Millainen siirtymä on riittävän puhdas?

Kirjoittaja

Maailma, EU ja Suomi haluavat siirtyä puhtaampaan aikakauteen, jossa niin energiaa kuin raaka-aineita tuotetaan yhtä paljon tai jopa enemmän kuin ennen, mutta ilman fossiilisia polttoaineita. Siirtymällä voi olla isoja vaikutuksia luontoon ja Itämereen, mutta kukaan ei tiedä, millaisia.

Kestävä kehitys, vihreä siirtymä, sinivihreä siirtymä, puhdas siirtymä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan.

Tässä tapauksessa lapsella on meneillään kasvupyrähdys: EU:n tavoitteena on saada unionista ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, ja Dubain ilmastokokouksessa päätettiin viime vuonna, että fossiilisten polttoaineiden käytöstä luovutaan globaalisti samassa tavoiteaikataulussa. Kivihiilen, öljyn ja maakaasun tilalle on siis saatava tarpeeksi uusiutuvia energiamuotoja, nopeasti. Ilmastokokouksessa YK:n jäsenvaltiot linjasivat, että uusiutuvan energian tuotanto tulee kolminkertaistaa seuraavan 15 vuoden aikana.

Fossiilisista polttoainesta luopuminen ja talouden kasvattaminen ympäristöä tuhoamatta, mutta elintasosta liiemmin tinkimättä, on kantanut viime vuosikymmeninä monenlaisia nimiä. Suomessa värien käyttö on koettu puoluepoliittisesti liian herkäksi, ja hallitus käyttää nyt sanaparia puhdas siirtymä.

Oli siirtymä nimeltään mikä tahansa, on sen tapahduttava niin ilmaston, maa- ja meriluonnon kuin elinkelpoisen planeetan turvaamiseksi nyt, mieluiten jo eilen, jotta ilmastonmuutosta ja sen lukuisia haittavaikutuksia saadaan hillittyä.

Elinkeinoelämä on havahtunut muutostarpeeseen, ja tässä heräämisessä Suomi on yksi voittajista, ainakin jos tarkastellaan lyhyen aikavälin taloudellisia mittareita: Elinkeinoelämän keskusliiton listauksen mukaan Suomeen on suunnitteilla ja käynnistetty yhteensä yli 260 miljardin euron arvosta vihreän siirtymän investointeja. Listalta löytyy muun muassa meri- ja maatuulivoimaa, teräksen, vedyn ja akkuteknologian hankkeita.

Yksittäisen hankkeen lopputuloksena on useimmiten jotakin konkreettista, kuten voimala tai tehdas. Hyvä asia on, ettei niistä synny paljoakaan kasvihuonekaasupäästöjä. Mutta täysin päästöttömiä ne eivät kuitenkaan ole: uuden rakentamisesta syntyy aina kuormitusta. Kysymys kuuluukin: Millainen siirtymä on riittävän puhdas? 

Uudet hankkeet innostavat ja huolettavat 

Akkumateriaalitehtaat, merituulipuistot ja terästehtaat luovat uusia työpaikkoja ja palveluita eri puolelle Suomea. Niistä hyötyvät muun muassa talouskurimuksessa kärvistelevät pienet ja keskikokoiset kunnat ja kaupungit. EK:n listauksen mukaan pelkästään akkuteknologiainvestoinnit toisivat toteutuessaan Suomeen yli 3500 työpaikkaa vuosikymmenen loppuun mennessä.

Mutta tehtaat tuovat kuntiin muutakin kuin työpaikkoja, esimerkiksi poistoputkia.

Viimeisen vuoden aikana erityisesti Itämeren näkökulmasta ovat puhuttaneet Harjavaltaan ja Haminaan kaavaillut akkumateriaalitehtaat, jotka hakivat ympäristölupia noin 100 000 tonnin vuotuisille sulfaattipäästöille vesistöihin. Inkoossa taas huolettaa suunnitellun terästehtaan jäähdytysvesien lämmittävä vaikutus. Vedet lasketaan mereen.

Millaisia vaikutuksia poikkeuksellisen suurella määrällä sulfaattia on meriekosysteemiin? Entä kuinka nopeasti viilenee lämmin jäähdytysvesi Suomenlahdella? Suoraviivaisia vastauksia ei ole, sillä monen hankkeen kohdalla ollaan uuden äärellä.

