Helsinki vakoilukartalla

Kirjoittaja
Nagajevin kartta avaa näkymän Helsingin ympäristöön ennen Suomenlinnaa ja muistuttaa, miten merikartat voivat kertoa paljon aikansa jännitteistä ja valta-asetelmista, kirjoittaa Maria Erkheikki, John Nurmisen Säätiön julkaisu- ja kokoelmapäällikkö.
1740-luvun Helsinki oli pieni rannikkokaupunki, jossa asui vain muutamia tuhansia ihmisiä. Silti se oli suurvaltojen kiinnostuksen kohteena. Yksi John Nurmisen Säätiön kokoelman harvinaisuuksista, amiraali Aleksei Ivanovitš Nagajevin (1704–1781) kokoamaan Itämeren kartastoon kuuluva kartta, paljastaa tämän. Kartta perustuu venäläisen kaleerilaivaston mittauksiin – käytännössä vakoiluun – ja sen laati luutnantti Vasili Moltsanov.
Kartta näyttää Helsingin ympäristön juuri ennen Suomenlinnan rakentamisen alkua. Suuren Pohjan sodan jälkeen kaupungin strateginen merkitys kasvoi, ja vuonna 1748 Ruotsi aloitti massiivisen Viaporin linnoituksen rakennustyöt. Ne eivät kuitenkaan vielä näy Nagajevin kartalla. Sen sijaan dokumentti havainnollistaa muun muassa Kluuvinlahden laajuuden: lahti ulottui syvälle Helsingin nykyisen ydinkeskustan alueelle, kunnes se 1800-luvulla täytettiin.
Venäjä nousi kartoituksen suurvallaksi
Nagajevin kartasto on osa 1700-luvun mittavaa venäläistä merikartoitusta, joka käynnistyi Pietari Suuren valloitusten ja uuden pääkaupungin, Pietarin perustamisen myötä. Alku oli vaivalloista – koulutettuja kartoittajia ei juuri ollut, mutta 1750-luvulta lähtien Venäjä tuotti tarkkaa aineistoa, joka syrjäytti aiemmin käytetyt ruotsalaiskartat. Nagajev, toinen Venäjällä koulutettu ammattikartoittaja, johti mittavia tutkimuksia, joiden myötä Venäjä nousi Itämeren hydrografian kärkimaaksi.

Kartastot kertovat vallasta ja merenkulusta
Merikartastot olivat kirjan muotoon koottuja atlaksia, jotka sisälsivät arvokkaita ja huolellisesti laadittuja merikarttoja, siluettipiirroksia ja ohjeita navigoinnille. Karttojen strateginen merkitys oli valtava aikana, jolloin meritie oli nopein ja usein ainoa keino liikkua suurvaltojen välillä. Tarkat merikartat mahdollistivat laivastojen liikkumisen kapeissa salmissa, pirstaleisissa saaristoissa ja vaarallisilla rannikoilla – ja siten määrittivät, kuka hallitsi merireittejä ja kauppaa. Tietoja satamista, linnoituksista ja väylistä voitiin hyödyntää myös sotatoimissa ja piirityksissä.
Historialliset aarteet digitaalisessa muodossa
Nagajevin kartaston ohella John Nurmisen Säätiön kokoelmasta löytyy lähes tuhat muuta karttaa Itämeren ja Pohjolan alueilta. Karttakokoelmamme kahdeksan merkittävintä osaa ovat merikartastot 1600–1800-luvuilta.
Olemme avanneet osan kartastoista yleisön nähtäville virtuaalinäyttelyssä Merenkulkijan kartastot. Hauraat merikartastot eivät ole enää vain säilöttyinä varastoon, vaan nämä menneisyyden aarteet ovat kaikkien ulottuvilla ajasta ja paikasta riippumatta.

Merenkulkijan kartastot toteutettiin osana Älymeri-hanketta. Hankkeessa digitointiin säätiön merikartastot ja kokeiltiin tekoälyavusteista näyttelysuunnittelua. John Nurmisen Säätiö sai Älymeri-hankkeeseen kokoelmanjärjestelmän toimittajan Userix Oy:n kanssa hankerahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämästä Kulttuuri- ja luovien alojen rakennetuesta, jota rahoittaa Euroopan unionin NextGenerationEU.

Hankkeessa kehitetään säätiön kokoelman digitaalista hyödynnettävyyttä, opetetaan ja testataan tekoälyä kokoelman saavutettavuuden parantamiseksi ja luodaan uusia verkostoja kulttuurikentällä.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.