Eduskuntavaalit 2027: Puhdas Itämeri tuo hyvinvointia Suomeen

Maalta mereen päätyvä ravinnekuormitus, erityisesti liiallinen määrä typpeä ja fosforia, aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Seuraukset näemme muun muassa kesäisinä sinilevälauttoina. Suurin osa rannikkovesiämme rehevöittävästä ravinnekuormituksesta syntyy maa- ja metsätaloudesta.​

1. Maa- ja metsätalouspolitiikka on uudistettava vaikuttavuusperusteiseksi.

Viljelijät ja metsänomistajat tarvitsevat kannustimia vesistöystävälliseen maa- ja metsätalouteen. Tämä voidaan rahoittaa karsimalla ympäristölle haitallisia tukia. Esimerkiksi pinta-alan mukaan määrittyvät maataloustuet ja sadonkorjuuvelvoitteen puuttuminen kannustavat ylläpitämään peltoalaa ilman maataloustuotantoa. Se jatkaa ympäristökuormitusta ja ohjaa tuotantoa kasvattavia tiloja pellon raivaukseen toisaalla. ​

2. Ravinteiden tehokasta kierrätystä on tuettava.

Maatalouden vesistökuormitusta voidaan vähentää tehostamalla ravinteiden kierrätystä. Fosforiasetuksen niin sanotusta lantapoikkeuksesta ja lannan myöhäisestä syyslevityksestä paljaaseen peltoon on luovuttava.

Näin se tehdään käytännössä

→ Siirrytään pinta-alaperusteisista maataloustuista vaikuttavuusperusteisiin tukiin ja karsitaan ympäristölle haitallisia maataloustukia.

→ Kohdennetaan maataloustuet aktiivisessa viljelyssä oleville pelloille CAP-kauden 2028–2034 kansallisessa suunnitelmassa. Vaikutetaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa siihen, että suorat tuet kohdennetaan tuotannossa oleville pelloille.

→ Poistetaan lantapoikkeus valtioneuvoston asetuksesta (VNA 64/2023 fosforia sisältävien lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä).

→ Päivitetään ns. nitraattiasetusta (1250/2014) tiukentamalla lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden levityskieltoa siten, että myöhäistä syyslevitystä paljaaseen peltomaahan rajoitetaan ja nykyisestä marraskuun poikkeusmahdollisuudesta luovutaan.

Maa- ja metsätalous ovat suurimmat Itämereen kohdistuvan ravinnekuormituksen lähteet. Rehevöitymisen seurauksena pinnanalainen luonto köyhtyy kaikilla Suomen merialueilla. Jopa neljännes rannikon vedenalaisista elinympäristöistä on uhanalaisia. Myös haitalliset aineet uhkaavat Itämeren elämää. Meriluonnon paremman tilan kannalta on ratkaisevaa, että seuraava hallitus sitoutuu ennallistamissuunnitelman toimeenpanoon ja suojelua kohdennetaan arvokkaimmille alueille. ​

3. Suomen seuraavan hallituksen tulee sitoutua vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden sekä kansallisen ennallistamissuunnitelman toimeenpanoon.​
​
Merta rehevöittävät ravinteet tulevat pelloilta sekä ojitetuilta soilta ja metsistä. Soiden ja ojitettujen suometsien ennallistaminen pysäyttää metsätaloudesta tulevaa kuormitusta sen lähteillä. Ennallistaminen sekä maa- ja metsätalouden haitallisista tuista luopuminen ja tukien tehokkaampi kohdentaminen vähentävät merkittävästi maa- ja metsätalouden vesistökuormitusta. Monet toimet ovat edullisia eikä niiden toteuttaminen uhkaa maamme taloutta tai ruokaturvaa. Ennallistamistoimien toteutukselle tarvitaan pitkäaikainen taloudellinen ja poliittinen tuki. ​

Näin se tehdään käytännössä

→ Säädetään luontolaki

→ Tehdään ekologisesta kompensaatiosta velvoittavaa luonnonsuojelulaissa luontohaittaa aiheuttaville hankkeille.

→ Tehostetaan merialueiden suojelua ja kohdennetaan suojelua meriluonnon kannalta arvokkaille alueille.

→ Poistetaan metsälaista uudistamisvelvoite niiltä metsämaan kohteilta, joita ennallistetaan.

→ Ennallistamisvelan kurissa pitämiseksi kielletään soiden uudisojitus, muutetaan kunnostusojitus luvanvaraiseksi ja luovutaan haitallisista maa- ja metsätalouden tuista.

