Ukrainan sota kirittää tarvetta lantaravinteiden kierrätykseen
Kirjoittaja
Pekka Vänttinen
Ukrainan sodan aiheuttama lannoitemarkkinoiden kriisiytyminen on tehnyt selväksi, että lantaravinteet on saatava Suomessa kiertämään nykyistä paremmin. Vihreää siirtymää voitaisiin kiihdyttää kohdistamalla kriisitilanteen tukia lantaravinteiden siirtoon. Lantafosforia tulisi siirtää pois eläintuotantoalueilta alueille, joilla viljellään kasveja.
Saaristomeren alue, pala kauneinta Suomea, kärsii yhä pahenevasta ympäristöongelmasta. Syynä ovat etenkin maatalouden ravinnevalumat ja erityisesti fosfori. Ilmastonmuutos lisää tulevaisuudessa valumia entisestään. Toistaiseksi ongelmaan on puututtu tukimuodoilla ja tavoilla, joiden avulla ei ole pystytty ratkaisemaan rehevöitymisen perussyytä.
Mikäli asiaan ei tartuta nyt, lantafosforin ylijäämä jatkaa kasvuaan ja tilanne pahenee.
Ongelma huutaa ratkaisua. Maatalouden osuus Itämerta rehevöittävästä fosforikuormituksesta on 70 prosenttia, Saaristomerellä jopa 87 prosenttia.
Suomen olisi myös syytä olla sanojensa mittainen. Vuoden 2011 hallitusohjelman mukaan maan oli määrä olla ravinteiden kierrätyksen mallioppilas kymmenen vuoden sisällä. Toisin kävi. Lantaravinteiden kertymisen ongelma on vain pahentunut.
Yritetty on. Mutta konstit – kuten erilaiset hankkeet – ovat jääneet puolitiehen.
”Hankerahoituksella on kehitetty lantapörssejä, koneita ja teknologioita. Hankkeet ovat sinällään hyviä, mutta niillä ei voida ratkaista perusongelmaa eli lantafosforin korkean hinnan aiheuttamaa kysynnän puutetta”, näkee Marjukka Porvari, meriympäristöjohtaja John Nurmisen Säätiöstä.
Merialueiden rehevöitymistä on tähän saakka pyritty ehkäisemään muun muassa kipsillä, jonka avulla fosforista noin puolet saadaan sidotuksi peltoon keskimäärin viideksi vuodeksi.
Ratkaisu on olemassa
Katseet ovat kuitenkin nyt kääntyneet myös pysyvään ratkaisuun. Kotieläintuotannossa syntyvä lanta – ja sen mukana fosfori, jota ei tilan kasvintuotannossa tarvita – tulee yksinkertaisesti siirtää sinne missä sitä viljelyssä tarvitaan. Lantafosfori tulee kierrättää eläintuotannon keskittymistä kasvinviljelyalueille.
Taustalla on rakenteellinen ongelma, jota on pahennettu yhteiskunnallisilla päätöksillä markkinavoimien peesaamana.
Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, meillä eläin- ja kasvintuotannon alueet ovat voimakkaasti eriytyneet toisistaan maantieteellisesti. Kasvintuotanto on painottunut eteläiseen Suomeen ja tätä pohjoisempana on erityisesti nautakarjavaltaista kotieläintuotantoa. Läntisestä Suomesta löytyy sika- ja siipikarjatalouden alueellisia keskittymiä Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Pohjanmaalta. EU-jäsenyyden myötä kahtiajako on vain voimistunut, kun pyritään yhä kilpailukykyisempään tuotantoon.
Ajurina eläin- ja kasvinviljelytilojen eriytymiseen ovat olleet toisen maailmansodan jälkeen kehitetyt helppokäyttöiset mineraalilannoitteet. Niiden käyttö oli aikoinaan, silloisiin suosituksiin perustuen, erittäin runsasta. Tutkimuksiin perustuvat nykyiset käyttömäärät ovat huomattavasti alhaisemmat, mutta aiempi fosforin ylilannoitus näkyy edelleen peltomaassa.