”Kun ollaan tekemisissä luonnon kanssa, tulisi aina noudattaa varovaisuusperiaatetta. Ongelmien ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi kuin niiden korjaaminen jälkikäteen”, sanoo John Nurmisen Säätiön meriympäristöjohtaja Ulla Rosenström.

Esimerkiksi sulfaatin poistoon jätevesistä löytyy jo toimivia tekniikoita, kuten kipsisaostus, kiteyttäminen, kalvosuodatusmenetelmä, ioninvaihto ja biologinen sulfaatinpelkistys. Näiden käyttöönotto on kuitenkin yrityksille lisäinvestointi. Mutta säästö voi valua myös hukkaan, mikäli luonnon kustannuksella pelataan uhkapeliä.

”Mikäli haluamme olla aidosti vihreän siirtymän mallimaa, on varovaisuusperiaatteen noudattaminen tehtävä yrityksille sekä pakolliseksi että houkuttelevaksi. Luonnon ekosysteemipalvelujen arvoa on laskettu jo pitkään, mutta sen hyödyntäminen päätöksenteossa on vielä liian vähäistä”, sanoo Rosenström.  

Yhteisille pelisäännöille kysyntää

Vauhti kiihtyy, ja sitä kiihdytetään monin tavoin. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman rahoitusinstrumentilla on viime vuosina rahoitettu lukuisia hankkeita, kuten kaivostoimintaa Suomen ja muiden EU-maiden mineraaliomavaraisuuden parantamiseksi. Kotimaassamme vihreää siirtymää edistävä toimija voi hakea aluehallintovirastolta niin sanottua etusijamenettelyä vesitalous- tai ympäristölupahakemuksensa käsittelyssä. Tällöin lupahakemus käsitellään aluehallintovirastossa tavallista nopeammin. Etusijamenettelyn saamiseksi hakijan on täytettävä Ei merkittävää haittaa -periaatteen kriteerit.

”Vauhti on tällä hetkellä liian kova. Luvitusprosessissa tulisi tarkastella pitkän aikavälin kokonaisvaikutuksia.  Seurauksista emme tiedä riittävästi”, sanoo Rosenström.

Hän nostaa esimerkiksi turvetuotannosta poistuneet alueet, joille kaavaillaan aurinkoenergian tuotantoa. Monilla turvetuotantoon kuivatetuilla soilla turve jatkaa käytön loputtua hajoamistaan, mikä aiheuttaa jatkuvasti hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Pahimmassa tapauksessa turvealuille pystytettyjen aurinkovoimaloiden haitat ylittävät hyödyt.

”Aurinkopaneelit sopisivat parhaiten rakennettuun ympäristöön, esimerkiksi parkkihallien ja muiden rakennusten katoille. Turvetuotantoalueet taas kannattaisi ennallistaa soiksi, jolloin ne muuttuvat pikkuhiljaa päästölähteestä hiilinieluksi. Ennallistaminen lisää luonnon monimuotoisuutta, ja suot pidättävät vesistöihin päätyviä ravinteita eli parantavat myös vesistöjen tilaa.”

John Nurmisen Säätiön ja Luonnonperintösäätiön vuonna 2024 alkaneessa Suokeidas-hankkeessa säätiö ennallistaa vanhoja turvetuotantoalueita.

Säätiö tekee myös yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton, WWF Suomen ja Baltic Sea Action Groupin kanssa ohjeistuksen päätöksentekijöille vihreän siirtymän hankkeiden ympäristövaikutusten huomioimisesta.

Ulla Rosenström muistuttaa, että kasvukeskustelussa pitäisi laajemmin huomioida ne planetaariset rajat, joiden sisällä siirtymät – olivat ne sitten sinisiä, vihreitä tai puhtaita – olisi tapahduttava.

”Kaiken ihmistoiminnan, sähköautoista teräksen vientiin ja mökkirannan ruoppaukseen, on mahduttava maapallon rajoihin. Tällä hetkellä se ei mahdu. Onko loputon kasvu välttämätöntä, vai voisivatko onnellisen elämän edellytykset täyttyä vähemmällä?”  

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran John Nurmisen Säätiön Telegrammi-lehdessä (2/2024).