→ Muutetaan metsäojitusten ilmoitusmenettely lupamenettelyksi, jossa ympäristöviranomainen arvioi vaikutukset etukäteen ja voi asettaa lupaehtoja.

→ Velvoitetaan turvetuottajat vettämään 20 prosenttia käytöstä poistuvista turvesoistaan vuoteen 2030 mennessä.→ Helmi-, Metso-, Ahti- ja Nousu-ohjelmien rahoitus turvataan

Meriliikenteestä pääsee Itämereen haitallisia ja rehevöittäviä aineita. Monet sellaiset päästöt, joita ei maalla sallita, ovat merellä täysin laillisia. Myös satamien ympäristökuormituksen valvonta on nykyisellään huomattavasti löyhempää kuin esimerkiksi teollisuuslaitosten valvonta.

4. Rahtisatamien ympäristöluvat on tarkistettava ja valvontaa on parannettava.

​Irtolastisatamat ovat merkittäviä, mutta tilastoista puuttuvia ravinnekuormittajia. Ympäristöluvat eivät ole vaatineet niiltä riittävää seurantaa eivätkä toimia kuormituksen hallitsemiseksi.​

5. Alusperäisten jätteiden, kuten ruuman- ja tankinpesuvesien, rikkipesurijätteiden ja harmaiden jätevesien vastaanottoa satamissa on parannettava.

Satamissa on puutteita erityisesti nestemäisten alusjätteiden (jätevedet, ruumien ja tankkien pesuvedet ja rikkipesurijätteet) vastaanotossa. Tämä aiheuttaa haasteita samalla kun päästörajoitukset aluevesillä tiukkenevat. ​

Näin se tehdään käytännössä

→ Ravinteita ja haitallisia aineita käsittelevien irtolastisatamien lupa- ja tarkkailumääräykset päivitetään vastaamaan uusinta tietoa ja parasta tekniikkaa.

→ Ympäristöluvanvaraisten satamien jätehuollon vaatimustenmukaisuus tarkistetaan ja alusjätteiden vastaanoton toimivuutta valvotaan tarkemmin.

→ Suomi vaikuttaa aktiivisesti siihen, että alusperäisten jätteiden, kuten ruuman- ja tankinpesuvesien, rikkipesurijätteiden ja harmaiden jätevesien päästäminen mereen kielletään koko Itämerellä, myös omien aluevesien ulkopuolella.

Ilmaston lämpeneminen ja rehevöityminen uhkaavat muuttaa rannikkovetemme hiilinieluista päästölähteiksi. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan investointeja vihreisiin energiajärjestelmiin ja vähähiiliseen sekä resurssitehokkaaseen teolliseen tuotantoon, mutta siirtymää ei pidä toteuttaa vesien tilaa vaarantaen.​

6. Vihreää siirtymää tulee edistää luonnon ehdoilla ja ympäristövaikutukset huomioiden. Aito vihreä siirtymä pureutuu ympäristökriisien juurisyyhyn eli ylikulutukseen.

Monet vihreän siirtymän hankkeet hävittävät luonnonympäristöjä ja laskevat vesistöihin lämpöä, ravinteita tai haitallisia aineita. Kun hankkeita on samalla alueella useita, niiden yhteisvaikutus voi heikentää vesien tilaa. Nopea luvitus ja vesien suojelu eivät ole ristiriidassa, kun lupaharkinta on laadukasta ja valvontaan on resurssit. Tällä hetkellä valvonta kohdentuu pääasiassa jo tapahtuneisiin vahinkoihin ja etenkin lupien huolelliseen valmisteluun ja lupaharkintaan tarvitaan riittävät resurssit. Pitkällä aikavälillä siirtymä onnistuu vain, jos luonnonvarojen ja energian kokonaiskulutus kääntyy laskuun.​

Näin se tehdään käytännössä

→ Pidetään kiinni vesipuitedirektiivin ja kansallisen vesien- ja merenhoitolain mukaisesta vesien hyvän tilan tavoitteesta.

→ Varmistetaan laadukas ympäristövaikutusten arviointi, johon sisältyy hankkeiden ja toimialojen aiheuttamien kumulatiivisten ja rajat ylittävien vaikutusten arviointi.

→ Säilytetään riippumaton ja luotettava lupamenettely ja lupien valvonta. Varmistetaan sen riittävä resursointi.

→ Varmistetaan, että lupaehdot estävät ympäristön tilan heikkenemisen. Asetetaan hankkeille pitkäaikaiset ja kattavat seurantavelvoitteet.

→ Toteutetaan vesien- ja merenhoidon tavoitteita tukevaa merialueen ja maankäytön suunnittelua.