Tulevan hallituksen on otettava luontokadon torjunta tosissaan

Suomi on jo sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä, ja nyt on toteutettava ne toimenpiteet, joilla tavoitteeseen päästään, myös meriluonnon osalta. 

Maa- ja meriluonnolla, taloudella ja työllisyydellä on paljon yhteistä: tuleva hallitus määrittelee osaltaan niiden suunnan. Se, mitä teemme maalla, vaikuttaa suoraan siihen, miten Itämeri voi.

Hallitustunnustelija Petteri Orpo on esittänyt puolueiden eduskuntaryhmille kysymykset, ja vastausten pohjalta lähdetään muodostamaan hallituspohjaa. Kysymyksissä painotettiin erityisesti taloutta ja työllisyyttä. Ilmasto, ympäristö ja luonto olivat erikseen esillä kysymyksissä 16 ja 17, joissa hallitustunnustelija Orpo kysyi vastaajilta hiilineutraaliustavoitteeseen sitoutumisesta ja luontokadon torjunnasta.

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat akuutteja kriisejä, joiden pysäyttämiseksi tarvitsemme päätöksiä ja tekoja mahdollisimman nopeasti. Ne kytkeytyvät olennaisesti myös talouteen: moni elinkeino on riippuvainen maa- ja meriluonnon hyvästä tilasta. Luontokato etenee myös pinnan alla: Itämeren avainlajit ja -luontotyypit, kuten meriajokaspohjat, ovat vaarassa kadota. Siksi me vastaamme Itämeren puolesta Petteri Orpolle kysymykseen numero 17:

Miten torjuisitte luontokatoa ja vahvistaisitte luonnon monimuotoisuutta? 

Tulevan hallituksen on sitouduttava luontokadon torjuntaan ja turvattava rahoitus, joka mahdollistaa kunnianhimoiset toimet monimuotoisuuden turvaamiseksi niin maalla kuin vesistöissä. Suomi on jo sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä, ja nyt on toteutettava ne toimenpiteet, joilla tavoitteeseen päästään, myös meriluonnon osalta. Hallituksen on tähdättävä siihen, että vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia vedenalaisesta luonnosta on suojeltu ja siitä kolmannes tulee olla tiukan suojelun piirissä. Meriluonnon suojelu on kohdennettava erityisesti ekologisesti arvokkaimmille vedenalaisille luontoalueille, jotka on tunnistettu meriluonnon kartoituksissa.

Itämeren suurin uhka on rehevöityminen, ja se kiihdyttää myös pinnanalaista lajikatoa. Siksi rehevöitymistä on vähennettävä. Mereen valuvaa ravinnekuormaa on leikattava tehokkaasti erityisesti maataloudesta, sillä sen osuus merta rehevöittävästä fosforikuormituksesta on 70 prosenttia, Saaristomerellä jopa 87 prosenttia. Tarvitsemme rahoitusohjelman, jolla turvataan tehokkaiden vesiensuojelutoimien, kuten peltojen kipsikäsittelyn, toimeenpano. Tarvitsemme myös maatalouteen nykyistä paremmin kohdennettuja tukia esimerkiksi lantaravinteiden siirtoon, jotta Itämeren ja sisävesien tila paranee, ja vihreä siirtymä sekä omavarainen maatalous ovat mahdollisia.

Meriluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tulevan hallituksen on myös varmistettava jatkorahoitus rantaympäristöjen parantamista ja ruovikoiden niittoa rahoittavalle HELMI-ohjelmalle sekä ruovikoiden niittoa ja ruokomassan jatkokäyttöä kehittäville ohjelmille.