Huussijätteet rehevöittävät herkkää saaristoluontoa
Kirjoittajat
Saaristo on upea kesäretkikohde, jonka yhä useampi suomalainen on löytänyt. Turistit tuovat saaristoon tuloja, mutta jättävät jälkeensä hankalasti ratkottavan ongelman, kirjoittavat John Nurmisen Säätiön meriympäristöjohtaja Ulla Rosenström ja kulttuurituottaja Elina Tuomarila.
Saaristomeren syleilyssä lepää yli 40 000 ainutlaatuisen kaunista ja lajistoltaan monimuotoista saarta ja luotoa. Ne tarjoavat kodin niin uhanalaisille kasveille, linnuille, hylkeille kuin ihmisillekin.
Suurimmilla saarilla käy nyt kuhina, sillä viime vuosina kotimaan matkailu on lisääntynyt. Sitä on vauhdittanut etätyön lisääntyminen, koronavuodet sekä ilmastotietoisuus. Kesäisin saariston asukasluku moninkertaistuu ja vierailijoiden määrä lasketaan sadoissa tuhansissa.
Yhteysalusverkoston myötä saaristo on kaikkien saavutettavissa, mikä lisää saariston houkuttelevuutta myös talvikautena.
Turismi jättää ison ekologisen jalanjäljen. Kaukana ulkosaaristossa tarjottavat palvelut tuotetaan osin mantereelta käsin, minkä lisäksi liikkuminen ja toiminnasta syntyvien jätteiden käsittely vaatii energiaa.
Yllättäen myös käymäläjätteistä on syntymässä iso ongelma osassa saaristoa.
Moni meistä ajattelee, että kuivakäymälä on ekologinen ratkaisu myös saaristossa. Harva tulee ajatelleeksi, että syntyvä jäte on voitava käsitellä asianmukaisesti, mikä edellyttää ihmisjätteiden osalta ainakin vuoden jälkikompostointia. Tämän jälkeen jäte on ravinnerikasta multaa, jota harva kuitenkaan haluaa kasvimaalleen levittää. Kallioisemmilla saarilla ei kasvimaita tai peltoja ole, eivätkä saarien herkät luontotyypit kestä jälkikompostoituja lisäravinteita.
Osassa saaristoa ollaankin tilanteessa, jossa huussijätteelle ei ole käyttöä, ja asiaan pitää löytää ratkaisu. Suosituilla kohteilla käy jopa 50 000 turistia vuodessa, mikä tarkoittaa merkittäviä määriä jätettä.
Käymäläjätteet vaarantavat luonnon pinnan päällä ja alla
Saaristossa ympäristöön päätyvä kompostoitu käymäläjäte rehevöittää arvokasta rannikkoluontoa: uhanalaiset, avoimien, puoliavoimien ja paahdeympäristöjen lajit jäävät rehevöitymisen jalkoihin. Rannat pusikoituvat ja kasvavat umpeen. Samalla menetetään perinnemaisemat.
Ravinteet valuvat maalta mereen, ja pinnan alla rehevöitymisestä kärsivät muun muassa rakkohauru ja meriajokas. Saaristomeri on Suomen rehevöitynein ja huonokuntoisin merialue.
Käsittely ja kuljetus maksaa – kenen kukkarosta?
Suomalaiset rakastavat luontoa. Luonnossa liikkumista tukevat valtion, kuntien, yhdistysten ja yksityisten toimijoiden rakentamat retkeilymahdollisuudet, joihin lukeutuvat jätteiden keruu ja huussit. Matkailun lisääntyessä myös niiden ylläpidon kustannukset ovat nousseet. Kenelle niiden hoitaminen kuuluu? Tarvitaan ratkaisuja, ja ne voisivat parhaimmillaan tarjota myös vientimahdollisuuksia, koska aihe on akuutti myös muissa saaristoissa Itämeren alueella – ja globaalisti.
Kaukaa ulkosaaristosta ei kannata kuljettaa käymäläjätettä käsiteltäväksi mantereelle. Toisaalta käsittely, kuten biokaasutus tai pyrolyysi, edellyttävät todella suuria määriä kannattaakseen. Lisäksi ravinteet eivät häviä prosesseissa, vaan on edelleen varmistettava, etteivät ne pääse rehevöittämään ja muuttamaan herkkää saaristoluontoa tai päädy jo nyt pahasti rehevöityneeseen Itämereen.
Tällä hetkellä järkevin vaihtoehto on koota useamman saaren huussijätteet yhteen paikkaan käsiteltäväksi. Tästä syntyy kuitenkin kustannuksia, jotka eivät saa muodostua kynnykseksi asianmukaiselle käsittelylle.
Yhteistyö paikallisten asukkaiden, yrittäjien ja yhteisöjen kanssa on osa ratkaisua. Saaristomme kantaa pitkiä kulttuurisia jälkiä ja arjen elämään kytkeytyvää kulttuuriperintöä. Hyviä toimintatapoja on mielekästä etsiä ihmisten kanssa, joilla on paikallista ymmärrystä ja tietoa ympäristöolosuhteista kaikkina vuodenaikoina ja kaikkina vuorokaudenaikoina.
Kysyimme Jurmossa asuvalta ja yrittäjänä työskentelevältä Tiina Johanssonilta, millaista ratkaisua saaristolaiset itse suosivat. Paraisten saaristolautakunnan varajäsenenä toimiva Johansson sanoo, että siinä missä retkeilijöitä kehotetaan kantamaan omat roskat pois luonnosta, matkailijoilta kerättävä ympäristömaksu ajaisi saaristossa saman asian huussijätteen osalta. Kestävän ja kannattavan infran kehittämisen ratkaisuna voisi olla turisteilta kerättävä kohtuullinen ympäristömaksu.
Kuluttajat voisivat olla halukkaita maksamaan, mikäli se tehdään heille helpoksi ja selkeäksi. Uskomme, että tietoa lisäämällä korkeampi satamamaksu tai erillinen vessamaksu olisi hyväksyttävissä.
Turismi on keskeinen tulonlähde saaristossa ja mahdollistaa sen asuttuna pysymisen myös tulevaisuudessa. Saariston luonnon elinvoima ei saa siitä kuitenkaan kärsiä, jotta sen ihanuudesta pääsevät nauttimaan myös tulevat sukupolvet. Vaikka käymäläjätteen osuus saaristomeren ravinnekuormituksesta on pieni verrattuna esimerkiksi maatalouden kuormitukseen, on se silti turha kuormituksen lähde, joka pitää ratkaista.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
