Rehevöitymisen lisäksi Itämeren herkkää luontoa uhkaavat muun muassa lisääntyvä meriliikenne öljy- ja kemikaalikuljetuksineen, mikromuovit ja roskaantuminen sekä monenlaiset haitalliset aineet ja ympäristömyrkyt.

Meriliikenne

Itämeri on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä meristä. Itämeren matalat, karikkoiset vedet ovat haastavia navigoida, ja kasvava meriliikenne ja lisääntyvät öljy- ja kemikaalikuljetusten määrät lisäävät vakavan onnettomuuden riskiä. Suomen merialueilla, erityisesti Suomenlahdella, merenkulun haasteita kasvattavat vilkas risteävä liikenne Helsingin ja Tallinnan välillä ja hankalat jääolosuhteet talvisin.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on luokitellut Itämeren erityisen herkäksi merialueeksi (PSSA, Particularly Sensitive Sea Area). Kylmissä oloissa veteen joutunut öljy hajoaa hitaasti, ja sokkeloisissa saaristoissa öljyntorjunta on haastavaa. Suurella öljyonnettomuudella olisi pitkäkestoiset ja peruuttamattomasti vahingolliset vaikutukset meren ja merenrantojen eliöihin ja elinkeinoihin.

John Nurmisen Säätiön Tankkeriturva-hankkeen (2009–2014) tavoitteena oli pienentää merkittävästi öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella ja lisätä meriliikenteen turvallisuutta. Tavoitteen saavuttamiseksi säätiö on luonut yhteistyössä merenkulun keskeisten avaintoimijoiden kanssa ENSI®-navigointipalvelun, joka parantaa edellytyksiä ennakoivalle alusliikenteen ohjaukselle tarjoamalla helpon tavan jakaa reittisuunnitelma sähköisesti alusten ja meriliikenteen ohjauskeskusten välillä. Lue lisää Tankkeriturva-hankkeesta.

Kemikaalikuljetukset

Öljyn lisäksi Itämeren aalloilla kulkee tonneittain erilaisia kemikaaleja, joista osa on ympäristölle erittäin haitallisia. Nykyinen lainsäädäntö rajoittaa kuitenkin kemikaalikuljetusalusten tankkien huuhteluvesien laskemista mereen vain kaikkein vaarallisimpien aineiden osalta, eikä muista kemikaalitankkereiden huuhteluvesien päästöistä ole tarkkaa tietoa. Tavoitteenamme on selvittää tankinhuuhteluvesien mukana mereen päätyvien kemikaalien määrää ja laatua, sekä kartoittaa mahdollisia ratkaisuja kemikaalipäästöjen kitkemiseksi.

Itämeren satamien läpi kulkee vuosittain myös yli 44 miljoonaa tonnia lannoitteita. Lannoitekuljetusten yhteydessä syntyy hävikkiä, josta osa päätyy suoraan rehevöittämään Itämerta. Ravinnepäästöjä syntyy lastausvaiheessa lastin pölytessä ja lannoitteiden joutuessa mereen joko suoraan tai lastauslaitureilta hulevesien mukana. Myös lannoitekuljetusten jälkeen alukset usein pesevät lastiruumansa avomerellä, jolloin lannoitejäämiä päätyy pesuveden mukana mereen.

Lannoitelaivaus-hankkeen ensi vaiheessa selvitetään satamien lannoitelastaukseen sekä lastiruumien pesuun liittyviä ravinnepäästöriskejä sekä parhaita tekniikoita ja käytäntöjä niiden ehkäisyyn. Seuraavassa vaiheessa edistetään päästöjä vähentävien toimien käyttöönottoa koko Itämeren alueella yhdessä alan toimijoiden, kuten satamien, satamaoperaattoreiden, varustamoiden ja lannoitteiden valmistajien kanssa. Lue lisää Lannoitelaivaus-hankkeestamme.

Kuvitus: Anne Haapanen

Haitalliset aineet ja ympäristömyrkyt

Ympäristömyrkyiksi kutsutaan kemikaaleja, jotka ovat haitallisia ihmiselle ja muille eliöille, ja joita päätyy ympäristöön ihmisen toiminnan seurauksena. Eniten haitallisia aineita kulkeutui mereen 1960-80 -luvuilla. Ympäristömyrkyt kuitenkin säilyvät luonnossa pitkään ja kertyvät eliöihin ravintoketjun huipulla.

Vaikka joidenkin haitallisiksi tunnistettujen aineiden, kuten DDT:n ja PCB:n, käyttö on ollut kiellettyä jo vuosikymmenien ajan, huolestuttavia tutkimustuloksia on saatu myös uudempien kemikaalien ympäristövaikutuksista. Huolta herättävät esimerkiksi bromatut palonestoaineet tai orgaaniset tina- ja fluoriyhdisteet, joilla on useita käyttökohteita venemaaleista likaa hylkiviin pinnoitteisiin. Myös raskasmetallit, elohopea, lyijy ja kadmium, kuormittavat Itämeren luontoa.

