Kalevalassa meri toimii myyttisten tapahtumien näyttämönä
Teksti
Kalevalan ensimmäisessä, maailman ja Väinämöisen syntyä kuvaavassa runossa meri esiintyy laajana ja rauhallisena, mutta myös myrskyisänä näyttämönä. Myöhemmin mereen hukataan niin nuori elämä kuin rajattomia rikkauksia takova kone, kertoo perinteentutkimuksen dosentti Tiina Seppä.
Maailma syntyy meressä
Sotkan lennellessä etsimässä pesäpaikkaa, nostaa taivaalta mereen laskeutunut alkuemo Ilmatar polvensa merestä, ja sotka munii sille munansa. Myöhemmin haudonnan polttaessa polvea, rikkoutuvat munat. Kalevalan maailman syntyä kuvaavassa runossa alleviivataan, ettei mitään tästä ”räjähdyksestä” joutunut hukkaan meren mutaan, vaan käytettiin maailman luomiseen: maaksi ja taivaaksi, auringoksi, tähdiksi ja kuuksi sekä pilviksi.
Sen jälkeen Ilmatar, ilman impi, muovasi syntynyttä maailmaa paljon juuri vesistöjen äärellä. Hän muokkasi meren pohjaa sopivaksi lohikalojen kudulle ja kokosi karit merenkulkijoiden uhkaksi.
Väinämöisen elementti on vesi
Kalevalan myyttisen tietäjän, Väinämöisen, odotus oli Ilmattarelle pitkä rupeama ja ilmeisen kivulias. Meren kuohut sekä kylmät aallot keinuttelivat Ilmatarta, ja synnytys tapahtui meressä. Kun Väinämöinen syntyi, 30 vuotta kohdussa oltuaan, jäi hän edelleen veden varaan useammaksi vuodeksi.
Eri runoissa Väinämöinen oleilee vedessä useita vuosia. Kulttuurintutkimuksen yliopistotutkija ja perinteentutkimuksen dosentti Tiina Seppä Itä-Suomen yliopistosta nostaa esiin muutaman esimerkin: ”Kalevalassa Väinämöinen putoaa mereen eri syistä. Esimerkiksi Joukahainen, laiha poika lappalainen, ampuu hänen hevostaan jousella, minkä seurauksena Väinämöinen ajelehtii meressä kuusi vuotta, seitsemän kesää. Toisessa runossa hän taas joutuu mereen sammon ryöstön yhteydessä ja viettää siellä kolme vuotta.”
”Väinämöisen, päätietäjän elementti on vesi, ja väinä pohjaa kaiketi seisovaa vettä tarkoittavaan sanaan”, sanoo Seppä ja pohtii samalla: ”Onko vedessä kellumisen ja toisinaan myös veden rajan ylittämisen, eli Tuonelassa käymisen, tarkoitus kuvata jotakin erityislaatuista ihmistä, joka voi viettää pitkiä aikoja vedessä, kun on tiedossa, ettei se tavalliselta kuolevaiselta onnistu?”
Sammon pirstaleet päätyvät meren pohjaan
”Sankariepiikka ja myyttiset runot kaipaavat ympärilleen suuren ja vaikuttavan elementin, ja meri on sellainen. Pienehköt vesistöt, jollaisia ihmiset ovat ympärillään enimmäkseen kokeneet, eivät ole riittävän vaikuttavia”, avaa Seppä meren merkitystä Kalevalan kohtausten näyttämönä.
Tiina Seppä tuo esiin, kuinka merellä viitattaneen myyttiseen, erityisen suureen ja merkitykselliseen vesialueeseen. Sen lisäksi, että koko maailma luodaan merellä, niin myös Sammon ryöstön dramaattiset tapahtumat huipentuvat veneeseen ja aaltoihin, jonne arvokas kone lopulta pirstaloituu. Osa siitä jää ainaiseksi meren rikkaudeksi.
”Miten tätä pitäisi tulkita, että meri ansaitsee myös omansa? Ehkä koko taru liittyy varsin tuttuun ajatukseen rajallisen onnen määrästä. Siihen, ettei kukaan, ainakaan ihminen, tarvitse tai ole ansainnut yletöntä hyvää, ja jos jollakulla näyttää olevan enemmän kuin muilla, on se hankittu taikakeinoin toisilta.”
Seppä nostaa esiin, että rajallisen onnen tai materian tarinat ovat tuttuja ympäri maailman – myös meillä vaikkapa tutusta tarinasta, jossa hölmöläiset jatkavat peittoa aina toisesta päästä.
