Muistojen Itämeri – kuvallisia muistoja huutokaupataan 26.2.

Kirjoittaja

Katja Weiland-Särmälä
Museoamanuenssi
Hangon museo / Hangö museum

”Valinta siitä, mitä asioita kuvaamme tai kerromme ja miten asiat muistamme, kertoo paljon itse muisteluajankohdasta. Valinta kertoo meistä ja mitä pidämme olennaisena tässä ajassa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna muistoissa ei ole oikeaa tai väärää.”

Toukokuussa 2022 avautunut Hangon museon näyttely ”Muistojen Itämeri – Minnenas Östersjön” on päättymässä. Näyttely huipentuu helmikuun 26. päivänä pidettävään huutokauppaan, jossa kuuden hankolaista merimaisemaa tallentaneen valokuvaajan Timo ja Tapio Kekkosen, Tommi Heinosen, Väinö ja Arja Järvilehdon sekä Johanna Sandinin työt huutokaupataan ja niistä saatava tuotto ohjataan John Nurmisen säätiön kautta Itämeren suojelun hyväksi.

Muistoja ja muisteluprosesseja

Näyttelymme tarkoitus on ollut kertoa Itämerestä muistojen kautta ja herättää näkemään Itämeren kauneus, ainutlaatuisuus ja merkitys meille kaikille. Toinen, ehkä salatumpi tarkoitus on ollut herättää museovieraiden ja tapahtumiin osallistuneiden oma muisteluprosessi kertomusten, tapahtumien, kuvien ja esineiden kautta.

Koemme, että olemme onnistuneet, mikäli näin on käynyt. Muistaminen on aina subjektiivinen prosessi ja muistot kertovat paljon myös muistelijasta itsestään. Voit vieläkin kirjoittaa muistojasi tämän linkin kautta. Keräyksessä kootut muistot luovutetaan tutkimuskäyttöön Åbo Akademin SeaHer – sekä Suomen Akatemian rahoittamaan HumBio -hankkeisiin sekä John Nurmisen säätiölle.

Tallennusta monin tavoin

Näyttely koostui paitsi Itämereen liittyvistä museon esineistä ja valokuvista, myös muistoista ajalta ennen meitä aina nykypäiviin saakka. Jo olemassa olevien muistelmien ja elämäkertojen ohessa tallensimme sähköiseen muotoon nykymuistoja pääosin Hangosta ja sen lähialueilta. Haastattelimme hankolaisia ja kiersimme kouluissa neuvomassa oppilaita tallennetaan omia ja sukulaisten muistoja. Järjestimme avoimen kirjoittamispajan, jossa SeaHer-hankkeen tutkijoiden FT Jaana Kouri ja FT Kirsi Sonck-Raution johdolla tallensimme merellisiä ajatuksia ja muistojamme. Myöhemmin tutustuimme dosentti Silja Laineen johdolla itseoppineiden muistelijoiden ja kirjoittajien maailmaan. Ajatuksenamme oli rohkaista ja kannustaa ketä tahansa kirjoittamaan ylös muistojaan, tunteitaan ja suhdettaan Itämereen. Jokainen muisto, näkökulma ja tapa kokea on ainutlaatuinen ja tärkeä.

Muistoja saattoi tallentaa myös kuvallisesti. Talvilomalla järjestimme lapsille kivienmaalauspajan, jossa maalasimme Hangon rannoilta kerättyihin kiviin merellisiä muistoja. Kesän tullessa pidimme taiteilija Heikki Kukkosen johdolla kaksipäiväisen maalauskurssin istuen Regattarannan lämpimillä rantakalliolla katsellen ja kuvaten kimmeltävää vettä. Voi, miten meren maalaaminen olikin vaikeaa! Todellisuus, lopullinen kuva ja muistikuvat eivät aina vastanneet toisiaan. Sama haaste pätee muistoihin; muistelutilanteessa kun menneisyyteen sekoittuu myös nykyhetki.

Tallessa on monenlaisia muistoja

Millaisia muistoja keräyksestä saimme? Muistelijat olivat eri-ikäisiä ihmisiä ja monet palasivat muistoissaan lapsuusaikaansa. Erityisen voimakkaana esiin piirtyi muutoksen tarkastelu. Reflektointi liittyi yhtäältä muistelijaan itseensä ja toisaalta ympäristössä tapahtuneeseen muutokseen. Muistoissa kävi ilmi, miten keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla lapsuuden luontosuhteeseen liittyi huolettomuus ja vapaus. Lapset purjehtivat päivät optimistijollilla, uivat saaresta toiseen ja kävivät yksin pitkilläkin souturetkillä ilman pelastusliivejä tai valvovaa aikuisen katsetta. Talvisin leikittiin vaarallista leikkiä hyppimällä jäälautalta toiselle. Muuttunutta luontoa havainnoitiin muisteluissa mm. sinilevän lisääntymisen ja kadonneiden lajien kautta. Toisaalta pohdittiin myös, miten suhde meren roskaamiseen on muuttunut vähemmän hyväksyttäväksi: aiemmin veteen upotettiin talousroskaa ja tyhjennettiin septitankit.

