Talous ei ole irrallaan luonnosta
Kirjoittaja
Annamari Arrakoski-Engardt
Toimitusjohtaja annamari.arrakoski-engardt@jnfoundation.fi +358 40 047 7878Euroopan unioni viestii halustaan keventää yrityksiä koskevaa kestävyyssääntelyä – mutta voiko vihreästä siirtymästä tinkiä maailmassa, jossa ympäristökriisit ovat globaali uhka? Vihreä siirtymä ei ole vain arvovalinta, vaan edellytys vakaalle tulevaisuudelle, kirjoittaa John Nurmisen Säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt.
Euroopan unioni on viime kuukausina viestinyt tahtotilastaan keventää yrityksiä koskevaa kestävyyssääntelyä, kuten CSDR-raportointia. Tämä herättää kysymyksen: onko vihreästä – tai puhtaasta – siirtymästä tullut liian raskas tavoite, josta pitäisi luopua kriisien keskellä? Vai pitäisikö siitä pitää entistä tiukemmin kiinni?
Vastaus ei ole vain arvovalinta, vaan liittyy eksistentiaaliseen todellisuuteen: maapallomme ei kestä nykyistä tuotantoon ja kulutukseen perustuvaa talousjärjestelmää. Ympäristöriskit – kuten ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden kato ja luonnonvarojen ehtyminen – uhkaavat yhteiskuntien vakautta.
Merensuojelun näkökulmasta vihreä siirtymä ei ole vain tavoite, vaan välttämättömyys. Merten saastuminen, rehevöityminen ja happamoituminen ovat seurausta useiden sektoreiden yhteisvaikutuksesta: maataloudesta, teollisuudesta, liikenteestä ja energiantuotannosta. Näiden aiheuttamaa kokonaiskuormitusta ei nykyinen sääntely pysty tehokkaasti rajaamaan.
Vaikka yksittäisiä päästöjä pyritään hillitsemään, niiden yhteisvaikutuksia ei tunnisteta riittävästi. Esimerkiksi ilmaston lämpeneminen lisää ekosysteemien herkkyyttä ravinnekuormitukselle, mikä kiihdyttää rehevöitymistä – vaikka ravinteiden määrä ei olisi kasvanut. Politiikkaa tehdään yhä siiloissa: maatalouspolitiikka ei tunne vesien tilaa, energiakeskustelu unohtaa meriluonnon ja talouspolitiikka olettaa osin luonnon kestävyyden itsestäänselvyydeksi.
Vihreän siirtymän ytimessä on ajatus vastuullisuudesta – ei vain ympäristön vaan myös talouden näkökulmasta. Usein kuulee sanottavan, että siirtymä on kallis. Mutta kestävyys ei ole pelkkä kustannus, vaan investointi vakauteen. Kestävästi tuotetut tuotteet ja luonnonarvoja huomioivat palvelut ovat tulevaisuuden markkinoiden ytimessä.
Kompensaatiojärjestelmät ja luonnonarvomarkkinat tarjoavat mahdollisuuksia tunnistaa ja hinnoitella luonnon arvo taloudessa. Kun luonnon tuhoamisen hinta tehdään näkyväksi – ja sen suojelemiselle luodaan kannusteita – ohjautuvat päätökset kestävämpään suuntaan. Mutta kompensaatio ei voi korvata ennaltaehkäisyä: ensin on vältettävä vahingot, sitten vasta kompensoitava se, mitä ei voida estää.
Viime kädessä kyse on vastuusta. Emme peri maapalloa esi-isiltämme, vaan lainaamme sen lapsiltamme. Vihreä siirtymä ei ole vain tekninen tai taloudellinen uudistus, vaan arvovalinta: haluammeko jättää tuleville sukupolville mahdollisuuden elinkelpoiseen planeettaan?
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen on siis selvä: vihreästä siirtymästä on pidettävä kiinni – ei huolimatta vaan juuri siksi, että elämme epävakaassa maailmassa. Koska vain uusi suunta voi turvata sekä meremme että taloutemme tulevaisuuden.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran John Nurmisen Säätiön Telegrammi-lehdessä (1/2025).
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
