Maapallon sietokyky vaakalaudalla: COP30-kokoukselta tarvitaan ilmastotoimien vauhdittamista
Teksti
Maailman päättäjät ja iso joukko muita toimijoita kokoontuvat Brasilian Belémiin COP30-ilmastokokoukseen 10.-21.11.2025 huolestuttavien luontouutisten saattelemana. Ensimmäinen ilmastonmuutoksen aiheuttama keikahduspiste on ylitetty: lämpimien vesien korallit kärsivät tavalla, josta ei ole paluuta. Merten happamoitumisen planetaarinen raja on ylitetty, ja AMOC-merivirta saattaa pysähtyä vain vuosikymmenten kuluessa. Jotta elämä planeetallamme voidaan turvata, tarvitaan kiireisesti toimenpiteitä, joilla päästöt saadaan alas ja luonnon monimuotoisuus turvataan.
Belémin COP:ista on maalailtu kokousta, jossa keskitytään ilmastopolitiikan käytännön toteutukseen ja sen tekijöihin. Brasilia on pyrkinyt nostamaan keskiöön neuvottelevien valtioiden lisäksi ei-valtiollisia toimijoita, kuten paikallisia ja alueellisia tahoja aina yrityksistä suojeluorganisaatioihin. Belémiin odotetaan ennätysmäärää alkuperäiskansojen ja kansalaisyhteiskunnan edustajia.
Ilmastonmuutoksen hillinnän säännöistä ja tavoitteista sovittiin kymmenen vuotta sitten Pariisissa. Käytännön ilmastotoimia on nyt toteuttava ja kiireesti, mikä tarkoittaa niin päästöjen alasaloa kuin rahoituksen turvaamista haavoittuvimmassa asemassa oleville maille.
Valtioiden kunnianhimossa kuitenkin riittää parannettavaa. YK:n julkaiseman raportin ”Emissions Gap Report 2025” mukaan valtioiden kansalliset suunnitelmat ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eivät ole riittäviä, jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin voitaisiin päästä. YK on todennut, että lokakuussa toimitettujen kansallisten suunnitelmien perusteella 1.5 celsiusasteen raja tullaan todennäköisesti ylittämään seuraavan vuosikymmenen aikana.
Tänä vuonna on uutisoitu kerta toisensa jälkeen maapallon elinkelpoisuutta uhkaavista kehityskuluista. Sinisen planeetan elämänlankana toimivien merien tila on heikentynyt monella mittarilla, ja syynä on vääjäämättömästi etenevä ilmastonmuutos.
Luonto turvaa elämää maapallolla
Luonnon ekosysteemit, niin maalla kuin vesistöissä, ovat keskeisessä roolissa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja sen vaikutuksiin varauduttaessa. Meret ovat sitoneet lähes kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä ja varastoineet yli 90 prosenttia näiden päästöjen aiheuttamasta lämmöstä.
Meri ei kuitenkaan pysty puskuroimaan kaikkea, vaan kärsii päästöjen seurauksista. Vuonna 2025 raportoitiin, että merten happamoitumisen planetaarinen raja on ylitetty.
Planetaariset rajat kuvaavat maapallon kestokyvyn rajoja – niitä rajoja, joiden sisällä ihmiskunta voi elää turvallisesti. Yhdeksän planetaarista rajaa liittyy maapallon tasapainoa ylläpitäviin prosesseihin niin maalla, meressä kuin ilmassa.
Merten happamoituminen johtuu pääasiassa fossiilisten polttoaineiden päästöistä, jotka laskevat meriveden pH-arvoa. Muutos vie monilta meren eliöiltä elinympäristön, ja vaikuttaa näin lukuisiin ekosysteemeihin. Kun happamoituminen vielä yhdistetään vesien lämpenemiseen ja happikatoon, on vaarallinen soppa keitetty.
”Monimuotoiset ja hyvinvoivat eliöyhteisöt ovat paitsi tärkeitä meren elämälle, ne suojaavat myös meitä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Esimerkiksi meriniityt tasaavat myrskyaaltojen voimaa ja vähentävät rantojen kulumista, sitovat ravinteita ja hiiltä, ja ovat kalojen ruokailu- ja kutualueina merkittävä osa mereistä ruokaturvaa”, kertoo John Nurmisen Säätiön ohjelmapäällikkö ja meribiologi Miina Mäki.
Ainoastaan terveet ja monimuotoiset meret voivat tukea planeettamme elinkelpoisuutta. Päästöjen vähentämisen lisäksi luonnon monimuotoisuuden varjeleminen on tärkeä asettaa ilmastokeskustelun- ja toimien keskiöön.
