverkoston. Suojelun piiriin pitäisikin saada juuri ne alueet, joilla sijaitsee arvokkaita luontotyyppejä, kuten meriniittyjä”, sanoo meriympäristöjohtaja Ulla Rosenström John Nurmisen Säätiöstä.
Meriluonto ei elvy itsestään
Pelkkä passiivinen suojelu ei yksin riitä, vaan luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan myös aktiivisia luonnonhoito- ja ennallistamistoimia. Niitä ovat muun muassa luonnon ennallistaminen ja kunnostustoimet niin maalla kuin meressä. Meriniittyjen ennallistaminen, vesistöjen kunnostaminen ja kosteikkojen teko ovat esimerkkejä aktiivisesta suojelusta.
”Pinnanalainen elinympäristöjen katoaminen on globaali ongelma. Tutkijat ovat arvioineet, että joka tunti kaksi jalkapallokentän kokoista aluetta meriniittyjä katoaa maailman meristä. Samalla tiedämme, että pinnanalainen monimuotoisuus voi palautua nopeastikin: Göteborgin yliopistossa tehty tutkimus osoitti, että selkärangattomat eläimet palasivat istutetulle meriajokasniitylle kahdessa vuodessa. Meriluonnon kehitys on mahdollista kääntää positiiviseksi, mutta se vaatii kunnianhimoa päätöksentekoon”, painottaa John Nurmisen Säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt.
Millainen luontotyyppi on meriajokaspohja? Lue lisää Meriniitty-hankkeestamme:
Palautamme Itämeren avainlajin meriajokkaan muodostamia vedenalaisia niittyjä alueille, joilta ne ovat kadonneet.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
