Minkä mereen dumppaamme, sen seuraava sukupolvi edestään löytää
Kirjoittaja
Vaikka emme enää upota rikkoutuneita kodinkoneitamme mereen, voi nykyinen toimintamme näyttää yhtä käsittämättömältä vuonna 2050 kuin isovanhempiemme sukupolven jätteidenkäsittely nyt, kirjoittaa meriympäristöjohtaja Ulla Rosenström.
Huomasin sienestäväni lasinsirujen päällä. Nostin varovasti sammalmätästä ja tajusin, että lasia on mättäällä järjettömästi. Olin lähellä maatilamme talousrakennuksia ja ymmärsin, että kyseessä oli edellisten sukupolvien jätehuoltoratkaisu. Sotien jälkeen maatiloillakin alkoi olla aiempaa enemmän tavaraa. Maaseudulla kaatopaikkoja oli kuitenkin vielä rajallisesti, ja normaali ratkaisu oli kaivaa metsään kuoppa kaikelle mikä ei ollut kierrätettävissä, poltettavissa, kompostoitavissa tai eläimille syötettävissä.
Tänä päivänä tuntuu hurjalta, että jätettä vietiin metsään seuraavien sukupolvien riesaksi. Kukaan ei ehkä ajatellut, että lasi- ja metalliromu nousee pintaan, tai että alavaan maastoon kaivetut rautaromut tulevat näkyville lisääntyneiden sateiden myötä. Tai että metsät ylipäätänsä ovat virkistyspaikkoja, joissa ihmisillä on aikaa ulkoilla lasten ja koirien kanssa.
Myös meret ovat kautta aikojen toimineet kaatopaikkoina ja viemäreinä. Ystäväni muisteli vieneensä isoisänsä kanssa kaikki tyhjät pullot (rikottuaan ne ensin, jotta uppoavat) merelle, jopa saunan kiuas oli upotettu. Samainen isoisä oli kuitenkin biologina suojellut laajasti kalojen kutualueita.
Mereen kipataan modernia jätettä
Vesiensuojelulakiin sisällytettiin vasta vuonna 1994 kielto jätteen laskemisesta Suomen aluevesille. Tähän asti on kuitenkin ollut mahdollista tyhjentää alusten käsitellyt käymälävedet Suomen aluevesillä, eli rannoille. Nykyinen hallitus antoi pari viikkoa sitten esityksen merenkulun ympäristönsuojelulakiin harmaan veden eli aluksen suihkuista, pesukoneista ja keittiöistä peräisin olevan veden päästökiellosta Suomen aluevesille. Voimassa olevaa käymäläjätevesien päästökieltoa tiukennettaisiin siten, että jatkossa käsitellyn käymäläjäteveden päästäminen alukselta veteen olisi kielletty Suomen aluevesillä.
Silti kemikaalialusten pesuvedet on edelleen mahdollista huuhdella 22 km päähän rannikolta, mikäli syvyyttä on 25 metriä, ja akkumateriaalitehtaat ovat saanet ympäristöluvan suurten sulfaattimäärien johtamiseen mereen. Odottaako meressä 50 vuoden päästä kemikaalicocktail, jota emme osanneet ennustaa, emmekä siihen varautua?
Vahinkojen korjaaminen on kallista ja vaivalloista
Lasinsirujen vieminen metsään ja jätteiden dumppaaminen meriin on ongelmien siirtämistä seuraaville sukupolville. Sitä ei ole tietenkään tehty pahuudella tai edes välinpitämättömyydestä, vaikka aivan käsittämättömältä se nyt tuntuukin.
Teemmekö me tänä päivänä päätöksiä, jotka tuntuvat tulevista sukupolvista yhtä käsittämättömiltä? Fossiilisten polttoaineiden pitkään jatkunut käyttö ilmaston jo selvästi lämmetessä tai lannan levittäminen syksyllä pelloille vesisateiden huuhdottavaksi sinileväkukintojen kukoistaessa kesäisin voivat äimistyttää 2050-luvulla.
Mereen ja metsiin on mahtunut paljon ilman näkyvää haittaa. Nyt haitat ovat nousseet pintaan sekä sammaleelle, ja velvoittavan lainsäädännön lisäksi tarvitsemme toimia. Toimet vaativat rahaa ja resursseja. John Nurmisen Säätiö on osaltaan puuttunut rehevöitymisen juurisyihin muun muassa etsimällä toimivia kannusteita lannansiirtoon vähäravinteisille pelloille. Konkreettisesti olemme siis siirtäneet kymmeniä tonneja lantafosforia pois Saaristomeren valuma-alueelta.
Olemme myös etsineet ratkaisuja yritysten kanssa, jotta kemikaalialusten pesuvedet käsiteltäisiin täysin maalla. Käsittely vaatii kuitenkin isoja investointeja, joka on hidastanut yritysten päätöksentekoa. Ongelma siirtyy seuraaville sukupolville.
Kolmen lasinsiruja täynnä olevan muuttolaatikollisen jälkeen tiedän, että omassa mittakaavassani metsän siivous tulee viemään aikaa ja varmasti rahaakin, mutta pakko se on tehdä. En voi jättää omille lapsillemme metsää, jossa ei voi huoletta liikkua.
Tutustu työhömme
Mitä teemme Itämeren ja sen perinnön pelastamiseksi?
