Vaikuttamistyö näkyy parannuksina meriliikenteen ympäristösääntelyssä
Kirjoittaja
Meriliikenne Itämerellä herättää huolta juuri nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Synkkien uhkakuvien jalkoihin jää helposti se, että maailmantilanteesta huolimatta kulisseissa tehdään jatkuvasti töitä meriliikenteen ympäristösääntelyn parantamiseksi. Pitkäjänteinen puurtaminen tuo merkittäviä tuloksia, kirjoittaa John Nurmisen Säätiön meriliikennehankkeiden projektipäällikkö Eeva Tähtikarhu.
Vaikka hyvät uutiset meriliikennesektorilta jäävätkin välillä tankkereiden varjoon, viime vuosina on tapahtunut merkittävää edistystä. Yksi esimerkki pitkän vaikuttamistyön tuloksista meriliikenteen päästöjen vähentämiseksi saatiin säätiömme Lannoitelaivaushankkeessa tammikuussa, kun uuden lannoitesataman ympäristöluvassa huomioitiin ravinnekuormitusriski aiempaa paremmin.
Käynnistimme Lannoitelaivaushankkeen viisi vuotta sitten, kun ilmeni, että lannoitesatamista ympäri Itämerta päätyy mereen huomattavia rehevöittäviä lannoitepäästöjä. Kävi ilmi, että viranomaiset eivät ole tietoisia tästä päästöriskistä, eikä satamilta siksi edellytetty riittäviä toimia päästöjen torjumiseksi.
Selvitimme parhaat käytännöt ja tekniikat lannoitteiden merikuljetusten päästöjen vähentämiseksi ja laadimme niistä ohjeistuksen viranomaisille ja satamille. Yhteistyössä kansainvälisten kumppaneidemme kanssa saimme ohjeistuksen vietyä läpi Itämeren suojelukomissio HELCOMiin, jossa se on tarkoitus julkaista keväällä koko Itämeren aluetta koskevana suosituksena.
Suomessa ohjeistus on päässyt jo käyttöön, kun Taalintehtaan satama haki ympäristölupaa irtolannoitteiden käsittelyyn. Ohjeistuksen avulla ympäristöviranomaiset pystyivät edellyttämään satamaa ottamaan käyttöön parhaat keinot päästöjen estämiseksi ja seuraamaan ravinnekuormitusta. Tarvittaessa jatkossa voidaan ryhtyä myös lisätoimiin, mikäli kuormitus on suurta. Myös sataman etu on, että parhaat ympäristökäytännöt saadaan käyttöön alusta asti, eikä vahinkoja tarvitse korjailla jälkeenpäin.
Jätevesien päästökielto turvaa rannikkoluontoa
Viime vuoden lopussa Suomi tiukensi omaa merenkulun ympäristösuojelulakiaan. Uusi laki kieltää aluksia päästämästä rikkipesureiden pesuvesiä sekä käsiteltyjä käymäläjätevesiä ja harmaita jätevesiä mereen Suomen aluevesillä. Erityisesti rikkipesurivesiä koskevaa sääntelyä tiukennettiin lausuntokierroksen jälkeen säätiömme ja useiden muiden ympäristöjärjestöjen sekä viranomaisten vaatimusten mukaisesti.
Suomen aluevesiä koskeva päästökielto vähentää haitallisten aineiden ja rehevöittävien ravinteiden päätymistä mereen rannikon läheisyydessä ja suojaa näin herkkää rannikkoluontoa. Samalla meidän kaikkien on jatkossa ehkä hitusen mukavampi uida tai kalastella rannoillamme, kun tiedämme, että laivoista ei lorise jätevesiä mereen ainakaan ihan vieressä.
Hyvät uutiset ovat pieni etappi pitkällä matkalla
Rikkipesurivesiä, käsiteltyjä käymäläjätevesiä ja harmaita jätevesiä koskeva päästökielto koskee vain Suomen aluevesiä. Kansainvälisillä vesialueille näiden jätevesien päästäminen suoraan mereen on edelleen sallittua. Lisäksi laivat saavat pestä lastiruumansa tai tankkinsa merellä ja päästää pesuvedet mereen, kunhan etäisyyttä lähimpään rantaan on vähintään 22 km ja syvyyttä 25 m. Tankin- ja ruumanpesuvesien mukana mereen päätyy monenlaisia lastijäämiä, kuten rehevöittäviä lannoitteita sekä merieliöille haitallisia ja ihmiselle myrkyllisiä kemikaaleja.
Maaliin eli meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseen on vielä pitkä matka, ja meriliikennesektorin päästöjen leikkaamisessa riittää tehtävää niin Suomessa kuin koko Itämeren alueella. Työ meriliikenteen aiheuttaman kuormituksen vähentämiseksi jatkuu siis väsymättä myös jatkossa.
Ehkäisemme lannoitteiden merikuljetuksista aiheutuvia ravinnepäästöjä Itämerellä.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