”Rajallisuus on järkevä ja ajankohtainen ajatus nytkin. Luonnonvaroja on maailmassa rajallinen määrä, ja kuka tahansa voi ymmärtää, että niiden hyödyntäminen on jostakin pois”, Seppä
Meri kutsuu onnettomia
Myös Kalevalan Aino-neito esiintyy meren äärellä ja hukuttautuu sen syvyyksiin.
”Erään tulkinnan mukaan Aino hukuttautuu, kun hänet on luvattu vanhalle tietäjälle puolisoksi. Toinen tulkinta on, että Aino tekee oman ratkaisunsa ja lähtee sisareksi siikasille”, kertoo Seppä ja toteaa Ainon ja Väinämöisen väkisinnaittamisen lopputuloksen olleen aikansa varoittavaa perhekasvatusta.
”Toinen merkityksellinen kohtaus, johon vesi erityisenä elementtinä liittyy, kuvaa Väinämöisen kalastamista merellä. Hän saa saaliikseen kalaksi muuntautuneen Ainon, mutta ei tunnista kalalajia tai oikeammin Ainoa”, kertoo Seppä.
Katselevi, kääntelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
”Onp’ on tuo kala kalanen,
Kun en tuota tunnekana,
Sileähk’ on siikaseksi,
Kuleahka kuujaseksi,
Haleahka haukiseksi,
Evätöin emä-kalaksi,
Ihala imehnoksiki,
Päärivatoin neitoseksi,
Vyötöin Ween on tyttöseksi,
Korvitoin kotikanaksi;
Luopuisin meri-loheksi,
Syvän aallon ahveneksi.”
(Lönnrot, Kalevala 1849)
Kohtauksen lopuksi Aino ilkkuu tietäjälle ja sukeltaa takaisin mereen. Väinämöinen jää kuitenkin naaraamaan Ainoa pitkäksi aikaa niin kalastusvälinein kuin sanoin.
Vaikka vesi on Väinämöisen elementti, ei hän tunnista haluamaansa, muuttunutta neitoa. Seppä pohtii ristiriitaa, joka estää Väinämöistä näkemään tuttua uudessa muodossa.
Meren kansaa ja tuonpuoleista
Runomaailman meressä on myös tuntematon, hallitsematon maailmansa merihirviöineen.
”Iku-Turso on alkuhirviö, sillä iku- tai iki- viittaa aina olemassa olleeseen, ja Turso taas lienee germaanilaina Turisaksesta”, sanoo Seppä. Iku-Turso äiön poika saadaan pois ihmisiä kiusaamasta Sammon ryöstön tiimellyksessä. Sen sijaan rauhallisemmassa Ahtolassa elelee Ahti Vellamo-puolisoineen, ja vedenhaltija Vetehinen tarkkailee kalastajia ja saattoi olla tautien tuoja.
Perinne kohtaa tieteen
Verkossa voi lukea Kalevalaa, joka mahdollistaa erilaisten hakujen teon ja jossa vanhahtavia sanoja on selitetty nykykielelle. Avointa Kalevalaa ylläpitää Suomalaisen Kirjallisuuden seura.
Kalevalassa esiintyvien merellisten lajien ja Kalevalanpäivän kunniaksi lukuun osa kolmannesta runosta (Lönnrot, Kalevala 1849), jossa nuori Joukahainen uhittelee tietävänsä tärkeitä asioita haastaessaan Väinämöisen laulantaan:
”Hyvä on hylkehen eleä,
Ve’en koiran viehkuroia,
Luotansa lohia syöpi,
Sivultansa siikasia.”
Siiall’ on sileät pellot,
Lohella laki tasainen;
Hauki hallalla kutevi,
Kuola-suu kovalla säällä;
Ahven arka, kyrmyniska,
Sykysyt syvillä uipi,
Kesät kuivilla kutevi,
Rantasilla rapsehtivi.”
Kuka olikaan se, joka Kalevalassa ensin kertoo veden olevan vanhin voitehista? No Joukahainenhan se!
Tutustu Vesi vanhin voitehista -verkkosisältöön, jossa avataan suomalaisia sanontojen veden vuodenkierrosta luonnontieteen termein! Maksuton sivusto tarjoilee vetisen matkan suomalaiseen kansanperinteeseen.
Lue kirjamme Vesi vanhin voitehista!
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