Muistoissa meri näyttäytyi yhtäältä rauhoittavana ja jatkuvuutta edustavana paikkana, toisaalta muistoista kävi ilmi, miten seikkailua tarjoavana se saattoi näyttää myös pelottavat kasvonsa.  Osa muistoista oli laajoja tapahtumien kuvauksia, osa kuvasi vain pientä hetkeä: sukeltaessa näkyvää merenalaista maisemaa, kesäyön tunnelmaa tai kohtaamista merieläimen kanssa.

Uusien ulottuvuuksien löytymistä

Halusimme synnyttää myös uusia muistoja. Kesällä järjestimme retken Hangon lähisaariin Hauensuoleen ja Gustavsvärniin.  Hauensuoli on toiminut jo keskiajalta lähtien vesiteitse matkaavien pysähdyspaikkana, jossa on odoteltu suotuisia tuulia. Haensuolen kallioihin kaiverrettuun ”vieraskirjaan” on tallentunut yli 600 siellä viipyneiden viestiä, kuvaa, vaakunaa ja merkkiä. Ihmisellä on aina ollut tarve jättää jälki tai muisto itsestään.  Viestit menneisyydestä auttoivat meitä ymmärtämään, että olemme osa suurempaa jatkumoa sekä herättivät pohtimaan, millaisen jäljen itse luontoon jätämme.

Saimme museoomme kirjailijavieraaksi professori Maarit Leskelä-Kärjen, joka yhdessä yliopistonlehtori Otto Latvan kanssa oli kirjoittanut John Nurmisen säätiön kustantaman kirjan ”Meri ja Tove”. Kirja edustaa uudenlaista elämäkertatutkimusta; ympäristöbiografiaa, jonka keskiössä on ihmisen luontosuhde. Tove Janssonin kaltaisilla taiteilijoilla suhde luontoon piirtyy esiin kirjallisessa ja kuvallisessa tuotannossa, mutta kirjassa pohdittiin myös Toven suhdetta Pellingin saariston paikallisiin asukkaisiin, omaan rakkaaseen Haru-saareen sekä sitä, millaiseksi hän mielsi luontoyhteytensä.

Järjestimme syksyllä yhteistyössä HumBio-hankkeen kanssa ”Ihminen ja muutos meren äärellä” -tapahtuman, jossa HumBio-hankkeen tutkijoiden FT Heta Lähdesmäen ja FT Kirsi Sonck-Raution sekä MMT FM Saara Liljan Emergenssi Oy:sta kanssa pohdimme yksilön suhdetta muuttuvaan ympäristöön tunteiden, historian, päätöksenteon, sopeutumisen ja tiedon näkökulmista. Samassa tapahtumassa tarkastelimme ympäristöaktiivi Johannes Runebergin upeita luontokuvia. Hänen valokuviensa innoittamana pohdimme, miten tiettyihin lajeihin – kuten kuvien merimetsoihin – on suhtauduttu negatiivisesti ja miten niitä lähemmin tarkastelemalla suhtautuminen voi muuttua.

Marraskuussa järjestämässämme yleisötapahtumassa kulttuurintutkija Jaana Kouri kertoi perheensä vanhan luotsiveneen tarinan ja tutustuimme paikallishistorioitsija Ben Fermin johdattamana vanhan hankolaisen luotsisuku Blomqvistin historiaan. Entisajan luotsaus kuten kalastuskin pohjautui pitkälti muistitietoon ja hiljaiseen tietoon, joka siirtyi aineettomana perintönä sukupolvelta toiselle. Osa tästä ymmärryksestä ja taidoista on tänä päivänä kadonnut.

Vielä ehdit mukaan!

Helmikuun 21. päivänä kaikille lapsille ja lapsenmielisille meriteemainen askartelupäivä museolla kello  13-16.

Näyttelymme huipentuu helmikuun 26. päivänä pidettävään huutokauppaan, jossa kuuden hankolaista merimaisemaa tallentaneen valokuvaajan Tapio ja Timo Kekkosen, Tommi Heinosen, Väinö ja Arja Järvilehdon sekä Johanna Sandinin työt huutokaupataan ja niistä saatava tuotto ohjataan John Nurmisen säätiön kautta Itämeren suojelun hyväksi. Työt ovat esillä näyttelyssämme ja niihin voi tutustua myös tapahtuman Facebook-sivuilla, jossa töistä voi tehdä ennakkotarjouksia.

---

Voit osallistua Muistojen Itämeri -keräykseen linkin kautta: https://link.webropol.com/s/muistojenitameri

Muistojen Itämeri taidehuutokaupan facebook-sivu: https://www.facebook.com/groups/694791111968400/?ref=share_group_link

Turun Yliopiston HumBio hankkeen linkki: Kadonneet, uhanalaiset ja äskettäin saapuneet lajit: Ihmisen suhde Itämeren muuttuvaan biologiseen monimuotoisuuteen (HumBio) | HumBio (utu.fi)

Åbo Akademin SeaHer -tutkimushankkeen linkki:
https://blogs2.abo.fi/seaher/