Katastrofi ilman suurta pamausta – luontokato vaanii pinnan alla
Kirjoittajat
Tutkijat ovat osoittaneet, että luontokato, eli lajien katoaminen, etenee kaikilla Suomen merialueilla. Me emme kuitenkaan näe sitä arjessamme. Halusimme tehdä podcastin Itämeren luontokadosta, jotta saisimme lisättyä tietoisuutta pinnan alla kytevästä katastrofista.
Viimeisen sadan vuoden aikana maapallon lajeja on kuollut sukupuuttoon satakertaisella tahdilla normaaliin verrattuna. Ilmiöllä on nimi: kuudes sukupuuttoaalto. Sen aiheuttajana on yksi laji: ihminen.
Sadan vuoden aikana olemme katsoneet silmästä silmään tuhansia lajinsa viimeisiä. Lisäksi lukuisat ovat kadonneet ilman, että olemme lainkaan huomanneet.
Tutkijat käyttävät luontokadosta termiä ”Catastrophe without event”, katastorfi ilman tapahtumaa, tai kansankielisemmin ”suurta pamausta”. Lajien katoamisen vaikutukset näkyvät kunnolla arjessamme vasta kun on liian myöhäistä, ja ekosysteemit romahtavat.
Vielä emme ole siinä pisteessä, mutta nyt on viimeinen hetki toimia. Miten sellainen, jota emme päivittäin havaitse, voisi kirittää meitä pelastustyöhön? Tätä kysymystä pohdimme ja halusimme konkretisoida luontokatoa Itämerellä. Syntyi M/S Itämeri ja lajinsa viimeiset -podcast, jossa selvitämme kuudennen sukupuuttoaallon syitä ja seurauksia kuuden tutun lajin tarinan kautta.
Lajien punainen kirja on dramaattinen kuin romaani
Kun aloimme käsikirjoittaa M/S Itämeri ja lajinsa viimeiset -podcastia, meillä oli selkeänä mielessä, että käyttäisimme lajien uhanalaisuusluokittelun niin kutsuttua Punaista kirjaa. Se on verkkopalvelulistaus, josta voi tarkistaa lajin tai luontotyypin uhanalaisuusluokan ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Suomen versio on päivitetty viimeksi vuonna 2019.
Itämeren lajeja on noin 5000, joista 3000 on saanut luokituksen. Noin 10 prosenttia arvioiduista lajeista, joiden elinympäristö on Itämeri, on uhanalaisia. Oma arvionsa on myös luontotyypeille. Itämeren luontotyypeistä neljännes on uhalaisia. Suomessa lajien uhanalaisuutta arvioi ympäristöministeriön asettaman ohjausryhmän johdolla 180 lajiasiantuntijaa, ja säännöt ovat yhteiset kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kanssa.
Valitsimme podcastiin lajeja, jotka tunnistetaan ja jotka herättävät tunteita. Niitä on ihmislajin toimesta uhattu jääkauden jälkeen monin tavoin: asein, myrkyin ja nyt muuttamalla ilmastoa. Kutsuimme keskusteluun mukaan erilaisia tunnettuja asiantuntijoita, jotka avaavat ihmisen ja merellisten lajien suhdetta.
Kuudennen sukupuuttoaallon hiipiessä taustalla annoimme tarinoiden vielä. Meille ei riittänyt nykytilanteen selvittäminen, vaan halusimme etsiä jonkinlaista alkuhetkeä luontokadolle ja ihmisen roolille täällä Pohjolassa. Siksi M/S Itämeri seilaa ensin Beringin salmeen 1700-luvulle hakemaan vauhtia tarinasta, joka on saanut tuhannet suomalaiset pohtimaan ihmisen vaikutusta ympäristöönsä. Stellerin merilehmän viimeinen hengenveto Iida Turpeisen kirjassa Elolliset on herättänyt vahvoja tunteita ja herättää edelleen yhä uusilla kielialueilla.
Meille tekijöille vahvimpia tunteita podcastiin valituista lajeista herättivät merimetso ja Itämerennorppa. Nämä kaksi ovat erilaisia lajeja, mutta molempien määrää halutaan yhä rajoittaa ampumalla. Luonnonsuojelulailla suojeltu merimetso halutaan saada metsästyslain piiriin, kun taas Itämerennorppaa saa jo metsästää kiintiön verran vuosittain. Yhteinen tekijä metsästyksen sallimiselle on huoli ihmisen elinkeinosta eli kalasta ja kalastuksesta: kaikki kolme lajia ovat ravintoketjun huipulla eli kalansyöjiä. Himoitsemme siis samaa saalista. Samaan aikaan annamme kuitenkin kalakantojen romahtaa heikentämällä Itämeren tilaa ja patoamalla esimerkiksi lohille elintärkeitä kutujokia.
Tieto lisää tuskaa…
Tietoa lajien ja luontotyyppien katoamisesta on paljon ja lisää tulee: Kun käsikirjoitusprosessi oli hyvässä liidossa, julkaisi Itämeren suojelukomissio HELCOM omat punaiset listansa: kaksi raporttia, joista toinen keskittyy lajeihin ja toinen luontotyyppeihin. Yritimme lennossa ottaa mukaan myös sen tuloksia.
Yksi kantava teemamme onkin tieto: voimmeko lajina saada synninpäästön esimerkiksi merilehmän sukupuuttoon ampumisesta aikana, jolloin emme vielä tienneet sen olevan lajinsa viimeinen? Entä nyt, kun tiedämme: miksi emme pysty pysäyttämään luontokatoa, vaikka tiedämme, miten se voidaan tehdä? Valtiomme on tänäkin vuonna myöntänyt metsästyslupia norpalle, joka on vaarassa kadota.
Tieto myös tarkentuu ja muuttuu: Itämerennorpan uhanalaisuusluokitus on Suomen punaisen listan mukaan silmällä pidettävä, kun taas HELCOM listaa sen vaarantuneeksi ja Riian lahden populaation uhanalaiseksi. Molemmat luokitukset kertovat kuitenkin, että oma merinorppamme tarvitsee kurssinmuutosta eli ilmastonmuutoksen hidastamista.
…Mutta muutetaan se toiminnaksi
Itämeren heikkoa ja heikentynyttä tilaa on kuvattu laajassa HELCOMin vuoden 2021 dataan perustuneessa Itämeren tila -raportissa. Siinä nostetaan esiin merinisäkkäiden ja kalojen heikentynyt tilanne, ja huomautetaan, että erityisesti taloudellisesti merkittävät kalakannat ovat heikommassa tilanteessa kuin aikaisemmin. Ovatko syntipukit lintu ja norppa? Vai kuitenkin oman lajimme tarve vallata tilaa luonnolta niin maalla kuin merellä?
Haluamme uskoa, että ihminen on kykenevä muuttamaan toimintaansa, vauhdittamaan asennemuutosta ja toimimaan. Meillä on todistusaineistoa siitä, kuinka aktiiviset ihmiset pystyvät muuttamaan sukupuuttoon johtavaa kurssia. Toivomme, että tällä podcastilla on oma pieni vaikutuksensa siihen, että saamme muutetuttua tuskastuttavan tiedon luontokadosta toiminnaksi.
Kuuntele M/S Itämeri -podcast säätiön sivuilta tai vaikkapa Spotifystä.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
