Maalla tehtävä ennallistaminen hyödyttää Itämerta
Kirjoittaja:
Tasaraitaisesta kankaasta ommeltu tilkkutäkki – se tulee mieleen, kun katsoo Suomen maastokarttaa Pohjois-Pohjanmaalla. Sinisellä pohjalla tummemman sinisiä suoria viivoja, säännönmukaisin välein. Tilkkujen raidat menevät joka suuntaan, pystyyn, vaakaan ja vinottain.
Tilkut ovat ojitettua turvemaata, ja sitä Suomessa todella piisaa. Kolmannes koko Suomen pinta-alasta on soita tai turvemaita. Jos tällaisessa kosteassa maassa haluaa puiden kasvavan, suo pitää ojittaa, eli kuivattaa. Ojia onkin innokkaasti kaivettu, erityisesti Pohjois-Suomessa, missä turvemaata on paljon. Maa- ja metsätalousministeriön tietojen mukaan noin puolet Suomen soista on ojitettu, yhteensä noin 4,5 miljoonaa hehtaaria. Ojia on niin paljon, että ne yltäisivät kaksi kertaa kuuhun ja takaisin.
Ravinteet valuvat ojia pitkin mereen
Itämeren näkökulmasta ongelma on tämä: Riippumatta siitä, mihin suuntaan tilkkutäkin raidat ovat, lopulta ojien mukanaan kuljettamat ravinteet pääsevät huuhtoutumaan alapuolisiin vesistöihin ja sieltä Itämereen. Siksi Itämeren alueista hyväkuntoisin Perämerikin alkaa kärsiä veden ruskettumisesta ja liiallisesta ravinnekuormasta.
Mittakaava on iso, sillä ojituksiin liittyvät päästöt muodostavat peräti 80 prosenttia metsätalouden fosforikuormituksesta. Tämän lisäksi tulevat hiilidioksidipäästöt: ojitus kuivattaa suon ja kuivuessaan suon turve hajoaa. Hiili karkaa ilmaan, joten suo muuttuu hiilinielusta päästölähteeksi.
Merta suojellaan maalta käsin
Suomessa uskottiin pitkään, että ojitusten jälkeen vesistökuormitus palaa melko nopeasti ojitusta edeltävälle tasolle. Viime vuosina esitetyt tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että turpeen hajoamiseen liittyvä kuormitus jatkuu vielä vuosikymmeniä ojituksen jälkeen.
Havainto edellyttää uudenlaisia menetelmiä metsätalouden vesiensuojeluun. Parhaimmaksi ja tehokkaimmaksi menetelmäksi on osoittautunut vesienpalautus. Sen parissa John Nurmisen Säätiö, Tapio metsäpalvelut ja Iin Micropolis nyt toimivat Alavudella, Halsualla, Taivalkoskella ja Ranualla. Hanke saa rahoitusta ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelmasta, jonka tavoitteena on Itämeren ja sisävesien hyvä tila.
Tilkkutäkkiä muistuttaa myös metsien omistajuus. Suomessa on yli puoli miljoonaa yksityistä metsänomistajaa, ja myös vesienpalautuskohteisiin liittyy yleensä useita maanomistajia. Maanomistajien lisäksi tarvitaan suunnittelijaa, rahoittajaa ja toteuttavaa urakoitsijaa. Siksi hankkeessa on paljon sopimusasioita, joita kehittää pro bono -tuella Roschier Asianajotoimisto Oy.
Vähennämme metsätalouden päästöjä vesistöihin puhdistamalla metsäojitusalueiden vesiä yhteistyössä Tapion ja Iin Micropoliksen kanssa.
Vesistö-, ilmasto ja monimuotoisuushyötyjä
Vesienpalautusmenetelmässä ojitetun metsän vesiä johdetaan luonnontilaiselle tai ennallistettavalle suolle puhdistumaan. Ravinne- ja kiintoaineet valuvat näin ensin suolle, jonka lajisto käyttää ravinteet kasvuunsa.
Luonnontilainen suo toimii vähän samaan tapaan kuin ihmisen munuaiset. Kaikki hyötyvät: hyvin toimiva metsätalousmaa tuottaa edelleen, suolle ohjatut vedet parantavat märkiin oloihin sopeutuneen suoluonnon monimuotoisuutta, monimuotoinen suo toimii hiilinieluna päästölähteen sijaan ja lopulta suolta valuu lähivesistöihin ja Itämereen vähemmän ravinteita kuin ojitetulta metsätalousmaalta.
Ravinnepitoiset vedet suolle
“Kuokan ja Jussin sijaan turvaudumme yleensä kaivinkoneyrittäjien apuun”, toteaa erityisasiantuntija Anna Saarentaus, kun hän kertoo, mitä Yksityis-Vespaksi nimetyssä hankkeessa käytännössä tehdään.
Vesienpalautusreittejä hahmotellaan ensin paikkatietoaineistojen avulla ja alustavat suunnitelmat tarkistetaan vielä maastossa tehtävin korkeusmittauksin. Ravinnepitoiset vedet ohjataan suolle johdeojien avulla ja tukkimalla aiemmat ojalinjat turpeella tai puuvahvisteisilla padoilla. Tavoitteena on saada vesi leviämään mahdollisimman laajalle alueelle ja viipymään siellä pitkään.
“Kohteiden toteutuksen lisäksi tavoitteemme on saada vesienpalautusmenetelmä käyttöön talousmetsissä. Sitä varten tarvitaan neuvontaa ja tukea metsänomistajille. Ympäristönsuojelun supersankareita ovat ne kaikki metsänomistajat, jotka rohkaistuvat kokeilemaan menetelmää omassa metsässään”, Saarentaus kannustaa.
Artikkeli on alun perin julkaistu säätiön Telegrammi-lehdessä 2/24. Tilaa Telegrammi-lehti tästä.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