Korallien kuolemat ovat hälytysmerkki
Merten happamoitumisen lisäksi syksyllä uutisoitiin uudesta ilmastonmuutoksen aiheuttaman keikahduspisteen ylityksestä: lämpimien vesien korallit taantuvat peruuttamattomasti. Pinnanalaisten helleaaltojen voimistuessa korallit karkottavat niille elintärkeät levät. Levät antavat koralleille paitsi niiden kirkkaan värin, myös happea ja ravinteita. Monet korallit kärsivät ja kuolevat.
Jopa neljännes merten lajistosta ja lähes miljardi ihmistä on riippuvaisia hyvinvoivista koralleista. Kyse ei ole ainoastaan korallien kohtalosta, vaan peruuttamattomista muutoksista lukuisissa ekosysteemeissä. Koralliriutat ovat monimuotoisuudeltaan kuin pinnanalaisia sademetsiä.
Itämereltä ei koralleja löydy, mutta ilmastonmuutos aiheuttaa ahdinkoa myös Itämeren omille sademetsille, kuten meriajokasniityille.
”Itämeren elämälle tärkeät avainlajit, kuten meriajokkaat, eivät pääse pakoon ilmastonmuutoksen seurauksia: meren lämpenemistä, makeutumista tai happamoitumista. Meriniityt muodostavat tärkeän elinympäristön lukuisille meren muille lajeille, ja niittyjen kadotessa menettäisimme niiden mukana kokonaisia eliöyhteisöjä”, Mäki toteaa.
Suuret saastuttajat – rakoilevat lupaukset
Luonto siis kertoo, että planeettamme tarvitsee pikaisesti yhteistyötä yli valtiorajojen. Kansainvälinen monenkeskinen yhteistyö on kuitenkin ollut haastavaa jo pitkään: valtioiden suhteita raastavat haasteet aseellisista konflikteista kauppasotiin. Sulassa sovussa tai ei, ilmastonmuutosta on hillittävä, ja Belém antaa toiminnalle alustan.
Erityishuomion kohteena ovat maailman suurimmat taloudet ja saastuttajat, joiden päätöksillä on maailmanlaajuisia vaikutuksia – etenkin ilmastonmuutoksen eturintamassa oleviin haavoittuvaisiin maihin, kuten pieniin saarivaltioihin.
EU-maat saivat sovittua ilmastotavoitteistaan maratonneuvottelujen päätteeksi juuri ennen COP30-kokousta. EU:n tavoite on leikata 90 prosenttia hiilidioksidipäästöistä vuoteen 2040 mennessä, mutta tavoitteen kunnianhimoa heikentävät tavoitteeseen lisätyt joustot. Viisi prosenttia päästöistä voidaan kompensoida EU:n ulkopuolella, ja ”hätäjarrun” avulla tavoitetta voidaan laskea, jos EU:n hiilinielut eivät pysy riittävinä.
EU haluaisi olla globaali johtaja ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta millaista mallia näyttävät maanosan omat tavoitteet porsaanreikineen?
Huolta herättää jälleen Yhdysvaltojen vetäytyminen Pariisin sopimuksesta. Presidentti Donald Trump on kutsunut ilmastonmuutosta ”maailmanhistorian suurimmaksi huijaukseksi”. Samaan aikaan Kiinan sitoumusten riittämättömyys huolestuttaa, vaikka maa on usein jopa ylittänyt omat ilmastotavoitteensa. Intia on kasvavana taloutena maailman kolmanneksi suurin uusiutuvan energian tuottaja, mutta on edelleen vahvasti riippuvainen kivihiilestä.
Ilmastokokous sademetsän suulla
Belémin ilmastokokouksen on tarkoitus tuoda Amazonin sademetsän luonto ja sen elämä lähelle kokouksen osallistujia. Luonto ja biodiversiteetti pyritään nostamaan myös vahvasti kokouksen agendalle.
Kokouksen järjestelyt eivät ole kuitenkaan sujuneet aivan kritiikittä. Monet maat ja organisaatiot ovat joutuneet pienentämään delegaatioitaan tai jättäytymään pois, sillä Belémin yöpymispaikkojen puute on nostanut osallistumisen hintalapun taivaisiin. Kokouksen järjestäjämaa Brasilia myönsi juuri uuden öljynporausluvan valtio-omisteiselle öljy-yhtiölle, vaikka on pyrkinyt vahvistamaan asemaansa ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamassa.
Keskeinen haaste Belémissä on varmistaa oikeudenmukainen rahoitus, jotta kaikista haavoittuvaisemmassa asemassa olevat maat pystyvät vaikuttamaan ja sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uhkiin.
Vaikka haasteita riittää, COP30 tarjoaa kansainväliselle yhteisölle mahdollisuuden tarttua maapallon elinkelposuutta uhkaavaan kehityskulkuun. Kun luonto huutaa apua, meidän ihmisten tulee reagoida.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