Haitallisia aineita ja ympäristömyrkkyjä päätyy mereen jokapäiväisestä arjestamme. Erilaisia lääkeaineita ja arjen kulutustavaroissa käytettäviä kemikaaleja joutuu vesistöihin esimerkiksi jätevesien mukana, sillä nykyisiä jätevedenpuhdistamoitamme ei ole alun perin suunniteltu kemiallisten haitta-aineiden poistamiseen. Meressä muhiikin sekalaisten kemikaalien cocktail, eikä aineiden pitkäaikaisista yhteisvaikutuksista meriluonnolle tai ihmiselle ole vielä varmaa tietoa.

Lue, miten voit vähentää omaa kemikaalikuormaasi Itämereen.

Lääkkeetön Itämeri – näin hävität vanhat lääkkeesi oikein.

Itämeren roskaantuminen

Muoviroska on uhka meriluonnolle niin Itämeressä kuin muissakin maailman merissä. Eläimet takertuvat roskiin ja tukehtuvat muovinkappaleisiin luullessaan niitä ravinnoksi. Muovi on myös luonnossa lähes ikuista. Meressä muoviroska pilkkoutuu vähitellen yhä pienemmiksi kappaleiksi, muttei hajoa kokonaan. Alle viiden millimetrin kokoisia muovihitusia kutsutaan mikromuoviksi.

Suomessa rantojen roskista valtaosa on muovia, ja tupakantumppien jälkeen yleisimmät roskat ovat erilaista pakkausjätettä, muovipusseja ja pulloja sekä rakennustyömailta peräisin olevaa muoviroskaa. Vaikka Suomen rannat tutkimusten mukaan ovat Itämeren roskaisimmat, Itämerellä ongelma ei ole yhtä paha valtamerillä, ja siihen on mahdollista vaikuttaa.

Maailman muovintuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen puolen vuosisadan aikana, ja samanaikaisesti muovien kierrätykseen on havahduttu hitaasti. Jokainen voi vähentää muoviroskan määrään arjen valinnoilla ja kulutuskäyttäytymisellään.

Tiedottamalla lisäämme ihmisten tietoisuutta merten roskaantumisongelmasta. Muoviton meri -kampanjassa osallistumme myös siivoustalkoisiin muoviroskan poistamiseksi rannoilta.

Mikromuovit

Mikromuovia päätyy vesistöihin liikenteestä ja kotitalouksista. Suurimpia mikromuovin lähteitä ovat renkaiden kulumisesta aiheutuvat päästöt sekä tekonurmikenttien täyteaineena käytettävä rouhe. Arkielämässä mikromuovia syntyy kodin erilaisista keinokuitutekstiileistä (esim. fleece), joista irtoavat muovihippuset kulkeutuvat vesistöihin huonepölyn ja pesuvesien mukana.

Mikromuovin vaikutuksia meriluonnolle, eliöille tai ihmiselle ei vielä tarkkaan tunneta. Meren pieneliöiden on kuitenkin havaittu syövän muovihiukkasia, ja muovipartikkeleiden kerääntyminen ravintoketjuissa eteenpäin on mahdollista. Muovia päätyy pieniä määriä ihmisenkin elimistöön jatkuvasti, esimerkiksi huonepölyn ja juomaveden mukana.

Mikromuovin kulkeutumisreittejä ja vaikutuksia ympäristössä tutkitaan. Samalla jokainen voi kuitenkin välttää turhan muoviroskan ja mikromuovin syntymistä omassa toiminnassaan.

Lue lisää roskaantumisesta ja mikromuovista.

Miten torjumme Itämeren uhkia?

Vähennämme rehevöitymistä koko Itämeren valuma-alueella
Puhdas Itämeri-hankkeet

Keräämme roskia Itämeren rannoilta ja levitämme tietoa mikromuovista yhteistyössä Luonto-Liiton kanssa.
Ympäristökasvatus

Olemme poistaneet Itämeressä jo olevaa fosforikuormaa hoitokalastamalla särkikalaa
Baltic Fish

Selvitämme satamien lannoitelastaukseen sekä lastiruumien pesuun liittyviä ravinnepäästöriskejä sekä parhaita tekniikoita ja käytäntöjä niiden ehkäisyyn.
Lannoitelaivaus-hanke

Levitämme tietoa siitä, miten haitallisia aineiden pääsymistä Itämereen voi välttää.
Itämeren suojeluvinkkejä

Loimme yhteistyössä merenkulun keskeisten avaintoimijoiden kanssa ENSI®-navigointipalvelun, joka parantaa ennakoivaa alusliikenteen ohjausta.
Tankkeriturva-hanke