Lannoiteteollisuuden kipsikasat ovat ympäristöriski
Kirjoittaja
Pellolla kipsi toimii erinomaisena maanparannusaineena, jonka avulla estetään ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin. Sen sijaan Itämeren valuma-alueelle lannoiteteollisuuden sivutuotteena syntyneet kipsin läjityspaikat voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa isot päästöt Itämereen. Rantavaltiot tarvitsevat yhteisen kipsikasojen päästöjen seurantajärjestelmän, jotta kipsin sisältämää fosforia ei pääse vuotamaan Itämereen, kirjoittaa John Nurmisen Säätiön meriympäristöjohtaja Ulla Rosenström.
Maailmassa on tiettävästi noin 120 lannoiteteollisuuden sivutuotteena syntynyttä kipsin läjityspaikkaa eli kipsikasaa. Ensimmäiset kasat muodostuivat noin sata vuotta sitten, jolloin niiden ympäristön kannalta oikeasta rakentamis- tai ylläpitomenetelmistä ei ollut vielä riittävää tietoa. Myös lainsäädäntö on kehittynyt vasta ongelmien tultua ilmi, kuten ympäristöasioissa valitettavan usein tapahtuu.
Itämeren valuma-alueella on seitsemän kipsikasaa. Kasat sijaitsevat Suomessa, Ruotsissa, Liettuassa, Puolassa ja Venäjällä. Näistä Ruotsin Karlskronan ja Puolan Gdanskin kasat ovat suljettuja, eli niihin ei tuoda enää kipsiä. Myös Kedainian kasaa Liettuassa ollaan sulkemassa. Loput kasvavat jatkuvasti.
Kipsikasojen ei pitäisi olla uhka ympäristölle. Useimpien vanhojen kasojen pohjatyöt ja suojaukset on kuitenkin tehty puutteellisesti, ja jälkikäteen parantelu on kallista. Hyvä esimerkki sekä ongelman suuruudesta että asiaan puuttumisen vaikutuksista on Uudenkaupungin vuonna 1965 perustettu lannoitetehdas. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen mukaan tehtaalta pääsi vuosina 1965–1991 Selkämereen reilu 100 tonnia fosforia vuodessa. Nyt päästö on saatu vähenemään murto-osaan erilaisten toimenpiteiden ansiosta.
Puhdas kipsi ei ole jätettä
Kaikki kipsikasat ovat erilaisia riippuen maaperästä ja olosuhteista, joihin ne on rakennettu, sekä raaka-aineena käytetyn fosfaattikiven ominaisuuksista. Siksi yksiselitteisten ohjeiden tekeminen on mahdotonta. On kuitenkin tärkeää, että kipsikasat suunnitellaan huolellisesti ja niiden kuntoa seurataan jatkuvasti. Tähän sisältyy myös tarve jatkuvalle ympäristön ja pinta- ja pohjavesien seurannalle kasan läheisyydessä. Ilmastonmuutos lisää sateita ja muuttaa olosuhteita muun muassa eroosiovaaran kasvaessa. Siksi jatkuva tilanteen tarkkailu ja mahdollisten vuotojen tunnistaminen on kriittistä.
Kipsikasaa ei pitäisi nähdä pelkästään teollisuuden kaatopaikkana. Puhdas kipsi on erinomainen maanparannusaine, jonka avulla estetään ravinteiden huuhtoutuminen pellolta vesistöihin. Kipsikasasta huuhtoutuvan fosforin voi myös ottaa talteen ja palauttaa lannoitteen valmistukseen.
Uusi ohjeistus tulee tarpeeseen
Itämeren suojelukomissio HELCOM on julkaissut suositukset lannoiteteollisuuden toiminnalle ja sen osana ohjeistuksen kipsikasojen hoidosta ja käsittelystä vuonna 1996. Ohjeet ovat jo vanhentuneet, ja tänä vuonna HELCOMin asettama työryhmä uusii ne. Työryhmään kuuluu jäsenmaiden lisäksi lannoitetehtaiden edustajia ja HELCOMin tarkkailijajäseninä olevia ympäristöjärjestöjä.
Laaja osallistujajoukko on tärkeä, jotta suositusten päivityksessä saadaan mukaan myös lannoitteiden tuottajayritysten kokemuksia parhaista menetelmistä. Parhaiden teknologioiden ja menetelmien lisäksi on tärkeää sopia ympäristövaikutusten seurannasta. Osana päivitettäviä HELCOM-suosituksia säätiömme onkin sitoutunut kokoamaan ehdotuksen seurantaohjeistukseksi, jota Itämeren maiden viranomaiset voisivat jatkossa hyödyntää. Vaikka kasojen käsittelymenetelmät on räätälöitävä kunkin erityispiirteiden mukaan, ovat yhteiset pelisäännöt ja menetelmät seurannalle äärimmäisen tärkeitä.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
