1,5 metrin haaste: Näin vanha atlas sai uuden digielämän
Kirjoittaja
Maija Soljanlahti
Tuottaja, Itämeripäivän koordinaattori maija.soljanlahti@jnfoundation.fi +358 50 463 9305Digitaalisuus avaa uusia mahdollisuuksia kulttuuriperinnön säilyttämiseksi. John Nurmisen Säätiön kokoelmiin kuuluvien atlasten digitointiprojekti osoitti, että jopa haastavimmat jättimäiset kartastot voidaan tallentaa mutta se vaatii käsityötä, kirjoittaa säätiön tuottaja Maija Soljanlahti.
Vantaalla, Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskuksessa ollaan syystäkin tarkkoja: arvokas kulttuuriperintö on tallessa tulevia tutkimuksia, löydöksiä ja näyttelyitä varten. Jotta kokoelmien esineistö tai vaikkapa kartat pääsevät keskukseen hyllytettäväksi, on niiden oltava tiukasti karanteenissa ennen säilytykseen pääsyä. Ihmisvieraiden suhteen käytännöt ovat hieman lievemmät, mutta kengät vaihtuvat tossuihin, eikä lounaseväitä syödä kuin keittiössä.
John Nurmisen Säätiön kokoelman digitointiin valitut atlakset olivat saapuneet ajoissa kuvausstudioon ja odottivat arkistolaatikossa, kun tossuttelimme paikalle. Museoviraston valokuvaaja Ilari Järvinen oli valmistellut studion: kamera oli telineessä, valot paikoillaan, lattialla valkoinen pahvi. Sivupöydillä oli ikkunanpesuainetta, liina, monen paksuista solumuovia ja erikokoisia pahveja. Seinää vasten nojasi lasilevyjä, lattialla oli paineilmaletku.
Digitointi vaatii kameran ja tietokoneohjelman sekä runsaan tallennustilan lisäksi osaamista, tarkkuutta ja pientä jumppaa. Digitointipäivien aikana asettelimme atlasten sivujen alle eri paksuisia ja muotoisia tukia, joilla pönkäsimme nidotut teokset mahdollisimman tasaisiksi. Lopuksi pienen painesuihkuttelun voimalla viimeistelty pölytön lasilevy laskettiin sivun tai aukeaman päälle. Klik. Ja tieto siirtyi kovalevylle. Valokuvaaja tarkasti otoksen tarkkuuden sekä värimääritykset, ja jos ne olivat kunnossa, purettiin rakennelma ja aloitettiin uuden rakentaminen.
Digitointi vaatii rahoitusta, osaamista ja soveltuvat laitteet
Pienillä kulttuuritoimijoilla on harvemmin resursseja kokoelmansa laadukkaaseen digitointiin. Siihen on kuitenkin kannustettu EU-tasolla ja kansallisia hallitusohjelmia myöten vuosituhannen alusta lähtien. Säätiön kokoelmaa on vuosien varrella kuvattu ja luetteloitu, ja se vietiin uuteen kokoelmanhallintajärjestelmään viime vuonna. Ulkopuolinen rahoitus oli avainasemassa, jotta pystyimme nyt digitoimaan osan säätiön kokoelmasta niin, että se täyttää Museoviraston digitoinnille määrittämät laatukriteerit.
Pienten toimijoiden haasteena saattaa olla myös digitointiosaamisen puute. Tätä lähdimme säätiössä taklaamaan osallistumalla maksuttomiin aamukahvihetkiin, seminaariin ja webinaariin, joita vuoden 2024 syksyllä järjestettiin. Meille muodostui käsitys muun muassa siitä, mitä osaa kokoelmastamme lähtisimme digitoimaan ensin.
Alun haasteeksi muodostui digitoijan löytyminen. Moni vetäytyi projektista saatuaan tietoonsa digitoitavan aineiston koon ja laadun. Halusimme nimittäin digitoida nidottuja atlaksia, joiden sisään on taiteltu jopa 1,5 metrisiksi avautuvia karttoja. Tästä hyvänä esimerkkinä on Gerad Hulst van Keulenin De Nieuwe Groote Lichtende Zeefakkel, joka on Amsterdamissa vuonna 1788 painettu teos. Atlaksesta löytyy runsaasti vanhalla hollannilla kirjoitettuja navigointiohjeita sekä monenlaisia karttoja Itämereltä ja Pohjanmereltä kauniisti piirrettyinä, väritettynä ja koristeltuina. Sen suurin kartta on upea kuva Suomenlahdesta.
Tuskan aalto alkoi nousta, kunnes saimme yhytettyä Museoviraston mukaan projektiin. Kokoelmamme on osittain siirretty ja siirtymässä Museoviraston kokoelmakeskukseen alkuvuodesta, joten ratkaisu oli säätiölle ihanteellinen. Heidän osaamisensa ja soveltuvan kaluston myötä saimme jopa tuon van Keulenin Suomenlahden kartan kuvattua moitteettomasti ja kustannustehokkaasti. Kuvausteknisistä syistä se kuvattiin kahdessa osassa, ja valokuvaaja yhdisti tiedostot myöhemmin yhdeksi kuvatiedostoksi.
Nyt, tammikuun lopussa arvokkaat atlaksemme on digitoitu kaiken taiteen sääntöjen mukaisesti, ja voimme antaa tekoälyn ihmetellä niitä kokoelmanhallintajärjestelmästämme. Älymeri-hankkeemme, joka puitteissa digitoinnin teimme, ei nimittäin ole tässä, vaan paljon monipuolisempi hanke. Opetamme hankkeessa tekoälylle kartanlukutaitoa sekä kenties hieman vanhaa hollantia. Valjastamme tekoälyn yhdeksi näyttelykuraattoriksi valikoimaan tiedonmuruja säätiön ja miksei myös muiden merellisten kokoelmien aarteista ja tiivistämään tätä tietoa jopa näyttelyteksteiksi saakka. Tekoälyn avulla voimme luoda näistä tiedonmurusista kiinnostavia temaattisia näyttelykokonaisuuksia.
John Nurmisen Säätiö sai kokoelmanjärjestelmän toimittajan, Userix Oy:n kanssa hankerahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämästä Kulttuuri- ja luovien alojen rakennetuesta, jota rahoittaa Euroopan unionin NextGenerationEU.
Hankkeessa kehitetään säätiön kokoelman digitaalista hyödynnettävyyttä, opetetaan ja testataan tekoälyä kokoelman saavutettavuuden parantamiseksi ja luodaan uusia verkostoja kulttuurikentällä.
Tutustu Itämeren kulttuuriin, meritaiteeseen ja karttoihin!
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
