Ruovikossa ärjyy
Kirjoittaja
Rantojen herruuden on ottanut järviruoko, joka peittää alleen paikoin hehtaareittain rantaviivaa. Ruovikoiden niitto ja teollinen käyttö hyödyttävät niin Itämerta, yrityksiä kuin maisemansa menettäneitä rannikon asukkaita.
Kaislikossa suhisee on skottilaisen Kenneth Grahamen kirjoittama satu vuosisadan alusta. Lastenkirjassa seurataan jokivarressa asustavien eläinten kommelluksia. Teoksen englanninkielinen nimi, The Wind in the Willows, viittaa salaviin, joiden suojissa päähenkilöt asuvat. Teos ilmestyi suomeksi vuonna 1949, ja samalla salava vaihtui meille tutumpaan lajiin, kaislaan.
Kaislikot ja ruovikot tarjoavat elinympäristön myös oikeassa elämässä: ne tarjoavat pesäpaikkoja linnuille ja kutupaikkoja kaloille. Kaisla ja ruoko menevät helposti arkikielessä sekaisin, mutta ne ovat eri lajeja. Kaislikko on merkki puhtaasta vesistöstä, kun taas ruovikko kertoo usein rehevöitymisestä ja rantojen liettymisestä.
Itämeren rehevöitymisen ja rantalaidunnuksen vähentymisen myötä järviruoko on pikkuhiljaa kasvattanut elinpiiriään. Lopputuloksena on laajoja rannikkoalueita, joilla aiemmin erilaiset elinympäristöt muodostivat monipuolisen mosaiikin, mutta nyt jäljellä on enää yksi laji. Samalla on vähentynyt ranta-alueiden monimuotoisuus.
Niittämisen monet hyödyt
Ruoko käyttää kasvuunsa ravinteita, eli typpeä ja fosforia. Niittämällä ruokoa rannoilta poistetaan ravinteita, jotka muuten päätyisivät mereen ja lisäisivät sen rehevöitymistä. Samalla palautetaan kadotettuja perinnemaisemia.
Niitot on kuitenkin suunniteltava huolellisesti, sillä kaikkea ruovikkoa ei saa poistaa ja lintujen pesintäkaudella ei voi niittää.
Itämerelle pelkkä niitto ei kuitenkaan vielä riitä: jos ruoko jätetään rannalle maatumaan, valuvat ravinteet sateiden mukana takaisin rannikkovesiin. Ruoko tulisikin saada rannikolta hyötykäyttöön.
Latukoneesta Itämeren pelastaja
Maaliskuisena torstaina Helsingin itäisimmässä kolkassa Östersundomissa ei suhise, vaan ärjyy. Niittokone kyntää kostealla rantaniityllä, ja ruovikko katoaa koneen sisuksiin. Ruoko purskahtaa ulos koneen lavalle pienenä silppuna.
Vanha latukone on saanut uuden elämän yrittäjä Sauli Tikan käsissä. Aiemmin autoalalla toiminut siuntiolainen Tikka perusti oman niittoyrityksen kuusi vuotta sitten. Nyt hän toimii yhteistyössä porvoolaisen Henrik Jensenin kanssa. Heidän yhteinen yrityksensä Ruokomestarit niittää ruokoa erityisesti talvella.
”Olen aina liikkunut paljon merellä ja havainnut, että ainakin Siuntion rannoilla ruovikkoa on joka puolella. Paikallisessa projektissa etsittiin toimijoita vesistöjen kunnostukseen, ja ajattelin, että olisi hienoa tehdä jotakin rannikkovesien hyväksi, joten hankin ensimmäisen niittokoneeni”, Tikka kertoo yrityksen syntytarinasta.
Niitosta arvoa rantatontille
Ensimmäiset vuodet Tikka teki niittotöitä vain kesäisin. Hän kertoo, että kesäniittojen tilaajat ovat pitkälti rannikon asukkaita ja mökkiläisiä, jotka haluavat kunnostaa umpeenkasvaneet rantansa. Niitto saatetaan tilata esimerkiksi tonttia myytäessä, sillä se voi konkreettisesti parantaa tontin arvoa – myös omistajien omissa silmissä.
”Porkkalassa minulla oli asiakkaana vanha pariskunta, joka oli laittanut tonttinsa myyntiin. He muistelivat, kuinka olivat 50 vuotta aiemmin päässeet hiekkarannalta uimaan, ja kuinka ranta oli myöhemmin kasvanut umpeen. Niiton jälkeen pariskunta päättikin ottaa tontin pois myynnistä.”
Pian Tikalle kävi kuitenkin ilmi, että kysyntää olisi myös talviruo’on niittoon laajemmilta alueilta, sillä esimerkiksi kaupungit ja kunnat halusivat niittää umpeenkasvaneita perinnemaisemia ja elinympäristöjä. Silloin latukone sai uuden ulkonäön ja tehtävän.
Rannalta kauppaan
Ruoko on toimiva ja ympäristöystävällinen biomateriaali, jota voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin. Parhaimmillaan yritykset voivat jopa korvata sillä fossiilipohjaisia materiaaleja, kuten muovia, tai puusta saatavaa sellua.
Ruokoa on perinteisesti käytetty muun muassa kuivikkeena ja maanparannusaineena. Talvella niitetyllä ruo’olla on pitkät perinteet kattomateriaalina erityisesti Hollannissa. Kesällä niitetty ruoko sopii korkeamman ravinnepitoisuutensa ansiosta hyvin korvaamaan turvetta mullassa, ja esimerkiksi Kekkilä ja Biolan hyödyntävät jo ruokoa.
Uudempia käyttökohteita ruo’olle ovat muun muassa juomapillit ja kertakäyttöastiat.
John Nurmisen Säätiön johtamassa BalticReed-hankkeessa edistetään ruo’on hyötykäyttöä yhteistyössä yritysten kanssa. Hankkeessa mukana oleva ammattikorkeakoulu Arcada on tutkinut ja testannut ruokoa muovikomposiitissa. Tulokset ovat lupaavia: osan muovista voi korvata ruo’olla, ja muutama yritys on jo kiinnostunut käyttämään ruokoa materiaalina muovituotteissaan.
”Jotta ruoko saadaan hyötykäyttöön aidosti teollisessa mittakaavassa, tarvitaan ruokopohjaisia tuotteita, jotka vetävät isosti, myös kansainvälisesti. Jos esimerkiksi ruoko lyö läpi muovisten tekonurmikenttien alusmateriaalina, avautuu siinä iso markkina”, Tikka kertoo.
BalticReed-hankkeen tavoitteena on, että ruokomarkkina toimisi itsenäisesti ja yritysvetoisesti. Niitot tulee myös suunnitella siten, että ruovikoiden tärkeä ekologinen rooli säilyy, ja että niissä suhisee jatkossakin.
Hanke saa rahoituksensa EU:n Interreg Central Baltic -ohjelmasta, joka rahoittaa rannikon ja meriympäristön tilaa parantavia, rajat ylittäviä yhteistyöhankkeita.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran John Nurmisen Säätiön Telegrammi-lehdessä (1/2025).
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
