Kenellä on valta tehdä Itämeren kannalta kohtalokkaat päätökset?
Kirjoittaja
Oona Piiroinen
John Nurmisen Säätiön Itämeri puhuu -keskustelusarja käynnistyi 1.12. Kansallismuseossa aiheella Tieto, kuvittelu ja valta. Teemaan tarttui joukko eri yhteiskunta-alojen asiantuntijoita: Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Antti Iho, liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka sekä professori Laura Kolbe.
Keskustelussa nostettiin esille Itämeren monet kasvot ja korostettiin, että meri ei ole yhtä kuin sen ekologinen tila.
”Merialueena Itämeri on meille elintärkeä – onhan Suomi lähes saari. Täältä on lähdetty ja lähdetään maailmalle, oli kyse sitten elinkeinosta, kaupasta, kulttuurista, politikasta tai vapaa-ajasta”, John Nurmisen Säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt totesi.
Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan mukaan Suomen viennistä yli 90 prosenttia ja tuonnista yli 80 prosenttia tapahtuu meritse. Itämeri on tärkeä elinkeinollemme ja maakuvallemme ja senkin vuoksi siitä on pidettävä hyvää huolta.
”Ajatellaan kaikkia lippuja, joiden alla Suomen satamiin tullaan. Näen itse nämä kaikki laivat miehistöineen ikään kuin globaaleina suurlähettiläinä tänne ja täältä pois. Itämeri on tärkein tiemme. Meillä on aika yksinkertainen elinkeinoihin ja koko toimeentuloomme ja pärjäämiseemme liittyvä intressi pitää merestä huolta”, ministeri kuvaili.
Entä jakavatko suomalaiset tämän intressin ja onko Itämeri koko Suomea puhutteleva teema?
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi pohti millaisena Itämeri, ja sen ympärillä käytävä keskustelu näyttäytyy järvi- ja rannikkosuomen asukkaille. ”Onko tämä koko Suomen tarina? Minkälainen Itämeren tarina on sellaisella paikalla, jossa ei juurikaan sinilevää tai muitakaan pulmia näy?”
Professori Laura Kolbe nosti esille, että ympäristökeskustelussa on tärkeää korostaa optimismia ja mahdollisuuksia. Hänen mukaansa Itämeri-keskustelua leimaa tällä hetkellä liikaa syyllistäminen ja häpeä: ”Keskustelu voitaisiin rakentaa siitä näkökulmasta, että muutos on mahdollisuus parempaan elämään sekä luonnon ja Itämeren, että meidän oman hyvinvointimme ja sosiaalisten suhteiden kannalta.”
Paneelissa pohdittiin myös sitä, tekeekö media osansa ympäristö- ja ilmastokriisin hillitsemiseksi. Onko esimerkiksi talousjournalismi yhteensopivaa ympäristöarvojen kanssa?
Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi ei kokenut talous- ja ympäristöjournalismia vastakkaisina voimina.
”Ympäristöaiheet alkavat läpäisemään journalismia missä tahansa aiheessa. Tietysti suoranaiseen kuluttamiseen ja ilmaston kannalta haitallisiin asioihin keskittyminen voi olla ristiriidassa ympäristöteemojen kanssa, mutta lähtökohtaisesti me näemme muutoksen, joka varmasti ihan globaalistikin vaikuttaa tiedonvälitykseen.”
Niemi pohti myös sitä, miten lukijat ja katselijat voitaisiin saada kiinnostumaan ympäristöjournalismista.
”Kuinka radikaaleja me uskallamme olla uusien teknologioiden hyödyntämisessä? Uskallammeko tehdä sellaista journalismia, joka aikaisempaa huomattavasti paremmin ja tieteelliseen tietoon nojautuen pystyy viemään lukijansa kokemuksellisesti näiden asioiden sisään ja ymmärtämään esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja Itämeren tilan lainalaisuuksia.”
Ympäristöpäätökset vaativat kauaskatseisuutta
Poliittisilla päättäjillä on valtaa vaikuttaa. Mitä konkreettisia ilmasto- ja ympäristötoimia voimme päättäjiltä odottaa?