On syntynyt perintö ja ketju, jonka toisessa päässä on rehevöitynyt Saaristomeri.
Fosfori jää väärään paikkaan
Kasvinviljelyssä käytetään Suomessa laajasti mineraalilannoitteita, jotka ovat yleensä lantaravinteita edullisempia. Ravinteita sisältävä eläinten lanta jää synnyinsijoilleen eläintuotantoalueille, joilla on liian vähän fosforilannoitusta tarvitsevia peltoja suhteessa syntyvään ravinnemäärään. Siksi eläintuotantokeskittymien pelloille esimerkiksi Saaristomeren alueella levitetään enemmän lantafosforia kuin kasvit tarvitsevat. Pelloille levitetty ylimääräinen fosfori nostaa maan fosforipitoisuutta ja lisää fosforin huuhtoutumisriskiä mereen ja sisävesiin.
Koska lannan siirtämiseksi ei ole olemassa toimivaa kierrätystukea, jolla voitaisiin tasata mineraalilannoitteiden ja lantaravinteiden hintaeroa, ylimääräinen tavara eli fosforipitoinen lanta ei siirry helposti kotieläintilalta kasvinviljelytilalle.
”Fosforissa on vielä se ikävä asia, että se kertyy maaperään. Kun laittaa nyt kilon fosforia maahan, niin sitä valuu sieltä rehevöittämään vesistöjä vielä 20 vuoden kuluttua.”
– Marjukka Porvari
Pulma poistuisi tavallaan askeleella historiaan. Olisi nimittäin mahdollista, että kasvinviljelijä levittäisi pelloilleen teollisesti tuotetun mineraalilannoitteen sijaan jälleen orgaanista lantafosforia.
Tulppana ovat korkeat kustannukset. Porvari korostaa, että ilman kierrätystukea viljatiloilla ei synny lantafosforille kysyntää. Lantafosfori on kuljetusten ja prosessoinnin seurauksena mineraalifosforia – säkeistä otettavaa väkilannoitetta – huomattavasti kalliimpaa.
Maatalouden kriisituki voisi edistää lantaravinteiden kierrätystä
Ukrainan sodalla on monia vaikutuksia myös ruuantuotantoon. Jo aiemmin nousussa olleet lannoitteiden hinnat ovat kivunneet uusiin ennätyksiin. Nyt jos koskaan tarvitaan nopeaa kiertotalouden läpimurtoa lannoitepuolella. Lantaa todella kaivataan kasvinviljelyyn niillä alueilla, joilla on perinteisesti käytetty mineraalilannoitteita.
Vuoden vaihteessa EU-komissiolle lähetetyssä Suomen CAP-esityksessä kiertotaloutta pyritään edistämään toimenpiteellä, jossa viljelijä levittää pellolleen toiselta tilalta saatua lantaa ja sen mukana ravinteita ja orgaanista ainesta. Maksettava korvaus on määritelty lantakuutioiden mukaan, kymmenen kuutiota hehtaarille.
”Kymmenen kuution ehto estää prosessoidun lannan ja luonnostaan enemmän fosforia sisältävien lantojen käyttämisen. Kun tukitaso on lisäksi hyvin alhainen, eivät ehdotuksen mukaiset CAP-tuet edistä lantaravinteiden kierrätystä nykyisestä”, Porvari selittää.
Paineita lantaravinteiden kierrätykseen kasvattaa myös valmisteilla oleva fosforiasetus, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2023 alussa. Nykyisin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän ulkopuolisilla tiloilla ei ole lantafosforin käytön rajoituksia, mikä on johtanut isojen eläintilojen irtautumiseen ympäristökorvauksesta. Uusi fosforiasetus tuo sitovat fosforilannoituksen enimmäismäärät kaikille tiloille. Se lisää etenkin isojen eläintilojen painetta löytää lannalleen hyödyntäjiä lähipeltoja kauempaa.
