Oppeja Nizzan merikonferenssista
Kirjoittaja
Annamari Arrakoski-Engardt
Toimitusjohtaja annamari.arrakoski-engardt@jnfoundation.fi +358 40 047 7878Merten suojelusta puhutaan yhä kunnianhimoisemmin – mutta miten kuroa umpeen kuilu tavoitteiden ja rahoituksen välillä? Vapaaehtoisuus ei yksin riitä, kun ympäristökriisit kiihtyvät. Kestävä sininen talous ja tiukemmat suojelutoimet ovat välttämättömiä, kirjoittaa John Nurmisen Säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt.
Kansainvälistä mertensuojelua, Itämeren pelastamista ja tämänvuotista YK:n UNOC3-merikonferenssia Nizzassa yhdistävät samat teemat: kunnianhimoiset tavoitteet, niiden seuranta, riittävä rahoitus ja tasapaino vapaaehtoisuuden ja sääntelyn välillä. Tällä hetkellä mertensuojelussa haasteena on kuilu riittävän rahoituksen ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisen välillä, seuraamusten puute, sekä vapaaehtoisuuden suuri painopiste. YK:n konferenssi nosti edellä mainitut asiat pöydälle: meriin ja merellisiin luonnonvaroihin liittyvät kestävän kehityksen tavoitteet (SDG 14) ovat edelleen tavoitteista kaikkein vähiten rahoitettuja.
Ja silti Nizzan konferenssia voidaan pitää onnistuneena, sillä se nosti merten merkityksen entistä vahvemmin kansainvälisen valtionjohdon agendalle sekä edisti monia kansainvälisiä sopimuksia, kuten aavan meren sopimusta. Lisäksi konferenssi vauhditti rahoituksen saamista panostamalla rahapuheeseen sinisen talouden, kestävyyden, vihreän siirtymän ja yhteisen tulevaisuuden näkökulmista. Konferenssi nosti kriittisenä voimavarana esiin niin yritysten, kaupunkien, tieteen kuin kolmannen sektorin merkityksen mertensuojelussa.
Yritykset voivat kehittää vastuullisia ja kestäviä kiertotaloustuotteita ja –palveluita vain, jos niillä on tietoa ja ymmärrystä meriekosysteemeistä sekä riittävästi rahoitusta. Rahoituksen, osaamisen ja tarpeiden välillä on yhä kohtaantohaaste – oikeat ideat, tekijät ja rahoittajat eivät aina löydä toisiaan.
Yllättävää kyllä, osa säätiömme merensuojelutoimista voidaan lukea siniseksi taloudeksi, vaikka emme olekaan olleet kaupallinen osapuoli yhteisesti rakennetuissa arvoketjuissa. Kymmenen vuotta sitten käynnistämämme lähikalahanke kaupallisti hoitokalastuksen. Baltic Reed -hankkeessa on niitetty järviruokoa rannikoilta ja etsitty tälle biomassalle erilaisia jalostusreittejä, joita on löytynyt erityisesti pakkaus-, rakennus- ja kasvualusta-alalta.
Näitä ja muita esimerkkejä työstämme sain esitellä syyskuussa Saksan parlamentin edustajille ja merensuojelun ammattilaisille Berliniissä. Talouskasvun kiihdyttämisessä sininen talous on alue, johon siellä ei vielä ole tosissaan tartuttu. Esimerkit Pohjolasta innostivat – Saksa aikoo panostaa jatkossa kestävään siniseen talouteen. Nizzan konferenssin lupauksia ajatellen olisi mertensuojelun näkökulmasta erinomaista, jos Keski-Euroopassa ryhdyttäisiin kestävän sinisen talouden edistämiseen.
Rahoituksen ja liiketoiminnan ohella Nizzassa keskusteltiin siitä, että merten suojelua ja ilmastonmuutoksen hillintää tulisi käsitellä yhdessä, eikä erikseen kuten nyt. Merten merkitystä hiilinieluina ei voi liikaa alleviivata, joten näiden teemojen erottaminen on keinotekoista, varsinkin luonnon monimuotoisuuden suojelun näkökulmasta. YK:n tavoite ehkäistä luontokatoa suojelemalla 30 % maapallon maa-, sisävesi- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä on lisännyt suojeltujen alueiden määrää. Yhteinen tavoite ei ollut jatkaa entiseen malliin, vaan pysäyttää luontokato ja osin myös ilmastokriisi. Keskustelua käydään jo suojeltujen ja suojeltavaksi suunniteltujen alueiden biodiversiteetin tasosta. Jos alue jo kärsii luontokadosta, olisi tärkeää ensin ennallistaa ja sitten suojella. Korkean biodiversiteettitason alueet niin maalla kuin merellä tulisi puolestaan suojella tiukimmalla mahdollisella tasolla.
Kesän innostuksen tulisi johtaa yhä vahvempiin, tieteeseen pohjautuviin ennallistamis- ja suojelutoimiin. Tätä työtä teemme hankkeissamme, joissa ennallistamme turvetuotantoalueita soiksi ja kosteikoiksi sekä istutamme meriajokkaita Etelä-Ruotsiin ja Suomen rannikolle.
Kansainvälinen yhteistyö tuottaa tuloksia vain, jos tavoitteiden toteutumista seurataan johdonmukaisesti ja niitä tukevia ohjauskeinoja sekä sääntelyä käytetään pitkäjänteisesti suojelun ja kestävän liiketoiminnan edistämiseksi. Olemme hitaasti mutta varmasti syöneet maapallon resursseja, heikentäneet sen resilienssiä ja nyt rikomme sen rajoja. Yhtä pitkäjänteisesti mutta nopeammin meidän tulee ennallistaa, pelastaa ja rakentaa kestävästi ekosysteemiämme, sillä vielä se on mahdollista.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran John Nurmisen Säätiön Telegrammi-lehdessä (2/2025).
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