Poliittisen päätöksenteon ja ympäristötoimien erilaiset aikajänteet aiheuttavat haasteita. Ympäristöongelmien ratkaisut vaativat monesti pitkäjänteisyyttä ja kauaskatseisuutta. Poliittisen päättäjän tähtäimessä ovat kuitenkin myös kannatuksen turvaaminen ja seuraavat vaalit.
”On ihan totta, että poliittisen päätöksenteon ja median mielenkiinnon jänne tahtoo olla aika lailla lyhyempi kuin ne vuodet ja vuosikymmenet, jollaisella tähtäimellä ympäristötyötä tulisi tehdä”, ministeri Harakka myönsi.
”On kuitenkin ollut antoisaa ja ehkä jopa historiallista, että nyt puhutaan jo sellaisesta aikajänteestä, jonka mukaan liikenteen päästöt ovat puolittuneet vuonna 2030 ja vuonna 2045 ollaan kokonaan hiilineutraaleja. Puhumme vuosikymmenten aikajänteistä. Se on vähintäänkin välttämätöntä, koska päätöksentekijöiden pitäisi pystyä näkemään päätöstensä vaikutukset vuosikymmenien päähän. Se on totta kai rajalliselle ihmisolennolle aina haasteellista.”
Itämeren suojeluun liittyy myös kiperiä aluepoliittisia kysymyksiä. Maataloudesta päätyy mereen huomattava määrä sitä rehevöittäviä ravinteita, eivätkä päästöt ole kaikista tavoitteista huolimatta vielä vähentyneet.
Me tarvitsemme maataloutta ja ruuantuotantoa eikä yksittäisiä viljelijöitä tule syyllistää. Jonkin on kuitenkin muututtava, jotta Itämeri kirkastuisi. Mitä systeemitason muutoksia voitaisiin tehdä?
”Olemme pitäneet hirveän tiukkaan kiinni siitä, että meidän maataloutemme mittakaava on tämä. Tämä on sellainen kipeä keskustelunaihe, jota tulisi nostaa esille – minkä sen mittakaavan kuuluisi oikeasti olla?” Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Antti Iho pohti.
”Haluammeko optimoida – tuottaa mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä haitalla?”
Vaikka kyse on kiperästä sisäpoliittisesta aiheesta, maatalouden ravinnekuorma vesistöihin ei ole vain suomalainen ongelma. Kyse on myös globaalista ongelmasta, jossa Suomi voisi näyttää esimerkkiä.
”Meillä Suomessahan ajatellaan usein, että no odotetaan vähän mitä ne suuret maat tekee ymmärtämättä, että pienuudessa voi olla se innovatiivisuuden suuruus, joka on ollut Suomenkin voima”, professori Laura Kolbe totesi.
Haasteista huolimatta Itämeren horisontissa häämöttää myös toivon valo.
”Pitkän aikavälin skenaariot näyttävät siltä, että tällä hetkellä Itämerestä poistuu nettona enemmän ravinteita, kuin sinne tulee sisään”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Antti Iho kertoi.
Ihon mukaan Itämeren hyvän tilan saavuttaminen edellyttää toimia maataloudessa, mutta myös tiukan linjan pitämistä pistekuormittajien, kuten puhdistus- ja teollisuuslaitosten valvonnassa.
”Se on erittäin tärkeää, sillä kyllä sieltä lähdetään lipsumaan, jos tarjotaan mahdollisuus. Meidän pitää olla varovaisia myös ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien kanssa. Itämeri on kuitenkin pelastettavissa ja me olemme jo matkalla siihen, jos pidetään tarkka roti.”
Katso tilaisuuden tallenne kokonaisuudessaan alta.
Itämeri puhuu on John Nurmisen Säätiön kolmiosainen keskustelusarja, jonka teemat kytkeytyvät suuriin ajankohtaisiin aiheisiin Itämeren suojelua ja kulttuuria unohtamatta. Keskustelut ovat osa John Nurmisen Säätiön 30-vuotisjuhlaohjelmaa.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