“Kiertotalousratkaisuihin on nyt painetta sekä lannoitemarkkinoiden kriisin että fosforiasetuksen eläintiloille tuomien uusien vaatimusten vuoksi. Maatalouteen ohjattavat kriisituet voidaan kohdentaa niin, että niillä mahdollistetaan vihreää siirtymää lannoitepuolella. Samalla luodaan yhä kestävämpää ja omavaraisempaa tulevaisuuden maataloutta. Voittajia olisivat niin maataloustuottajat, vesistöt ja Itämeri kuin ilmastokin”, sanoo Porvari.
Viljelijät myönteisiä
Rahalla olisi kouraantuntuva vaikutus.
John Nurmisen Säätiön mukaan jo neljällä miljoonalla eurolla vuodessa voitaisiin siirtää vuosittain 500 tonnia lantafosforia kasvinviljelyalueille, joilla sitä tarvitaan eikä se aiheuttaisi vesistölle haittaa.
Entä viljelijät? Niin eläin- kuin kasvinviljelytiloillakin asenne kierrätykseen on myönteinen – kunhan järjestelmä saadaan teknisesti ja taloudellisesti järkevällä tavalla rullaamaan.
Myös Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitossa (MTK) ollaan tietoisia fosforin aiheuttamista ongelmista.
”Isoilla eläintiloilla ollaan jo paikoitellen ihmeissään sen kanssa, mihin kaikki lantafosfori saadaan sopimaan. Ilman tukea lannan prosessointi ja kuljettaminen kauas syntysijoiltaan on liian kallista. Olisi tärkeää, että jälkipolvilla ei ole enää samanlaista fosforikuormitushaastetta ratkottavana kuin meillä”, kuvailee tilannetta MTK:n vesiensuojelun asiantuntija Airi Kulmala.
Myös kasvinviljelijöille muutos olisi myönteinen, sillä lannasta on muutakin hyötyä kuin ravinteet. Mutta pientä totuttelua se vaatii.
”Suurin osa viljelijöistä käyttää väkilannoitetta pieninä ”palleroina” pussista otettuna – ja sellaistahan lanta ei ole. Suurimmalle osalle nykyviljelijöistä lanta on aivan uudenlainen materiaali, jolloin sen varastointia ja käyttöä joutuisivat monet opettelemaan. Mutta lanta tekisi maalle hirvittävän hyvää ja parantaisi sen kasvukuntoa”, Kulmala arvioi.
Yksi ratkaistava asia on viljatiloille tuotavan lannan levittäminen. Kulmalan mukaan tiloilla, jotka ovat viimeksi vuosikymmeniä sitten käyttäneet lantaa, ei ole sopivia koneita. Ja ne maksavat. Omien koneiden vaihtoehdoksi pitäisi olla tarjolla levityspalvelua.
Lantafosforin kierrätyksen tukeminen auttaisi tähänkin pulmaan. Jos kierrätys saadaan kunnolla pyörimään, sivutuotteena saattaa syntyä uutta yritystoimintaa maaseutua elävöittämään.
”Lanta pelleteiksi ja säkkiin”
Tilausta on myös lannan prosessoinnilla helpommin käytettävään muotoon, pohtii Kulmala.
”Myös kananlantaa syntyy paikoitellen paljon. Parin yrityksen toimesta on jo lähdetty edistämään prosessointia. Lantaa puristetaan pelleteiksi ja säkitetään, ja sitten valtakunnalliset maatalouskaupat hoitavat jakelun. Malli sopii kasvinviljelijälle, joka voi levittää pelletit samalla kalustolla kuin väkilannoitteenkin. Ongelmana on kuitenkin rakeistuksen vaatima suuri energiamäärä.”
John Nurmisen Säätiön Marjukka Porvarin mukaan kierrätyskorvaus auttaisi ratkaisemaan myös turvepeltojen raivauksen ongelmaa. Turvepelloista vapautuu runsaasti kasvihuonekaasuja.
“Raivausten juurisyy on lannan liian suuri määrä Pohjanmaan alueilla. Voidakseen ylläpitää karjataloutta eläintilat raivaavat uutta peltoalaa. Syynä on usein lantafosforin suuri määrä, jolle on saatava lisätilaa”, toteaa Porvari.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran MustRead-verkkomediassa.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
Lue seuraavaksi
