Merenkulkijaperheen poika Eero Koivistoinen rakastui satamakapakoista raikuneeseen jazziin
Teksti ja kuvat
Jazzlegenda Eero Koiviston ura on tärkeä osa suomalaisen jazzin historiaa. Rakkaan musiikkilajin kehityksen lisäksi hän on seurannut Itämeren tilanteen kehitystä.
Rantavedessä käynnissä olevan melontakurssin äänet sekoittuvat lintujen lauluun ja tuulen huminaan, kun säveltäjä-saksofonisti Eero Koivistoinen kertoo kahvilan terassilla suomalaisen jazzin historiasta. Satavuotta aiemmin höyrylaiva S/S Andania saapui Helsingin Eteläsatamaan mukanaan laivan orkesteri Andania Yankees. Tuon orkesterin sanotaan tuoneen Suomeen jazz-musiikin. Improvisaatio, uudenlainen rytmiikka ja soittotapa hurmasi kotimaisia muusikoita.
Jazz rantautui myös Koivistoisen elämään meriltä. Klassisen viulun kanssa musiikin aloittanut Koivistoinen sai merimiehinä työskennelleiltä isältään ja veljeltään tuliaisiksi jazzlevyjä. Laivoilla työskentelyn lisäksi hänen isänsä, Eino Koivistoinen, oli kirjailija ja runoilija. Eero Kovistoinen on säveltänyt teoksia isänsä runoihin Juomalaulu ja Ilta Skansissa.
Tuliaisista virrannut jazz-musiikki jätti nuoreen muusikkoon niin vahvan jäljen, että hän vaihtoi viulun saksofoniin ja jäi sille tielle. Jazzin itseilmaisun mahdollisuus veti Koivistoista puoleensa.
Vuosisata kokeilua, kehitystä ja klassikoita
Ennen sotia Suomessa jazzia kuultiin lähinnä ulkomailta tulleiden soittajien esityksissä. Esimerkiksi Toivo Kärki teki joitakin kotimaisia sovituksia.
’’Etupäässä matkittiin ulkolaisia ja orkesterit olivat usein ’big band’ -tyylisiä monine soittimineen’’, Koivistoinen kertaa tyylilajin ensiaskeleita.
Sotien jälkeen orkesterien koko pieneni ja jazz kotimaistui. Ikivihreitä klassikoita saattoi kuulla erityisesti kuulla tanssiorkestereiden esitysten ensi hetkinä. 60-luvulla kotimaisesta säveltämisestä tuli yleisempää ja kansainvälistyminen alkoi. Tyylilajin institutionalisoituminen alkoi toden teolla vuosikymmenen loppupuoliskolla muun muassa Pori Jazzin ja Jazzliiton perustamisen ansiosta. Jazzia on voinut opiskella Suomessa 70-luvulta alkaen ja maisteritason koulutusta on saanut Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1983.
’’Opetus on Suomessa loistavalla tasolla. Tänne tullaan ulkomailta, mukaan lukien Yhdysvalloista, opiskelemaan jazzia. Me menimme aikanamme itse Jenkkeihin’’, Koivistoinen myhäilee.
Uutta vuosituhatta lähestyessä jazz purkautui tyylilajille erikoistuneilta klubeilta ja keikkapaikoilta uusille konserttipaikoille kirkkoihin ja musiikkisaleihin. Kehitys kulki käsikädessä alati kasvavan kokeilun ja yhdistelyn kanssa. Koivistoisen mukaan nykyjazzissa rajoja rikotaan ja tyylilajeja yhdistellään tavoilla, joka synnyttää tyylilajin sisälläkin kiistaa siitä, voidaanko enää edes puhua jazzista.
’’Mutta sehän on vain hyvä juttu. Silloin tapahtuu kehitystä’’, hän toteaa.
Kotkasta maailmalle ja takaisin
Palkitulle ja kansainvälistä menestystä nauttineelle Koivistoiselle meri on ollut elämässä aina tärkeä ja läsnä. Kesäpaikka on lapsuudesta asti sijainnut Pyhtäällä pienessä saaressa.
’’Lapsena siellä uitiin kirkkaissa vesissä, mutta vuosien saatossa vesi on samentunut’’, hän kertoo.
Viettäessään lapsuuttaan Kotkan satamakaupungissa 50- ja 60-luvuilla Koivistoinen kävi kuuntelemassa merimieskapakoiden ulkopuolella paikallisten orkesterien soittamaa uutta ja erikoista musiikkia. Lisää janoava nuori muusikko matkasi Helsingin jazzklubeille lumoutumaan lisää.
’’Se svengi, draivi ja äänimaiseman maanläheisyys vetivät puoleensa’’, hän sanoittaa viehtymystään.
Alun perin elokuva-alalla kuvaajan assistenttina työskennellyt ja viulua soittanut Koivistoinen vaihtoi soittimensa saksofoniksi ja aloitti opinnot Sibelius-Akatemiassa. Hänen kohdallaan ympyrä sulkeutui, kun meren takaa tullut uusi musiikki johdatteli hänet lopulta 70-luvulla Brooklynin Berklee College of Music oppilaitokseen opiskelemaan.
Jazzia Itämeren puolesta
Eero Koivistoinen on tänä kesänä Korpo Sea Jazzin taiteellinen johtaja. Hän myös itse esiintyy tapahtumassa nyt kolmatta kertaa eri kokoonpanoissa. Oman vakiintuneen kvartettinsa lisäksi hän nousee lavalle myös eri kokoonpanoissa.
‘’Soitan joidenkin muusikoiden kanssa ensi kertaa.’’
Korpo Sea Jazz on osa Archipelago Sea Jazz –festivaalisarjaa, joka tekee yhteistyötä John Nurmisen Säätiön kanssa. Säätiö tekee pitkäjänteistä työtä Itämeren hyväksi vähentämällä rehevöitymistä, suojelemalla luonnon monimuotoisuutta sekä vaalimalla meren kulttuuriperintöä. Samat arvot näkyvät myös ASJ–festivaalisarjan toiminnassa, ja jokaisella lipunostajalla on mahdollisuus lahjoittaa Itämeren suojelutyöhön.
Jazzkonkari pitää Archipelago Sea Jazzin ja John Nurmisen Säätiön yhteistyötä merkityksellisenä.
’’On tärkeää, että Itämerellä on puolestapuhujia. Meri erottaa, mutta mitä suuremmissa määrin yhdistää meitä. Meidän täytyy ymmärtää lyhytnäköisyyden ahneuden haitallisuus luonnolle, olemmehan itse osa sitä’’, hän tiivistää tuntonsa.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
