Kannanotto: CAP-ohjelmaan on sisällytettävä tehokkaat toimet Itämeren ja sisävesien tilan parantamiseksi
Lisätietoja
John Nurmisen Säätiö, Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto, WWF Suomi, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys, Pidä Saaristo Siistinä ry, Suomen luonnonsuojeluliitto, Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri ja Suomen Vesistösäätiö ottavat kantaa EU:n maaseutuohjelmaan.
EU:n maaseutuohjelmasta on turvattava rahoitus maatalouden ravinnevalumaa nopeasti ja tehokkaasti leikkaaville maanparannustoimille – kipsille, rakennekalkille ja kuitulietteelle. Samalla on purettava maatalouden korkeaa ravinnekuormitusta ylläpitävän lantafosforin ylijäämä eläintuotantovaltaisilta alueilta lantafosforin vastaanottotuen avulla.
Keinot Itämeren ja vesien tilan parantamiseksi ovat olemassa ja tiedossa. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa niiden rahoittamiseksi. Viljelijät ansaitsevat tukijärjestelmän, jonka avulla he voivat harjoittaa elinkeinoaan paitsi kannattavasti, myös Itämeren ja sisävesien kannalta kestävästi.
Vesiensuojelun tavoitteet ja maatalous
Suomi on sitoutunut EU:n vesipuitedirektiivin mukaisesti saamaan Itämeren ja sisävedet hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2027 mennessä. Sen kannalta avainkysymys on ravinnepäästöjen ja etenkin vesistöihin valuvan fosforin vähentäminen. Tutkimusten mukaan maatalouden osuus Suomen ihmisperäisestä fosforikuormituksesta vesistöihin on kaksi kolmasosaa, joten ilman maatalouden päästöjen merkittävää leikkaamista Itämeren ja sisävesien hyvän tilan saavuttaminen on mahdotonta.
Maataloudesta valuvan fosforikuormituksen leikkaaminen on hidasta, koska fosfori kertyy maaperään ja vapautuu sieltä hitaasti kymmenien vuosien aikana. Lisäksi ilmastonmuutos lisää sateita ja lumettomia talvia, mikä kasvattaa ravinnevalumia pelloilta. Näidenkään syiden vuoksi maatalouden kuormitusta ei ole saatu vähenemään tavoitteiden mukaisesti, vaikka maatalouden ympäristötoimia on Suomessa tuettu jo kymmenien vuosien ajan.
Nopeavaikutteiset ratkaisut
Onneksi Suomessa on innovoitu viime vuosina useita maanparannusaineisiin – kipsiin, rakennekalkkiin ja kuitulietteisiin – perustuvia nopeavaikutteisia, tehokkaita ja tieteellisesti todennettuja vesiensuojelutoimia, joilla voidaan välittömästi vähentää Itämereen ja sisävesiin pelloilta valuvaa fosforikuormaa noin 50 %. Näin voidaan nopeasti leikata maatalouden ravinnevalumaa ja saada vesistöt hyvään tilaan samalla kun tehdään hidasvaikutteisempia toimia ravinnekuormituksen juurisyiden ratkaisemiseksi.
Maanparannusaineisiin perustuvia maatalouden vesiensuojelutoimia on sisällytetty Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmiin yhteensä 560 000 peltohehtaarille. Toimille ei kuitenkaan ole olemassa rahoitusta. Rahoitustarve on vuoteen 2027 mennessä vähintään 100 MEUR eli 20 MEUR vuodessa. Se on niin paljon, ettei toimia voida toteuttaa pelkällä kansallisella rahoituksella. Sen sijaan EU:n maaseutuohjelman vuotuisesta noin 250 miljoonan euron ympäristörahoituksesta summa olisi alle 10 %.
Hidasvaikutteisemmat pitkän aikavälin ratkaisut
Maatalouden korkeita ravinnevalumia ylläpitää eläintuotannon keskittyminen muun muassa Varsinais-Suomeen, Satakuntaan ja Pohjanmaalle. Sen vuoksi näillä alueilla on lantaravinteita huomattavasti enemmän, kuin kasvien tarpeen mukainen lannoitus edellyttää. Ylimääräinen lantafosfori kertyy maaperään ja valuu vesistöjä rehevöittämään.
Lantaa voidaan käsitellä niin, että erotetaan runsaasti fosforia sisältävä kiintoaine nesteestä, joka taas sisältää enemmän typpeä. Tähän soveltuvat vesihuollosta ja prosessiteollisuudesta tutut erotusmenetelmät. Erotustekniikkaa voidaan käyttää myös biokaasulaitosten yhteydessä.
Lantafosforia ei tällä hetkellä saada liikkumaan pois ravinneylijäämäisiltä alueilta, koska se tulee viljelijöille prosessointi- ja kuljetuskustannusten vuoksi selvästi mineraalifosforia kalliimmaksi. Ongelman ratkaisemiseksi maaseutuohjelmaan on sisällytettävä lantafosforin vastaanottotuki, joka mahdollistaa ravinnealijäämäisten alueiden viljelijöille lantafosforin käytön. Jo viidellä miljoonalla eurolla vuodessa voidaan siirtää vuodessa 500 tonnia fosforia sinne, missä se ei aiheuta haittaa vesistöille.
Lisäksi, jos nykyisistä ympäristökorvauksen ehtona olleista fosforin lannoitusrajoista luovutaan, saman tasoiset fosforirajat on heti uuden EU-tukikauden alussa 2023 siirrettävä kansalliseen sääntelyyn. Nykyinen lainsäädäntö johtaa moninkertaiseen fosforiylilannoitukseen ja lisää ravinnevalumia vesistöön.
Sanoista tekoihin
Nyt on Itämeren kohtalonhetki. Kesällä lausunnoille tuleva ja syksyllä eduskuntakäsittelyn jälkeen EU-komissiolle lähetettävä maaseutuohjelma määrittää sen, voidaanko Itämeren ja sisävesien tilaa parantaa seuraavien kymmenen vuoden aikana.
EU:n ja kotimaiset maataloustuet ovat yhteensä noin kaksi miljardia euroa vuodessa, ja ne maksetaan maataloustuottajille joka tapauksessa. Tukijärjestelmä pitää suunnata niin, että maataloustuottajat pystyvät sen avulla vähentämään vesistöpäästöjään. Yksittäisillä projekteilla ja yksityisellä rahoituksella ongelmia ei enää voida ratkoa, koska ne eivät mahdollista toimien toteuttamista siinä laajuudessa, jota Itämeren ja sisävesien tilan parantamiseksi tarvitaan.
Keinot ovat hyvin tiedossa, koska niitä on demonstroitu ja tutkittu jo pitkään. Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin ja toteuttaa ne vesiensuojelun tavoitteet, joihin Suomi on sitoutunut ja jotka meitä velvoittavat.
Suojelujärjestöjen yhteinen kannanotto vuosien 2023-2027 CAP-ohjelmaan:
Vuoden 2021 lopussa Suomi lähettää EU-komissiolle ehdotuksensa vuosien 2023-2027 maaseutuohjelmaksi (ns. CAP-ohjelma). Ohjelmaan sisältyvät korvaukset ja tuet maataloustuottajille ovat merkittävin keino maatalouden rehevöittävien valumien vähentämiseksi 2020-luvulla. Ohjelman kanssa samanaikaisesti valmistellaan vesistöjen kannalta keskeinen fosforiasetus.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
